Miksi jotkut lapset ovat niin kamalia MÄÄRÄILIJÖITÄ?

En myöskään käsitä millainen kasvatus näillä lapsilla on.

Ei kait se voi vaan lapsen luonteesta olla kiinni.

Itse uskon, että kasvatuksella ja sillä mitä lapsi luulee olevamsa on suuri merkitys.

Siis on niitä perheitä, joissa lapsi saa kaiken mitä haluaa ja on oikea kunkku, joka määrää vanhempiaankin, niin uskon tällä kasvatuksella syntyvän näitä määräilijöitä.

Meidän esikoinen on aivan tajuton pomottaja. Koitamme opastaa ja jutella ja neuvoa. Mutta mikään ei auta "karsimaan" tuota kovin ikävää luonteenpiirrettä.

Kuopus on aivan toista maata. Ei komentele ketään koskaan. Samalla tapaa kasvatettu.

"määräilijäksi" kuin minä (nro 17)



Minä en heilu tällä palstalla muita lyttäämässä ja nokittelemassa, niin kuin tuntuu olevan palstan yleinen tyyli. Täällä on hirveän aggressiivista porukkaa keskimäärin.



Onko tämä tulkittavissa niin, että kaikki mukautujat ja ylikiltit-irmelit, tulevat tänne riehumaan kun tosielämässä, ette osaa mihinkään sanoa juuta eikä jaata? Tulee vaan tällainen olo, että samat ihmiset ensin on täällä toisten kimpussa ja sitten kauhistelee määräileviä lapsia?



Mitäs jos itsekin tarttuisitte itseänne OIKEASSA ELÄMÄSSÄ niskasta kiinni ja ilmaisisitte mielepiteenne niin ei tarvii täällä sitten räyhätä ja ihmetellä että mikä niitten määräilevien lasten kasvatuksessa oikein mättää?

vaikka joku täällä sitä mietti. Meillä on kolme lasta, joista keskimmäinen on todella kova määräilemään. Sama kasvatus kaikilla, ja määräilyyn puututaan eikä sitä hyväksytä todellakaan. Mutta sen verran kovapäinen ja itsepäinen tyttö on että aina ja uudestaan hän yrittää muita määrätä. Että näin.

kertoo itse kasvattavansa hyvin ja tuloksekkaasti. Silti koen hänen aloituksensa hyökkääväksi ja syyttäväksi, siis hyvien käytöstapojen vastaiseksi. Ei riitä, että lapsia kasvattaa hyviin tapoihin, parasta olisi myös itse hallita toisten kunnioittava käytös!

"määräilijäksi" kuin minä (nro 17)

Minä en heilu tällä palstalla muita lyttäämässä ja nokittelemassa, niin kuin tuntuu olevan palstan yleinen tyyli. Täällä on hirveän aggressiivista porukkaa keskimäärin.

Onko tämä tulkittavissa niin, että kaikki mukautujat ja ylikiltit-irmelit, tulevat tänne riehumaan kun tosielämässä, ette osaa mihinkään sanoa juuta eikä jaata? Tulee vaan tällainen olo, että samat ihmiset ensin on täällä toisten kimpussa ja sitten kauhistelee määräileviä lapsia?

Mitäs jos itsekin tarttuisitte itseänne OIKEASSA ELÄMÄSSÄ niskasta kiinni ja ilmaisisitte mielepiteenne niin ei tarvii täällä sitten räyhätä ja ihmetellä että mikä niitten määräilevien lasten kasvatuksessa oikein mättää?

Juups, on todella hauskaa että palstamammat vaikuttaa hirveiltä päsmäreiltä, mutta kuitenkin lapsen kaverit on niitä ärsyttäviä, huonostikasvatettuja määräilijöitä.

