ahdistaako tuo vauvajuttu?

häiritsee ja mietityttää kuitenkin.

Lisäksi tunnen iloa siitä, että vauva löytyi kunnossa, mutta myös surua ja vihaa sen tekijää kohtaan.

Ehkä kuitenkin päällimmäisenä on myötätunto omaisia kohtaan.

tai olla itse ulkona, jos ulos jättää vaarojen armoille?

ei ahista ei

Jos ois oikeesti joku lapsikaappausjuttu ollut tuollaisella asuinalueella ja vieläpä Varkaudessa...



Nyt taitaa kumminkin olla yksittäisen hullun tekemisistä kyse.

Tulee fyysinen paha olo, kun ajattelen sitä pientä, puolustukyvytöntä vauvaa ja mitä hänelle on tehty.



Pienten lasten vilpittömyys ja avuttomuus herättää minussa suurta empatiaa ja "sääliä". Mutta se nyt varmaan on terveen aikuisen ja etenkin äidin merkki.

en voi käsittää miksi joku tuollaista tekisi. Täytyy olla sairas ihminen.. En myöskään ymmärrä näitä, joiden mielestä lapsen pitäisi nukkua aina sisällä ja saisi nukuttaa päiväunille ulos vaunuihin. Meillä ainakin tyttö nukahti päiväunille helpommin ulos kuin sisälle.

Eivaikuta ulkonanukuttamiseen, koska näen vaunut koko ajan nytkin. Toivottavasti vauvapololle ei jää mitään traumoja.

itse uskon että syyllinen löytyy lähipiiristä. Mielenkiinnolla odotan mikä oli totuus tapahtumasta. Jos todella joku tuntematon ohikulkija, kyllä sitten alkaa ahdistaa.

Nukutan omat lapseni parvekkeella.

tuntuu ihan kamalalta ajatella sitä pientä siellä lumessa ja erityisesti sitä hetkeä kun se joku sekopää mielipuoli on peittäny sen kasvot. tärkeintä on että vauva löytyi ja on elossa mutta sellainen hätä on varmasti jättänyt pieneen vauvaan jäljen. tuntuu etten pysty keskittyä mihinkään ennen kuin juttu selviää. en tiedä mikä olisi "tarpeeksi paha" rangaistus tekijälle, toivottavasti kärsii teostaan koko loppu elämänsä.

Omaisia?

ihan toiselta puolelta Suomea, eikä minulla ole vauvaikäistä, isompia kyllä.

jotenkin niin karua jättää vauva lumen alle, ehkä siksi vähän häiritsee tämä. ahdistaa oli ehkä vähän liian raju sana, niinkuin joku totesi.

t.ap

Hyvä että lapsi löytyi kunnossa ja toivon, että tekijä löytyy.



Mietityttää ja saa kieltämättä spekuloimaan syyllisiä ja syitä, arvoituksellinen juttu. Henkilökohtaisesti ei niin pahalta tunnu, yksittäistapaus eikä tuttu lapsi, omat lapset paljon vanhempia. Jos olisi vauva, niin ehkä tuntuisi pahemmalta. Luulen kyllä, että silti uskaltaisin nukuttaa ulkona.

Kun ei tiedä miksi, kuka eikä miten. Sit unohtuu, että maailma on täynnä arvoituksia eikä mun ole tarkoitus kaikkea tietääkään eikä tämäkään juttu mulle edes kuulu millään lailla.



Kai se vaan on inhimillistä tuntea voimakkaasti, kun tapauksen uhrina avuton kolmekuinen ja sitten nuo avoimet kysmykset herättävät näköjään vähän sairaalloisenkin uteliaisuuden.