Siis apua, "leikkiiks" ihmiset oikeesti mahassa olevan vauvan kanssa???

mutta en koe outona, jos jotkut tekevät. Kättä kyllä pidin usein mahan päällä, mutta ei sillä ollut sen kummempaa merkitystä, ihmetystä lähinnä: Voiko se olla totta?

(niin muuten äitinikin teki kun odotti mua, luki Pikku prinssiä), soitettiin musiikkia. Kun vauvat potki ja tuuppi kohdussa, mä tuupin takaisin :) Mies jutteli paljon vauvoille.

Miksi se niin järkyttää ap:tä? Musiikin soittaminen on kuulemma hyväksi kohdussa olevalle vauvalle. Mozart varsinkin :)

Esim. kun selkä oli "eteenpäin" niin hellästi silittelin lapsen selkärankaa. Ja nyt kun vauva on syntynyt, hän tykkää todella paljon kun häntä pidetään olalla ja silitellään selkää. Tiedä sitten onko noilla yhteyttä, itse ainenkin uskon että on.

Kyllä minun mielestäni mahassa olevan vauvan kanssa voi "touhuta".. Vaikka kun lapsi painaa jalalla kohtuun, painaa takaisin. Yms....

Mitä ihmeellistä tuollaisessa on? Etkö muka ole kertaakaan "koskettanut" lastasi hänen ollessa mahassa???

Eräs tuttuni soitti soittorasiaa syntymättömälle lapselleen. Vauva rauhoittui aivan eri tavalla tähän tuttuun melodiaan kuin mihinkään muuhun.



Minä puhuin paljon erään kaverini lapselle mahaan, ja hän kyllä tunnisti mun ääneni äidin ja isän äänten ohella.



Kyllä mä uskon, että monelle on aika luontevaa puhua sikiölle ja kosketellea sitä, kyllähän monella kiintymyssuhde syntyy jo raskausaikana. Ei tietenkään kaikilla.



Mulle tää on ihan itsestään selvää, vaikken vielä äiti olekaan, onko ap muuten äiti?

Itselläni neljä lasta ja olen silitellyt, jutellut masua.

Rokkia olen kuunnellut kovalla ja leikkinyt viimeisillä viikoilla tönimistä: etsi vauvan jalka ja tuuppaa, vauva tönäsee takasin! ;)

lapseni oli kova melskaamaan kohdussa, ja rauhoittui kun laitoin käden vatsalle ja silittelin häntä. Kommunikointia sekin. Ekan lapsen kohdalla ois tuntunut oudolta lauleskella vauvalle, mut soitin kyllä tuutulauluja levyltä ja lauloin niitä sitten kun lapsi oli syntynyt.



Jos vielä olen raskaana jonain päivänä, laulan lapselle aivan varmasti jo raskausaikana, koska nyt mä oikeasti tajuan että sieltä on lapsi tulossa.;)

Muuten mä en oikein ymmärrä tuota sun aloitusta.

- puhuin kun oikealle ihmiselle

- selitin mitä puuhailen

- kerroin rakastavani jne.



Tämä tekemiseni perustui tv-ohjelmaan jonka näin ja siinä kohdussa oleville lapsille oltiin luettu ja puhuttu. Kaikki joille näin tehtiin olivat kehittyneet varhain, suurin osa suorastaan lapsineroja.



Ohjelmassa seurattiin useita perheitä. Ohjelma kertoi amerikkalaisista perheistä.



Liekö tekemiseni raskausaikana vaikuttanut lasten varhaiseen kehittymiseen ja siihen että pärjäävät koulussa erittäin hyvin.



Kannattaa Googlettaa uskon että aiheesta löytyy englanninkielistä tekstiä.

Minä silitten massua ja taputtelen ja tökin, kun tunnen vauvan liikkuvan. Osoitan, että olen huomannut vauvan olevan hereillä ja rakastan häntä. Onhan hän jo oma lapseni, vaikka kohdussa onkin vielä. Samalla tavalla voin häntä siis rakastaa jo nyt. Esikoista odottaessani lauloin vauvalle aika paljon, saa nähdä, innostunko nyt. =)

Tai ainakin reagoi esim. potkaisemalla kättä joka on mahan päällä.



Ap, tämähän on oikeasti sellaista äidin ja lapsen bondaamista, jota kaikkien PITÄISI harrastaa. Etkö sinä ota mitään kontaktia vastasyntyneeseen? Etkö silittele, pidä kädestä, katsele ihastuneena? Miten se lapsi on erilainen ihon toisella puolella kuin toisella? Lakkaatko huomaamasta vastasyntynyttäsi, kun se on kokonaan peiton alla? Eikö sitä ole silloin olemassa? :D