Äitini tuli 200km päästä ja rupesi ovella vittuilemaan, lähetin sen pois.

En todellakaan ole "jalo toisen posken kääntäjä", jos sillä viitattiin minuun. Ja aivan varmasti ajatuksiini vaikuttaa se, että äitini on kuollut. Suhteemme oli aika painajaismainen vuosikymmeniä, vanhempieni avioliitto vaikea, kotona hirveää jne jne. Ennen äidin kuolemaa saimme kuitenkin välimme hyviksi ja olen iloinen siitä.

Tarkoitin viestilläni sitä, että voi myös käydä sitä vaikeaa suhdetta päin ja yrittää muuttaa sitä. Se ei ole helppoa, mutta voi kannattaa.

Jos taas haluaa laittaa välit poikki, ne pitää todella tietoisesti katkaista. Mykkäkoulu tai äidin häätäminen ovelta ei mun mielestä auta. Äidillä on oikeus tietää miksi tytär katkaisee häneen välinsä ja katoaa hänen elämästään. Lapsia olemme vain vähän aikaa, mutta äitiemme tyttäriä aina; suhde äitiin on keskeinen suhde, ehkä elämän keskeisin.

Jos tämä on jonkun mielestä tekopyhää, niin en voi asialle mitään. Olen tätä mieltä.

hänellä ei kyllä ole enää mitään oikeuksia.



18

että äidillä sama horoskooppimerkki kuin tyttärellä. Ja sinä joka peräänkuulutit sisälukutaitoa, pitäisköhän sun lukaista oma tekstis ensin..:-)

eihän tuossa mitään ongelmaa, jos on OMA äiti, josta kyse. omalle äidilleen pystyy sanomaan asiat niin kuin on. mulle vastaavanlaisia ongelmia aiheuttaa anoppi (kaappien kaivelua, elämäntapojen arvostelua etc...). aikani olen kestänyt, mutta nyt on mitta tullut täyteen ja jatkossa sanon joka kerta suorat sanat hänellekin.

Jouluna tuli sitten mitta täyteen ja sen jälkeen ei olla oltukaan tekemisissä.

Oikeasti, toiset ihmiset ovat sellaisia, että on parempi katkaista välit oman ja lasten mielenterveyden takia. Ei kaikkea tarvi sietää, edes omilta vanhemmilta. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin yrittävät tosi pitkään ymmärtää omia vanhempiaan oman jaksamisen kustannukselle.

Katkaiset suhteet 5-10 vuodeksi ja jos vielä ottaa yhteyttä niin annat uuden mahdollisuuden. Kolmatta kertaa ei kannata antaa, sillä monesti vanha akka ei uusia temppuja opi.

Kyllä tuollaisiakin äitejä löytyy, ja mahtaa olla mukavaa, jos on sellaisen lapseksi syntynyt.

Ihan oikein teit, jos oikeasti ihminen alkaa kenkkuilemaan samantien. Ehkä äiti kotimatkallaan tajuaa, miksi joutui palaamaan kotiin. Tai tällaisissa tapauksissa todennäköisesti ei.

Kadut vielä, jollet sitten ole itse psykopaattisia piirteitä omaava.



Jos äitisi on rakastava, niin yritä sietää häntä.



Minulla on myös hankala suhde äitiini. En katkaise välejä. Hänellä on vakava masennus ja hän kyllä tutkii kaapit ja lukee paperit ja koko ajan on tyytymätön tapaan, millä puen lapseni ja itseni ja miten kotiani pidän. (Omasta mielestäni olen ihan tavallinen keskiverto ihminen.) Saa tulla kylään aina kun haluaa. (Luki lapsena päiväkirjanikin)

psykiatrille vastaavaa valitin, niin se piti käytöstä ihan luonnollisena. Olenhan vielä äitini lapsi ja hoivaamistarve on jäljellä. Sanoi, että odotahan vain, niin vielä ymmärrät kun lapsesi on aikuistunut.

jossa traditio jatkuu jatkuu...ei se lopu koskaan.

Kulttuuri on ettei ole koskaan osattu keskustella eikä tulla osaamaan.



Jos pää on joskus lyöty seinään niin ei sitä vikaa niin vain korjata.

Olisiko aika katkaista napanuora ja ryhtyä ihan oikeaksi aikuiseksi?



P.S. napanuoran katkaisu ei tarkoita välien katkaisua ja pään pensaaseen tunkemista vaan aikuista käytöstä.

kiinnosta pätkääkään pitää siihen eukkoon yhteyttä.

Varo ettei perinne jatku

suhtautua ihmiseen joka

* vittuilee joka toisessa lauseessaan

* tutkii kaappisi

* lukee postisi

* utelee myös ystäviesi asioista

* huuta pää punaisena jos et tee asioita kun hän haluaa (valitset esim. sohvasi värin itse)



Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan.



En ole ap, vaan toinen vaikeasta äitisuhteesta kärsivä.

horoskooppimerkki kuin äidilläni ja yhteen otetaan lapsen kanssa joka päivä.

ihan kutsumatta teille sentää tullut?

Olisi kannattanut antaa sille voileipä hampaiden väliin niin olisi hiljennyt.

...ja ap uskoo vielä horoskooppeihinkin! Kasva aikuiseksi, sanon minäkin.

sanoo äidilleen selkeästi ja rauhallisesti, että jätä kotini, kaappini ja postini rauhaan; ei vastaa ystäviä koskeviin uteluihin, toteaa ne yksityisasioiksi (toki voi kuulumisia kertoa, jos ystävä äidinkin tuttu); antaa vittuilujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosin, jos suhde on kovin huono, kaikki puhe voi kuulostaa vittuilulta, oli se sellaiseksi tarkoitettu tai ei. Rakentaa suhdetta sen varaan, mikä väleissä äitiin on hyvää ja mikä äidissä on mukavaa. Ei ole helppo urakka, mutta ei sen tarvitsekaan olla ja saattaa palkita kivasti vuosien varrella.

Kannattaa myös miettiä millaisena kusipäänä kusipää-äiti näkee tyttärensä ja onko hänellä ehkä syytä siihen.

Toinen vaihtoehto, välien katkaiseminen kokonaan, ei ole ollenkaan helpompi.

Nimim.

Been there, done that

suhtautua ihmiseen joka * vittuilee joka toisessa lauseessaan * tutkii kaappisi * lukee postisi * utelee myös ystäviesi asioista * huuta pää punaisena jos et tee asioita kun hän haluaa (valitset esim. sohvasi värin itse) Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan. En ole ap, vaan toinen vaikeasta äitisuhteesta kärsivä.