Lue keskustelun säännöt.
Pienet poikaparat, ketkä heitä rakastaa, jos eivät edes omat äidit?
Kommentit (23)
En yhtään sen vähempää enkä enempää kuin tytärtäni, vaikka tyttöä aina toivoinkin.
Maailman ihanin lapsi sisarensa lisäksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ketjussa sanottu, ettei poikiaan rakasta, vaan oli tunteita raskausajalta. Kyllä minäkin olen tyttöä toivonut, neljä poikaa saanut. Kaikkia rakastan aivan mielettömästi. Ja tulen aina rakastamaan!! Meillä pojat saavat muutenkin kasvaa kukin omalla tavallaan. Eivät ole mitään "testosteronikimppuja". Yksi on hyvinkin tyttömäinen.
Eihän tuossa ketjussa sanottu, ettei poikiaan rakasta, vaan oli tunteita raskausajalta. Kyllä minäkin olen tyttöä toivonut, neljä poikaa saanut. Kaikkia rakastan aivan mielettömästi. Ja tulen aina rakastamaan!! Meillä pojat saavat muutenkin kasvaa kukin omalla tavallaan. Eivät ole mitään "testosteronikimppuja". Yksi on hyvinkin tyttömäinen.
Mitä ihanaa on pojassa, joka on tyttömäinen? Eikö poika saa olla poika ja tytöt tyttöjä?
isoja ja pieniä poikiani (3kpl, 1-13v), vaikka kolmannesta pojasta synnytyssalissa ensin ajattelin, että olisipa ollut tyttö..... se tunne meni ohi kahdessa minuutissa, kun vauva nostettiin rinnalle ja rauhoittui siihen.
Tyttöänikin rakastan ja kaikille yritän ajastani jakaa niitä omia kahdenkeskisiä, mukavia hetkiä.
TODELLA PALJON! Meillä pojat ovat todella ihania vesseleitä... Pikkuisineen jäynineeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkä poikani ole mitään parkoja :)
Samalla tavalla rakastaisin heitä, jos olisivat tyttöjä..
Mutta mitä tarkoittaa "poikien maailma", jota niin usein sivutaan? En ole huomannut omillani mitään sellaista, ehkäpä poikani ovat vielä niin pieniä ettei sellaista vielä näy!?
AIKUISTEN OIKEESTI mitään merkitystä loppupeleissä? Lapsia kasvatetaan hyvin ja niitä rakastetaan sukupuolesta riippumatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ketjussa sanottu, ettei poikiaan rakasta, vaan oli tunteita raskausajalta. Kyllä minäkin olen tyttöä toivonut, neljä poikaa saanut. Kaikkia rakastan aivan mielettömästi. Ja tulen aina rakastamaan!! Meillä pojat saavat muutenkin kasvaa kukin omalla tavallaan. Eivät ole mitään "testosteronikimppuja". Yksi on hyvinkin tyttömäinen.
Mitä ihanaa on pojassa, joka on tyttömäinen? Eikö poika saa olla poika ja tytöt tyttöjä?
Olenko sanonut, että poikamaisuus on minulle kauhistus??!! Mielestäni en! Tarkoitin kylläkin, että miten erilaisia lapset voi olla. Musta on ihanaa, että lapset ovat erilaisia. Kaikki pojat ei halua piirrellä autoja ja traktoreita tai leikkiä sotaleikkejä!! Musta lapset ovat ennen kaikkea lapsia, eivät jotain tiettyä sukupuolta!!
T. 20
Aivan sairasta hommaa tuossa yhdessä ketjussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun pientä poikaa yli kaiken, aina!
Eiköhän tuossa kaikki sanoneet, että vaikka aluksi olisikin pettymys (joka mielellään käsitellään jo raskausaikana), niin ihan yhtä lailla rakastettu tulee olemaan.
En minäkään varmaan koskaan tule kokemaan poikien maailmaa kovin omanani (minulla sekä tyttö, että poikia), mutta silti kaikki lapset saavat minulta tasa-arvoisen kohtelun ja runsaasti rakkautta ja hellyyttä. Ehkä jopa enemmänkin kiinnitän poikien hellimiseen huomiota, koska halua kasvattaa heitä poispäin "äijä-myytistä". Haluan heistä tunteensa näyttäviä ja tasapainoisia ja toivottavasti hyviä isiä joku päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen lisäksi rakkautta riittää myös pienelle tytölle ja mieskin oman osuutensa rakkaudesta saa.
En tarkoita tuota ketjua missä ap oli pettynyt kun kuuli ultrassa lapsen sukupuolen, vaan esim. sitä äitiä kirjoitti sanoneensa kätilölle salissa että tämän voi palauttaa kun tuli poika. Sellaisissa tapauksissa jotenkin tuntuu että se lapsi tulee kärsimään asiasta loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö. Kaikkia rakastan samalla mitalla. En voi edes kuvitella tilannetta, että tuntisin eritavalla poikia ja tyttöä kohtaan.
Saati että olisin ollut pettynyt siitä, että odottamani lapsi on poika. Näin kokevalla ihmisellä on ollut ehdottomasti liian helppo elämä. Hiukan perspektiiviä kaivataan kipeästi jos pettyy lapseen jo ennen hänen syntymäänsä.
kyllä kaikki mielummin poikiaan rakastavat, kuin tyttöjään.
tytöt ovat arvottomia, turhuuksia.
tytöistä tulee jo hyvinkin nuorina naisia (kuukautiset alkaa)
poikia voi pitää pieninä hyvinkin pitkään...
seuranneena voisin väittää, että poikaa rakastetaan enemmän kuin tyttöä. Perheen äiti aina minulle puhuu, kuinka vähälle huomiolle heidän esikoispoikansa on jäänyt, kun toinen lapsi (tyttö) syntyi niin nopeasti (vuoden ikäerolla), mutta nyt kyllä näyttää siltä, että poika saa kaiken huomion ja tyttö rippeet siitä. Pojan kanssa viettävät kahdenkeskistä aikaa sekä äiti että isä, tytön kanssa ei koskaan kumpikaan. Tyttö on oman lapseni ikäinen ja meillä usein hoidossa, kun äiti käy pojan kanssa kahdestaan uimassa, luistelemassa, pyöräretkillä jne. Koskaan en ole kuullut, että tytön kanssa tehtäisiin vastaavaa. Poika nyhjää muutenkin paljon äitinsä kanssa, tyttö on varmaan oppinut jo pienestä olemaan pyytämättä huomiota, kun ei sitä saa... :(
kysykää vaikka palstan miniöiltä.
Ja olen heistä ylpeä. Kolmaskin olisi saanut olla poika, mutta saammekin tytön. Tulen kyllä varmasti rakastamaan häntäkin yhtä paljon kuin poikiani. Lapset ovat rakkaita sukupuolesta riippumatta, ainakin meillä.
nimenomaan tytöt ovat turhia kapistuksia, kuin kapiset ra...
ihan erilailla kuin tytöt. Minulla molempia ja yhtä rakkaita ovat.