Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan ottanut koiraa ja katunut myöhemmin?
22.02.2010 |
Keskimmäinen lapsemme on jo pitkään halunnut koiraan ja on luentaaltaan sellainen, että uskoin hänen myös sen hoitavan. Lapsi ei kuitenkaan voi yksin olla vastuussa koirasta ja ihmetykseksi olen itsekin vähän innostunut koiran hankinnasta. Pelottaa vain: mitä jos en osaakaan sitä kouluttaa ja siitä tulee ei niin kiva koira? Entä josko kyllästynkin ja en enää jaksa hoitaa? Paljon ihmisillä on koiria: miten teillä menee niiden kanssa?
Kommentit (9)
en tosin ehkä niinkään koiraan vaan mieheeni :(
Meilä siis minulla on aina lapsuudessani ja nuoruudessani ollut koiria. Mies ei taas pidä lainkaan koirista ja oli koiranottamista vastaan vuosikaudet.
Vuosi sitten meille kuitenkin otettiin minun ja lasten toiveesta pentu. Sisäsiisteyskasvatus takkuili pitkään eikä vieläkään ole ihan sisäsiiisti. Koira on muuten kiltti ja aika tottelevainenkin, mutta puree ja rikkoo "kaiken" jos ei olla vahtimassa.
Sen lisäksi, että käytin koiraa ulkona ekan vuoden aikana n. 10 kertaa päivässä, siivosin pissat ja kakat lattioilta, jouduin/joudun vielä kestämään miehen ainaista nurinaa ja narinaa tilanteesta. En tosiaan ymmärrä miksi tämä koira ei opi sisäsiistiksi ja tosiaan tilanne kyllästyttää jo toden teolla. Sama tilanne tietysti myös kun koira on jyrsinyt jotain kiellettyä. Mies aina sanoo, että en ymmärrä koirankasvatuksesta mitään ja kaikki hänen työkaverinsa koirat tottelevat paremmin eivätkä tee tuhoja niin kuin tämä meidän koiruli. Eivät juu ne toiset koirat tosin ole pentujakaan enää, mutta mieshän ei tätä tajua.
En siis suosittele koiranottamista ellei KOKO perhe ole koiranottamisen takana. Itse koiran kun kyllä ainakin minä jaksaisin hoitaa mutta se ainainen narina ja vittuilu siitä koiran kasvattamisesta ja hoitamisesta saa ainakin minut ihan hermoraunion partaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaativaa tapausta. Eli ei ulkonäön perusteella koirakaupoille.
Ei tuo koiran pitäminen tai kouluttaminen ole mitään varuustiedettä ole, joten ihan normaalijärjellä siitä selviää.
Se toki pitää tiedostaa, että koira elää sen 10-15 vuotta keskimääri, joten niin kauan pitää jaksaa koiraa lenkittää jne.
Meillä on ollut koira nyt 9 vuotta ja täytyy sanoa, että välillä todella kyllästyttää lähteä ulos illalla, kun huvittaisi tuijottaa telkkaa ja ulkonakin on kurja ilma. Kyllä tuosta koirasta kuitenkin kaikkiaan enemmän iloa on ollut.
Oletko tehnyt lasta ja katunut myöhemmin? Ainakin meillä koira on yhtätärkiä kuin lapset. ja hyvin tulee kaikki toimeen.
Meillä koira tuli myös pitkän keksustelu jälkeen ja mies siihen suositui pitkin hampain.
Ikinä en enää ota toista,jos ei KAIKKI samassa taloudessa asuvat ole koiran hankkimisen kannalla. On tosi raskasta olla se ainoa vastuullinen ja nähdä, kuinka toista harmittaa koiran aiheuttamant sotkut yms.
