Elämäni välitilinpäätös(kö)?

Olen n. 40-v. nainen. Minulla on ihana perhe ja elämä ihan OK.



Minulla on vain eräs kumma ajatus, johon toivoisin ikätoverieni kertovan oman näkemyksensä.



Aikoinaan oli ajatus lähteä opiskelemaan lukion jälkeen erästä alaa Tampereelle. Elämässä tuli kuitenkin mutkia matkaan enkä päässyt edes pyrkimään. Olin avoliitossa pitkään, ilman lapsia ja tein vain töitä.



Erosin omasta halustani ja muutin pois ja opiskelin ammattiin, tosin vanhempana. Elämä oli kivaa ei siinä mitään. Löysin sitten nykyisen mieheni ja saimme lapsen.



Kotona ollessani olen usein miettinyt miten elämä olisi mennyt, jos olisin lähtenyt opiskelemaan sitä alaa jonka koin kutsumusammattina. Miten elämäni olisi mennyt ellen olisi ollut tuolloin kauan avoliitossa ja tehnyt vain töitä. Jäikö minulta se osa elämääni elämättä ja mitä se olisi tuonut mukanaan?



Olen toki eroni jälkeen ollut sinkkuna ennen nykyistä miestäni pitkän aikaa, mutta joskus tuntuu, että nuoruus jäi elämättä sillä en tunnista mitään niitä juttuja, joista ikäiseni puhuvat 80-luvun asioina esim. musiikki jne...



Minä en kaipaa nyt uutta miestä tai vapautta vaan olen tyytyväinen mitä minulla on ja tulevaisuus näyttää hyvältä.



Minä kuitenkin haikeana mietin niitä nuoruuteni vuosia mitä minulla olisi voinut olla kun olisin opiskellut kutsumusammattiini ja viettänyt opiskelijaelämää tuolloin alle 30-vuotiaana. Jäikö minulta kokematta joitain kauniita ihmissuhteita ym. joita muilla ikäisilläni on ollut. Minä oli vain pakotettu tekemään kiivaasti töitä (perheyritys).



Toisinaan mietin, että olisinhan voinut vaikka palaa loppuun siinä kutsumusammatissani ja olla vaikka velkainen kahden lapsen yksinhuoltaja, koska mies olisi ehkä ollut jotain muuta kuin mitä nykyinen eli nykyisessä ei ole valittamista ja meillä on ihana lapsi. Jossittelu on siis turhaa, mutta kuitenkin noita ajatuksia on päässäni aina silloin tällöin.



Kuuluvatko nämä ajatukset jonkinlaiseen välitilinpäätökseen vai mitä nämä ovat?



Korostan, että en ole eroamassa ja olen onnellinen perhe-elämässäni. Olen vanhempana kokeillut myös opiskelijaelämää ja sinkkuutta enkä kaipaa nyt sinkkuna elämistä enkä vapautta.



Onko ketään, jolla olisi samanlaisia ajatuksia tai mitä ajatuksia teille tästä tulee?