Vauva tulee, mitä tehdä ensinmmäisen kanssa?

varmaan kannattaa pojan olla tarhassa. Katsokaa ainakin, miten lähtee sujumaan. Kyllä hän varmasti ajan kanssa tuon pienen muutoksen sallii eli sen, että on osa-aikaisesti hoidossa. Pohjustat vaan sen hänen kanssaan hyvin ja ajoissa. jos otat pojan kokonaan kotihoitoon, niin se muutos on hänelle luultavasti liian iso. Jos hän selvästi vielä kaipaa paljon toimintaa, sosiaalisuutta ja on kolmikielinen, niin siinä on sinulle pienen vauvan lisäksi aika paljon haastetta :) Tämä olisi minun neuvoni.

voi jäädä kiinni, jos tilanne perheessä muuttuu. Kyllä lapsen se elämässä on hyvä oppia ja sopeutua siedettäviin,välttämättömiin muutoksiin. Puhu ajoissa, toistuvasti tulevasta muutoksesta, hän sopeutuu oman aikansa. Ethän lopulta voi (ei hän itsekään) tietää, miten hän reagoi vauvan syntymään.Voi olla että rutiininhalut tai tarhaanmenon halut laantuvat kokonaan, kun hän tajuaa äidin olevan vauvan kanssa sen aikaa. Tilanteen mukaan menet, niin se tulee olemaan pienen vauvan j esikoisen kanssa jokatapauksessa kaikilla.

aamurutiinit pysyisivät paikallaan, jos isä veisi pojan tarhaan joka aamu oikeaan aikaan. Sitten sinä ja vauva hakisitte hänet pois aina samaan aikaan esimerkiksi kahden-kolmen välissä iltapäivällä, tai miten se pojan ryhmän aikatauluihin sopisi. Osa-aikaiset sopimukset, juurikin esimerkiksi hoitoaika 9-15 voi olla edullisempaa kuin kokopäivähoito. Sinulla on koko päivä aikaa sopeuttaa vauvan rytmi tuohon hakuaikaan, niin ettei silloin juuri ole syöttöaika, vaan vauva voi nukkua vaunuissa/autossa hakuaikaan. Iltapäiväaikataulun ennakointi on helpompaa kuin aikaisten aamujen rytmittäminen.

meillä esikoinen oli juuri täyttänyt 5v kun vauva syntyi kesällä. Lapsi oli aikaisemmin ollut perhepäivähoidossa josta oli kesän lomalla, syksyllä aloitti päiväkodissa. Todella hyvin on mennyt ja lapsi tykkää tosi paljon olla päiväkodissa. On oppinut piirtämään, numeroita, kirjaimia yms. joista ennen ei ollut yhtään kiinnostunut. On saanut myös uusia kavereita.



Meillä lapsi on päiväkodissa 18pv/kk, kaikki perjantait hänellä on vapaata ja torstaisin on puolipäiväinen. Hoitoaika hänellä on 9-15 ja tämä sopii hyvin myös vauvan rytmiin.

viisivuotias poika jatkoi tarhassa aamut niin, että vein, tai siis vien, joko kahdeksalta aamiaiselle tarhaan, tai jos syö kotona, niin viimeistään yhdeksäksi. Haen ruokailun jälkeen 11.30. Eli lapsi on "aktiivisen" ajan tarhassa ja lähtee pois kun muut menee päikkäreille. On ollut loistava ratkaisu! Pidetään toki paljon vapaapäiviäkin, että päästään mummia moikkaamaan tms. mutta muuten on päivittäin aamut hoidossa. Tykkää paljon, koska muuten ei ole leikkikavereita saatavilla.

miksi sinä äitini et riittäisi 4-vuotiaalle ja vauvalle? Olethan halunnut toisen lapsen ja arvioinut siten kykysi selvitä heidän hoidostaan.

Eikö koti aina ole paras paikka lapselle? Ei nelivuotiaasi voi olla niin ihmeellinen lapsi, että hänen kasvattamisekseen tarvitaan ammattilaisten apua täysipäiväisesti.

Pidä ihmeessä osa-aikaisena, mutta älä ajattele,että lapsesi jää jostain paitsi kun ei ole kokoaikainen. Mistä jää paitsi? Äidin ja sisaruksen seurasta, jos viettää tarhassa ma-pe 8-17.

Jos et ole palaamassa töihin lähiaikoina vaan lapsi ehtii kouluun niin minusta tarhassa olo on jokseenkin turhaa. Vaikka kuinka puhutaan kielikylvystä tai rutiineista!



Samoin äidille saattaa tehdä hyvää, koska kohta lapsi menee esikouluun ja sitten alkaa koulu. Välivuosi kotona saattaa tehdä yllättävän hyvää.



Tarhapaikan pitämisen ymmärrän jos lapsen hoito on jojottamista paikasta toiseen (ensin hoitoon, kotiin, hoitoon), se ei ole hyväksi mutta kyllä minusta pitää kotona lapsen elämän olla hyvää vaikka siihen vauva tuleekin.

