Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset ovat niin kamalia MÄÄRÄILIJÖITÄ?
26.02.2010 |
Millaiset vanhemmat heitä kasvattavat?
Olen seurannut muutamaakin 8- ja 7-vuotiaani kaveria ja todella ihmettelen heidän tyyliään hoitaa kaverisuhteitaan. Heillä on mielestään aina oikeus määrätä mitä leikitään ja painostaa muita lapsia inhottavillakin keinoilla.
Omat lapseni olen pyrkinyt kasvattamaan siihen, että asioista neuvotellaan ja pyritään molempia tyydyttäviin kompromisseihin. Ei pakoteta muita mihinkään mutta ei myöskään jäädä jalkoihin.
Harmittaa kuitenkin lasteni puolesta, kun nämä pari kaveria luulevat olevansa jotain euroopan omistajia. Onneksi lapseni eivät kuitenkaan näytä langenneet niihin kaveriensa älyvapaisiin uhkailuihin, kuten "jos et tule ulos nyt heti, niin en ikinä enää leiki sun kanssa ja rikon sun lumiukon".
Mutta yleisellä tasolla: kuka puhuu toiselle noin?? Miten nämä lapset oikein on kasvatettu?
Kommentit (33)
Nämäkin lapset kasvattavat omaa persoonaansa ja hakevat omaa paikkaansa eri kaveripiireissään.
Näin se vain menee..ei kaikki voi vain sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole eikä mieskään määräilevä, johtuu ehkä siitä..
Olisi pitänyt itse määrätä lapsia enemmän, niin eivät olisi oppineet siihen että heilläkin on määräämisoikeutta?
En myöskään käsitä millainen kasvatus näillä lapsilla on.
Ei kait se voi vaan lapsen luonteesta olla kiinni.
Itse uskon, että kasvatuksella ja sillä mitä lapsi luulee olevamsa on suuri merkitys.
Siis on niitä perheitä, joissa lapsi saa kaiken mitä haluaa ja on oikea kunkku, joka määrää vanhempiaankin, niin uskon tällä kasvatuksella syntyvän näitä määräilijöitä.
että ovat välillä määräileviä, joissain tilanteissa, joissain kaveriporukoissa. Joidenkin kavereiden kanssa leikit sujuu aina hyvin, eikä kinaa ja pomottelua esiinny. Puutun kyllä aina määräilyyn, kun sitä huomaan.
Meillä kyllä vanhemmat päättää mitä tehdään, lapset ei meitä pomottele. Mutta olisiko tuo osittain luonteesta, tyttö varsinkin tulinen.
Tai sitten siitä, että joidenkin kavereiden kanssa kemiat ei kohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttömme ovat 10- ja 8-v. Vähitellen ainakin meillä nämä määräilijäkaverit on sittten jääneet ja tytöt on siirtyneet leikkimään mukavampien kanssa. Muistan yhdenkin tytön, joka oli nuoremman synttäreillä ja käyttäytyi aivan kuin kyseessä olisi olleet hänen syntärinsä. halusi puhaltaa kynttilät kakusta ja repi lahjoja auki.
että ovat välillä määräileviä, joissain tilanteissa, joissain kaveriporukoissa. Joidenkin kavereiden kanssa leikit sujuu aina hyvin, eikä kinaa ja pomottelua esiinny. Puutun kyllä aina määräilyyn, kun sitä huomaan. Meillä kyllä vanhemmat päättää mitä tehdään, lapset ei meitä pomottele. Mutta olisiko tuo osittain luonteesta, tyttö varsinkin tulinen. Tai sitten siitä, että joidenkin kavereiden kanssa kemiat ei kohtaa?
Uusin huomio on, että kerhon jälkeen ulkoillessa (käy 2xviikko 2,5h) pomottaa muita enemmän, kuin muina päivinä. Pihakaverit on kyllä selkeästi nuorempia (2x3v), joten oletan, että purkaa "pomotettuna olon" sitten eteenpäin. Asiasta on puhuttu ja puhuttu, mutta perille ei mene.