Itse olen dominoiva luonne ja lapsena olin kyllä aikamoinen pomottaja. Olin impulsiivinen ja omasin vahvat mielipiteet. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan kuitenkin mukailijoita. Siksi tilanteet menivät yleensä niin, että muiden jahkatessa "emmätiiä, ihan sama" jne. otin ohjat käsiin ja päätin mitä tehdään. Kuitenkin tiedostin jo hyvin pienestä että suuren vallan myötä tulee myös suuri vastuu. Mielestäni tämä on iso tekijä siihen, että minulle on kehittynyt vahva oikeudentaju ja moraali. Ja diktatuurissa istuisin nro 17:sta kanssa yhdessä sitä kakkua :)

"määräilijäksi" kuin minä (nro 17)

Minä en heilu tällä palstalla muita lyttäämässä ja nokittelemassa, niin kuin tuntuu olevan palstan yleinen tyyli. Täällä on hirveän aggressiivista porukkaa keskimäärin.

Onko tämä tulkittavissa niin, että kaikki mukautujat ja ylikiltit-irmelit, tulevat tänne riehumaan kun tosielämässä, ette osaa mihinkään sanoa juuta eikä jaata? Tulee vaan tällainen olo, että samat ihmiset ensin on täällä toisten kimpussa ja sitten kauhistelee määräileviä lapsia?

Mitäs jos itsekin tarttuisitte itseänne OIKEASSA ELÄMÄSSÄ niskasta kiinni ja ilmaisisitte mielepiteenne niin ei tarvii täällä sitten räyhätä ja ihmetellä että mikä niitten määräilevien lasten kasvatuksessa oikein mättää?

Myös minulla on vahvat mielipiteet ja organisointi, järjestelykyky ja ideointi ovat vahvoja puoliani. Silti kuuntelen muita ja otan heidän mielipiteensä huomioon. Nämä pehmentävät taidot ovat kasvaneet sitten aikuistumisen myötä, ei todellakaan 7-vuotiaana :D



Usein tilanne on aikuistenkin kanssa se, että ratkaisu on tehtävä ja asia päätettävä. Jos suurin osa porukasta ei sano selkeästi tai suoraan, mitä mieltä on tai mitä haluaa, on jonkun otettava ohjat käsiin ja tehtävä päätökset. Minulle se rooli on helppo, minulla on tarve saada asioille ratkaisu enkä kestä sellaista loputonta vatvomista ja jaahkaamista. Aina odottelen, että tuleeko sitä ratkaisua ja selkeyttä enkä syöksy suinpäin julistamaan, että näin tehdään. Yleensä porukasta kuin porukasta löytyykin ne moottorit, joista joku ratkaisun tekee tai joiden kanssa ratkaisu syntyy.



Ystävyyssuhteista sanoisin, että sama toimii myös toisin päin. Minä en viihdy ihmisten kanssa, jotka eivät ilmaise mielipiteitään ja tahtomisiaan selkeästi, niin hyvin kuin niiden, jotka uskaltavat olla vaikka tarvittaessa eri mieltä. Se, että on eteenpäin menevä asenne, ratkaisukeskeinen ja tavoittelee selkeyttä ei tarkoita sitä, että olisi tyranni. Vaikka sanoo, mitä tahtoo ei tarkoita, etteikö olisi valmis neuvottelemaan ja muuttamaan näkökantaansa. Viihdyn parhaiten kaltaisteni kanssa ja ne myötäilijät ovat sitten jääneet hieman pintapuolisemmiksi.



24

on kasvatettu siten että vanhemmat ovat antaneet heille lähes kaiken periksi. Juuri tuolla kiukuttelulla ja huutamisella ne kullannuput ovat saaneet tahtonsa läpi, vanhemmat eivät jaksa sitä kuunnella, eivätkä jaksa olla tarpeeksi tiukkoja opettaakseen että aina ei saa mitä haluaa eikä voi tehdä kuten haluaa.

Yhdellä ystävällä on tällainen 6v tyttö. Hänellä lisäksi se vika että hän myös tekee sen mitä uhkaa. Eli rikkoo sen lumiukon, ja jopa lyö. Eikä ymmärrä tehneensä mitään väärää.

Äiti ei ole tytön kanssa riittävän tiukka, ja tyttö käyttää sitä hyväkseen todella lahjakkaasti. Isä on jämptimpi, mutta hänelläkin tuo kielto jää lähes aina puolitiehen.

Eli lasta kielletään, mutta kun tyttö kuitenkin menee ja tekee, mitään ei sanota eikä seuraamuksia tule.

