Lue keskustelun säännöt.
Kumpi teillä puhuu enemmän?
23.02.2010 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta "mistä puhutte", että kumpi teillä puhuu enemmän. Meillä minä ilman muuta. Yritän siis keskustella, en vaan pajattaa omia näkemyksiäni taukoamatta. Mies on enemmän tyyppiä oma monologi tai hiljaisuus vähän liioitellen. Minä yritän jutella vaikka mistä, miehen kommentit ovat jotain "niin se varmaan on". Siis hän ei todellisuudessa mielellään paneudu mihinkään keskusteluun vaan pyrkii aina lopettamaan oikeastaan minkä tahansa keskustelun. Jos jatkan puhumista, kohta hän sanoo no en nyt jaksa ajatella sitä tämän enempää tai älä jankkaa. Hän ei rakenna keskustelua omin mielipitein vaan toteaa jotakin keskustelua sammuttavaa. Usein jopa vaihtaa kokonaan aiheen ihan tyystin muuhun. Esim. auto täytyisi katsastaa. =(
Kommentit (5)
ja mies on yksinkertaisesti eri mieltä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni haluaa keskustella heti aamulla herättyä ja viimeksi illalla kun lapset on saatu nukkumaan... minä haluaisin lukea, katsella telkkaria ym. olla omissa oloissani, toki miehen läheisyydessä, mutta en todellakaan jaksaisi joka päivä tilittää parisuhdettamme, tunteitani, lastemme kehitystä jne. Mieheni vaatii nimenomaan keskustelemaan, pelkkä kuuntelu tai hymistely ei riitä. Tiedän, että puolet suomen naisista on minulle kateellinen tästä, mutta loputon asioiden ja tunteiden vatvominen rasittaa minua välillä hirvittävästi.
Enemmän, kovempaa ja parempia juttuja! ;D
Meillä tosin toisinpäin mies on ihan mahdoton hölösuu. Juttelee kaikille vento vieraillekin. Minullekin kun jotain kertoo, niin saa monta kertaa pyytää, että menisi jo asiaan. Kertoo niin pikkutarkasti ja nekin asiat mitkä ei ole oleellisia tiedon kannalta. Täytyy tosiaan pinnistää, että pysyy kärryillä.
Selvästi näkee, että monet (esim. naapurit) on kiusaantuneita ja halusivat jatkaa jo matkaa ja mies vaan paasaa. Me kinastellaakin aika useasti sen vuoksi, koska keskustellaan paljon keskenään ihan mistä vaan ja ollaan useasti asioista eri mieltä.
En ole itsekään mikään ihan hirveän ujo ja hiljainen, mutta mieheeni verratuna olen hiljainen ja minulle riittää, että moikkaan naapureita, en jää yleensä juttelemaan näiden kanssa ja kysy aina samalla kuulumisia.
ja olen itse siihen älyttömän kyllästynyt. Minä tykkään puhua. Olen päivät 3-vuotiaan kanssa, tapaan ystäviä n.3kertaa viikossa, joskus juttelen tutun kanssa kaupassa. Minä oikeasti haluaisin kertoa mitä päivän aikana on tapahtunut, varsinkin jos joku on tehnyt minut onnelliseksi tai surulliseksi.