Muina aikoina osaa keskustella ja myöntyä toisten ehdotuksiin huomattavasti paremmin.
Eli voisiko näiden lasten kotona olla liiankin kova kuri..?
Siperia onneksi jossain vaiheessa opettaa ja määräilijät huomaa, ettei kukaan halua olla heidän kanssaan, jos touhu ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi 6v. tyttö ei olisi antanut poikani syödä.
Uhkaili, että ei leiki lapseni kanssa, jos syö.
Nyt olen oppinut tämän sosiaalisen pelin ja jatkossa vedän oven kiinni ja sanon pojalleni ettei anna uhkailla.
Valvon 6v. poikaani ja aion valvoa vielä pitkäänkin.
Ulkona kannattaa käydä katsomassa mitä lapset puuhaa.
Uhkailua ja määräilyä tulee ja lapset tarvitsee aikuisten valvontaa paljon enemmän, kuin mitä saavat.
määräilijästä ei automaattisesti tule johtajaa, kun ei pärjää muiden kanssa jos ei osaa ottaa huomioon. Ja määräilijöillä ei ole paljoa kavereita, koska kukaan ei halua leikkiä sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuorin pojista on aina joutunut pitämään puoliaan isompia vastaan, joten hän tuppaa helposti pomottamaan muitakin lapsia. On siis oppinut tämän käyttäytymismallin ainoana selviytymiskeinona kahta isoveljeään vastaan...:(
Johtaja määrää perusasiat. Muut saavat tuoda omia ideoitaan kehiin, jotkut hyväksytään, jotkut tyrmätään. On eri asia olla tyranni kuin johtaja.
Ja lapsista on yleensä johtaja se, jota muut lapset kunnioittavat jostain syystä. Syitä voi olla monia. Johtaja voi olla reilu, kiva, keksii kivoja leikkejä ja johtaja voi olla myös dominoiva tai väkivaltainen. Näissä paljon eroja, miksi joku on johtaja.
Monien venhempien vaikea katsoa vierestä, jos oma lapsi aina se suostuva. Niin se maailmassa kuitenkin menee. Lasta itseään se ei välttämättä haittaa. ja minusta hyvä et lapsi osaa olla sopeutuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ideoi , kehitteli ja "määräsi" leikit. Porukka tarvii tietyllä lailla aina yhden joka lähtee viemään hommaa eteenpäin. Näin siis isoissa lapsilaumoissa 70-luvun kerrostalolähiössä oli :)
Minun kasvatukseni oli suoraan keskiajalta: olin tosi nitistetty ja tiukoilla säännöillä kasvatettu, ettei käytökseni ainakaan kurin puutteesta tullut.
Oma tyttöni on kasvatettu eri lailla: rakkaudella,ja paljon paljon lempeämmin, mutta rajoilla kumminkin. Ja kas kas: hän on porukassa se joka ideoi ja "määräilee" leikit.
ETttä voiskohan olla ihan niin, että maailmassa on vain sellaisia persoonia, joilla ideoita riittää ja jotka vie hommaa eteenpäin? Ja jotka saattaa ärsyttää muita, koska vaikuttavat määräileviltä? Ja oisko niin, että se lähtee ihmisen sisältä oli sitten miten tahansa kasvatettu??
ps minusta ei tullut johtajaa.Olen työporukassa se ideoija, joka edelleen kehittelee juttuja eteenpäin, etsii parempia tapoja toimia jne. Ja edelleen ärsytän niitä perus-pirkkoja, joiden mielestä hommat tehdään niin kuin ne on tehty viimiset 20 vuotta :)
Jos lapsesi kaveri on huomannut että tuollainen uhkailu tehoaa teidän lapseen niin käyttää sitä varmasti jatkossakin. SINUN kannattaa puuttua siihen. Sanot tuohon väliin, että "kuulepas, meidän pihalla olevia juttuja, myöskään lumiukkoa, ei saa rikkoa, muista se."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkaa, että tunnistan myös hyvin jos toisilla on hyviä ideoita ja tykkään brainstorm tilanteista, jossa toisetkin tuottaa ideoita ja voi jatkaa toisten ideoita eteenpäin.