Meillä on onneksi käynnyt niin onnellisesti, että vuosien varrella mies on suht hyvin sopeutunut koiraan ja jopa lenkittää tätä useasti ihan oma-aloitteisesti. Silti vielä olisi paljon tyytyväisempi koirattomaan huusholliin.
koiristakin löytyy hyväluonteisia vanhempia koiria, jos pelottaa se kasvatus sekä pitkä sitoutuminen. Espanjasta löytyy esim. 10 vuotta vanhoja pikkukoiria, jotka ovat joutuneet tarhalle kun mummeli on kuollut. Noh, niin vanhasta voi olla hoitokuluja enemmän eikä sekään ole kiva jos se hirvittävän pian kuolee, mutta vinkkinä, että aikuisenkin koiran voi ottaa. Adoptioyhdistysten ihmisiltä myös saa tietoa, että mikä koira voisi sopia.
www.espanjankoirat.com, pelastetaankoirat.com, viipurinkoirat.com, boondocks.fi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koiran ottamisen kannalla, se on tärkeää munkin mielestäni.
koirasta on tosi paljon iloa, mutta hiemaan riipii pureskellut kengät ym., karvat, yleinen siivo mikä siitä koituu (likaiset tassut jne) sekä jatkuva ulkoilu sen kanssa. mutta kuten sanottu niin plussat on voittanu miinukset ja meille koira on todellakin yksi perheenjäsen. niin ja vaikka koira hommattiin 10v lapselle niin ei ole ikinä osallistunut hoitoon, ainaostaan leikkii ja riehuu koiran kanssa. en laskisi lapsen varaan ollenkaan koiran hoidossa.
Monelle tulee yllätyksenä se hurja kotitöiden lisääntyminen jota varsinkin pitkäturkkinen tai runsaasti kuolaava koira aiheuttaa. Aina puhutaan siitä lenkittämisen vaivasta, mut mua itseäni ainakin ärsyttää kymmenen kertaa enemmän esimerkiksi imuroida kaikki lapsen lelut kerran kahdessa viikossa ja pestä matot ja sohvanpäälliset monta kertaa vuodessa. Kyllähän raikkaassa ulkoilmassa sinänsä ulkoilee ihan mielikseen.
Meillä on ihan ihana koira, hyväluontoinen ja tottelevainen, mut siitä aiheutuva sotku ja sitovuus harmittaa usein. Jos lapsen kanssa voikin mennä ja tulla, niin koiraa ei useimmille kyläreissuille voi ottaa mukaan, ja vastaavasti meille jättää moni tulematta allergian vuoksi.
Koira on meille rakas, muttei missään nimessä samalla tasolla lasten kanssa. Se on eläin eikä sitä voi mitenkään verrata elämän rakkaimpaan ihmiseen, lapseen. Tai siis minä en voi. :)
Vaikka joku suositteli aikuisen koiran ottamista, niin mä en suosittele. Näitä kodinvaihtajakoiria on omassa tuttavapiirissä jonkin verran, eikä kukaan ole selvinnyt niiden kanssa ongelmitta. Ei ne koirat perhettä vaihda oikeasti useinkaan sen vuoksi, että omistajalla on puhjennut yllättä "allergia" tai "elämäntilanne on muuttunut". Usein noilla koirilla ei ole kunnollista peruskoulutusta, niitä ei ole sosiaalistettu tai niillä voi olla muita ongelmia. Kun siihen yhdistää kodinvaihdon stressin, niin ongelmia voi tulla. Ne on tietenkin ratkottavissa ja hyviä koiria monista on sitten lopulta tullut, mut kokemattomalle koiranomistajalle tommonen voi olla melkoinen järkytys ja koiraan on vaikea kiintyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kannattaa ottaa koira josta karvaa ei lähde, esim. Karkeakarvaiset nypittävät rodut. Kannattaa myös ottaa koira joka ei ole liian hentoinen lasten käsiin mutta ei myöskään niin iso että rajoittaa teidän sosiaalista elämää:D
kuin jos sinä olisit ottamassa huollettavaksesi vielä yhtä lasta ja huoltosuhde kestää seuraavan 17 v.
otsikon kysymykseen vastaan että minä. Kolme vuotta jaksoin kouluttaa ja tapella talon päällikkyydestä ja mm. siitä ettei ihmisiä näykkäillä. Eli kyllästyminen on ollut lähinnä tuosta luonteesta johtuvaa.
Teidän tapauksessa vois vielä käydä niin, että jos koira onkin nyt lapsen ja hän sitä hyvin hoitaisi mutta vanhempana lähtee opiskelemaan, jäisi koira sitten sinun niskoillesi taas. Näitä on nähty muutama.