Elikkä ne joita kuunnellaan jo pienenä, vahvistavat vain asemaansa kun ikää tulee. Ainahan kaveriporukoissa on määrääjät ja seuraajat. Pienempänä määrääminen voi olla aika rajua, kun ei osata vielä kunnollisesti sosiaalisia käytöstapoja, myöhemmin se sujuu hienovaraisemmin.



Määräjillä yleensä paljon kavereita ja pystyvät liikkumaan ryhmästä toiseen.



Oma poikani myös lopettanut parin kaverin kanssa leikkimisen, koska ovat määräilleet liikaa.



Uhkailijat onkin sit asia erikseen

Tiedostamme tämän ja yritämme kovasti opettaa tätä lasta joustavammaksi. Ei se kyllä helposti tapahdu. Harmittaa, kun aina pitää yrittää määräillä sisaruksia ja ystäviä ja me vanhemmatkin saamme olla aika tiukkoina tämän lapsen kanssa, yrittää nimittäin välillä meitä vanhempiakin komennella.

En myöskään käsitä millainen kasvatus näillä lapsilla on.

Ei kait se voi vaan lapsen luonteesta olla kiinni.

Itse uskon, että kasvatuksella ja sillä mitä lapsi luulee olevamsa on suuri merkitys.

Siis on niitä perheitä, joissa lapsi saa kaiken mitä haluaa ja on oikea kunkku, joka määrää vanhempiaankin, niin uskon tällä kasvatuksella syntyvän näitä määräilijöitä.

meidän poika on just sellanen määräilijä, ei kylläkään kavereilleen, vaan yrittää kovin pompottaa aikuisia. tietyissä asioissa ei ole millään meinannut uskoa että aikuiset päättää. se on todella ärsyttävää, kauan meni että hän ekan kerran sanoi kyllä äiti. edelleen silti vänkää em.hammaspesusta yms ja ikää on kohta 6v. rajat ja rakkautta/huomiota saa.

että nykymaailmassa pärjäävät juuri nämä narsistit. Kun kasvattaa lapsensa "kusipääksi", nämä ikävä kyllä menestyvät:(. Elämässä pitää olla tärkeämpiä arvoja kuin menestyminen ja raha. Tämä ääretön ahneus ja katkeruus eivät rakenna tästä maailmasta parempaa. Onneksi omat lapseni (7-11 v) ovat niin "vahvoja", etteivät alistu määräiltäviksi ja pitävät heikkojen puolta.



T: Isä 32v.

aika monet ihan tavalliset, käsittääkseni mukavien, normaalien vanhempien lapset määräilevät muita. Luulen, että lapsuudessa (leikeissä, tarharyhmässä) on aika helppoa omaksua määräileviä käyttäytymistaipumuksia, jos on yhtään luonteensa tai kotona saadun mallin puolesta sinne päin kallellaan. En pitäisi merkkinä mistään ongelmista. Kasvavat varmaan ulos tuollaisesta aikanaan.

Millaiset vanhemmat heitä kasvattavat?

Olen seurannut muutamaakin 8- ja 7-vuotiaani kaveria ja todella ihmettelen heidän tyyliään hoitaa kaverisuhteitaan. Heillä on mielestään aina oikeus määrätä mitä leikitään ja painostaa muita lapsia inhottavillakin keinoilla.

Omat lapseni olen pyrkinyt kasvattamaan siihen, että asioista neuvotellaan ja pyritään molempia tyydyttäviin kompromisseihin. Ei pakoteta muita mihinkään mutta ei myöskään jäädä jalkoihin.

Harmittaa kuitenkin lasteni puolesta, kun nämä pari kaveria luulevat olevansa jotain euroopan omistajia. Onneksi lapseni eivät kuitenkaan näytä langenneet niihin kaveriensa älyvapaisiin uhkailuihin, kuten "jos et tule ulos nyt heti, niin en ikinä enää leiki sun kanssa ja rikon sun lumiukon".

Mutta yleisellä tasolla: kuka puhuu toiselle noin?? Miten nämä lapset oikein on kasvatettu?