Kristityt uskovaiset, joiden mies ei ole uskossa.

Jos hän sanoisi tulleensa uskoon, ja nimenomaan kristilliseen uskoon, väittäisin hänen huijaavan minua. Ja toki minäkin mieheni taivaan kotiin mukaani tahtoisin, en vaan oikeasti jaksa enää uskoa, että hän kristinuskosta kiinnostuisi.

Kiitos Herra!?

Paljon riippuisi siitä, miten mies kunnioittaisi minun uskoani. Toivottavasti tällaiseen tilanteeseen en koskaan joudu.

En usko, että paljonkaan olisi yhteistä sen jälkeen. Kun vaimo/mies on uskossa, sillä on aina vaikutuksensa perheeseen.

Kävisin varmaan mieheni kanssa mielenkiintoisia keskusteluista uskoistamme ja uskonnoistamme.

pliis!

mutta varmaan käytäisiin todella mielenkiintoisa keskusteluja. Toisaalta aikuinen ihminen saa valit aitse mihin uskoo tai on uskomatta. Toki toivon, että jos joku usko kolahtaa se olis kristinusko, kun niin mielelläni meneisin ukkoni kanssa taivaankotiin sitten joskus. Mutta jos niin ei käy en voi sille mitään. Jumala kutsuu kun n sen aika, ja jos ei ota kutsua vastaan niin se on oma valinta.

En usko, että paljonkaan olisi yhteistä sen jälkeen. Kun vaimo/mies on uskossa, sillä on aina vaikutuksensa perheeseen.

uskossa? Entä jos pelkästään vaimo.

Mulla on tilanne vähän vaikea. Minä olen ilmoittanut uskovani ja koen että mies pilkkaa.

ap

En usko, että paljonkaan olisi yhteistä sen jälkeen. Kun vaimo/mies on uskossa, sillä on aina vaikutuksensa perheeseen.

uskossa? Entä jos pelkästään vaimo. Mulla on tilanne vähän vaikea. Minä olen ilmoittanut uskovani ja koen että mies pilkkaa. ap

onko hän kääntynyt johonkin toiseen uskontoon? Joka tapauksessa kuitenkin on vaikeaa, jos mies ei usko ja vaimo on uskossa. Silloin ainakin pitäisi olla niin, että mies hyväksyy vaimon uskon. Raamattu sanoo tästä asiasta mm. näin.

1. Kor.

"12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;

13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.

14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

16. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?"

ja ei siitä mitään ongelmia ole, mieheni ei vain haua keskustella näkemyksistään,se minua harmittaa. Molemmat olemme vakaumuksellisia, mutta avikka avioliittomme on hyvä niin tämä asia on meillä eri. Mutta toisaalta olemme itsenäisiä ihmisiä kumpikin.

menemään naimisiin ei-uskovan kanssa, koska siitä voi seurata tosi paljon ongelmia, etenkin kun tulee lapsia. Mutta jos tulee uskoon avioliiton aikana, sitten pitää vain toivoa, että toinen puoliso sietää tilanteen.

ei JUMALAUTA!



Tollasta opetetaan ja sitten kirkko tekee hyväntekeväisyyttä kaiken maailman saastaisten pakanalasten hyväksi? Hä?



Herätkää ihmiset! Raamattu on "saatanasta"!

Älä nyt kiihkoa kun et varmaan ymmärrä aihetta tai kielenkäyttöä! Kyse on uskonnollisesta puhtaudesta, ts. juutalaisuuteen kuuluu uskonnollinen puhtaus ja saastaisuus. Uuden liiton (Jeesuksen) aikana puhtaus saavutetaan uskomalla Jeesukseen, toisin sanoen, on uskonnollisesti saastainen jos ei usko. Ei tällä tarkoiteta sitä että toisin ajattelevien lapset ovat saastaisia. Muistakaa nyt että sen ajan juutalaisuuteen kuuluivat temppelirituaalit ym joissa piti olla puhdas, tästä tämä kielenkäyttö! Älkää nyt tulko tuomitsemaan ja vaahtoamaan ja provosoitumaan asiasta, josta ette ymmärrä.

mutta hänen maailmankatsomuksensa lähentelee enimmäkseen buddhalaisuutta tai hindulaisuutta. Suhteen alkuaikoina kävimme kyllä ihan mielenkiintoisia keskusteluja pääasiassa miehen maailmankatsomuksesta, jonkin verran myös minun uskostani, mutta täytyy sanoa, ettei varsinaista vastavuoroista keskustelua ole ollut.



En kyllä yllättyisi, vaikka mies ilmottaisi jompaan kumpaan ko. uskonnoista kääntyneensä. En usko yllättyväni, vaikka hän ilmottaisi kääntyneensä mihin tahansa uskoon paitsi kristinuskoon. Jos hän sanoisi tulleensa uskoon, ja nimenomaan kristilliseen uskoon, väittäisin hänen huijaavan minua. Ja toki minäkin mieheni taivaan kotiin mukaani tahtoisin, en vaan oikeasti jaksa enää uskoa, että hän kristinuskosta kiinnostuisi.