Tunnistan myös heikkouteni: jos joku "määräilee" vain asemansa vuoksi/ yrittää osoittaa paikkaansa ilman että määräilyssä olisi muuta ideaa kuin rankingin osoittaminen alan nähdä punaista. En siis pärjäisi esim armeijassa tai järjestelmässä joka perustuu nokitteluun.
Onneksi elän Suomessa enkä jossain diktatuurissa, koska silloin istuisin pitkää kakkua vankilassa järjestelmän uhkaajana.
Täälläpäin on kahden eri lestadiolaisperheen esikoiset määräilijöitä. He päättävät myös kavereiden kesken kaikesta ja jos ei totella, korottavat ääntä ja alkaa uhkailu. Poika myös käy päälle ja hakkaa jos ei totella.
Heillä ei ole enää muita kavereita kuin pienemmät sisaruksensa, koska kaikki ovat kyllästyneet jatkuvaan pomottamiseen. Toinen ison perheen esikoisista on poika ja toinen tyttö. Kaverit on kaikonneet molemmilta vaikka tämä poika on lopulta painostamalla ja vaatimallakin yrittänyt seuraa saada. Ei vaan enää onnistu, kaikki tuntevat tapansa liian hyvin.
Ne ei vaan ehdi kasvattamaan lapsiaan, 6+ lasta alkaa olemaan liikaa etenkin kun ikäerot on maksimissaan 1v6kk.
Elikkä ne joita kuunnellaan jo pienenä, vahvistavat vain asemaansa kun ikää tulee. Ainahan kaveriporukoissa on määrääjät ja seuraajat.
Määräjillä yleensä paljon kavereita ja pystyvät liikkumaan ryhmästä toiseen.Oma poikani myös lopettanut parin kaverin kanssa leikkimisen, koska ovat määräilleet liikaa.
Uhkailijat onkin sit asia erikseen
Teidän tapauksessa ei kyse vain määräilijöistä, vaan väkivaltaisuudesta. Nuo eivät ole "kunnioituksen" takia johtajia vaan pelon takia.
ole kovin suuri merkitys. Samassa perheessä voi kasvaa sekä alistuva että määräilevä lapsi. Pitkälti luonnekysymys minun mielestäni.
Kasvatuksella voi sitten ohjata ja kertoa, että tuolla menolla et saa kavereita jne. mutta luonne ratkaisee onko pomotyyppiä.
Dominoivia lapsia on ollut aina.
Ei niitä määräilijöitä tieten tahtoen kasvateta. Toiset lapset (ihmiset) ovat toisia dominoivampia. Vai mitä sanotte siitä, että meillä on kaksoset, joista toinen on erittäin dominoiva ja toinen taas mukautuja. Arvatkaapa vaan, paljonko tehdään asian kanssa töitä. Eikä pelkästään sen määräilijän kasvatuksessa, vaan myös sen mukautujan ja miellyttäjän!
Haluan kuitenkin olla armollinen itselleni ja miehelleni, työn tulokset eivät hetkessä näy. Minulle 5-, 7- 8- tai 10-vuotias on vielä raakile, joka harjoittelee elämää ja myös vuorovaikutusta. Kuten on myös teini-ikäiset ja parikymppiset ja vielä aikuisetkin. Niin että onnea vaan teille, joilla on jo kouluiän kynnyksellä valmiit yksilöt ;)
Minulle riittäisi se, että vähitellen opettelevat ja harjoittelevat ottamaan toiset huomioon / "pitämään puolensa". Nyt en edes odota, että he olisivat valmiita. Mutta onpa vaan mielenkiintoista kasvattaa kahta näin erilaista lasta, kun kummallakin on melkeinpä päinvastaiset "tavoitteet". "Herkullisen erilaisia", sanoo päiväkodin henkilökunta.
äiteihinsä! oletko lukenut tätä palstaa?
tuntuvat äidit olevan aika pomottelijoita mielipiteinensä!