Elämä teillä kuitenkin tulee muuttumaan; meillä se on muuttanut myös lapsien käytöstä, ei elämä heillä jatku myöskään samana.



Te tietysti itse määrittelette mikä on tärkeintä, minusta välivuosi hoidostakin voi tehdä lapselle hyvää.

mukava lukea ihan asiallisia kommenteja ja ajatuksia.

Tosin viimeiselle vastaajalle tiedoksi etten toki usko lapsen tarvitsevan ammattilaisen apua täyspäiväisesti vaan lähinnä mietin mikä olisi lapselle paras nyt ottaen huomioon hänen tarpeet.



En usko että äiti on aina 100% kaiken tarpeelliseen tarjottavaan se ainut ja paras ratkaisu. Tottakai selviän lasten perushoidosta itse mutta koska en usko olevani ainut lapseni tarvitsema virike niin mielelläni sopeutan omat rutiinit lapselle sopiviksi niin että hän jatkossakin saa tarvitsemaansa fyysistä rasitusta, kielellisistä oppimista ja sosiaalisen verkoston josta hän jo nyt nauttii. Enkä usko että voin olla jalkapallokaveri, englanninopettaja sekä paras kaveri ja siinä samalla imettävä, liinaileva megamamma vastasyntyneelle niin siksi uskon lapsen hyötyvän tarhasta. Täysipäivä vs puoliaika pohdinta liittyi enemmänkin rutiineja rakastavan lapsen parhaaksi pohdintaan. Uskoisin että kokeilemme 3 pv/viikko tarhassa oloa, mikäli tarhasta sellaisen paikan saamme.

Et minulle..



Mutta peräänkuulutan: miten pitkälle meinaat lapsien ja muiden ihmisten pillin mukaan tanssia?

Koska tosta ei hyvää seuraa että olet valmis venyttämään omasta itsestäsi.



Mitä ajattelet lapsesi oppivan kun koko lapsuus menee saaden oma tahto läpi, etkä koita evääsi räpäyttää että oppisi laajentamaan tunteitaan, käytöstään?

Koulussako sitten ihmettelet kun lapsi ei selviä, syytätkö koulua?



Paljonko tarhassa lastasi varten tehdään muutoksia lapsesi vuoksi, vai tunnetko edes lapsesi tarpeita ja myötäilet vaan koska luulet että lapsesi "tarvitsee" tätä ja tuota. Siis annat periksi ja mahdollisesti väärässä paikassa? Entä jos lapsi ei halua mennä vaan haluaa olla kotona?



Meillä on 4- ja 5- vuotiaat siirtymässä kotiin kun vauva syntyy.

Ja ihan sillä perusteella että lapsi saa olla kotona, uuden sisaruksen kanssa!



Varsinkin jos te HAETTE paikkaa lapselle tarhaan "kielikylpyyn" niin miltä se lapsesta tuntuu?

Se on eri tilanne jos lapsi JATKAA hoidossa, kuin että lapsi laitetaan tarhaan koska tulee vauva.

Lapsi menee paikkaan jossa puhutaan jotain eri kieltä ja kotona eläminen muuttunut kun sielä on vauva.

Kaikki siksi että lapselle jää "rutiinit"?



Kyllä lapselle RIITTÄÄ vaikka naapurin lapsi "virikkeeksi" kun on tarhaikänen.

Nykyään lapsen harrastamisesta on tosin tehty niin iso juttu että iso määrä harrastaa jotain -vaikkei tarvitsisi.



En sanokaan että äiti on se ratkaisu, mutta minusta sinä vähättelet lastasi.

Kyllä sinä riität hänelle! Pian lapsi menee eskariin, sen jälkeen on paha miettiä olisiko kannattanut sittenkin pitää lapsi kotona pidempään.



Ps. neljän pienen lapsen äitinä voin vakuuttaa että rutiinit pysyy koossa vaikka uusi vauva tulisi.



10

en koe tanssivani lapsen pillin mukaan, päinvastoin yritän opettaa lapsestani sosiaalista, aktiivista ja empaattista ihmistä.

Hänellä on vaan pienen elämänsä aikana ollut aika paljon muutoksia (useita koteja) ja uskon että sisaruksen syntymä on taas iso muutos lapselle ja haluaisin turvata hänelle sopivat rutiinit tasapainottamaan suurta muutosta.

Lapsi siis on jo ollut vuoden ko. tarhassa ja luonnollisesti joudumme "hakemaan" paikkaa "uutta" jos siirrymme kokopäiväisyydesta osa-aikaisiksi. Tarha siis ei ole kunnallinen vaan valitsee itse lasten määrän ja antaa vain tietyn märään osaaikaisia paikkoja.

Joten siis lapsi on jo kolmikielinen (siis ei uutta kieltä olla hakemassa vaan ylläpidetään jo olemassa olevia taitoja vanhassa tutussa tarhassa).



Joten en ihan ymmärrä kommentia että vähättelen lastani, päinvastoin toivon hänelle tasapainoista lapsuutta. Mutta lapseni tuntien tiedän ettei yksi naapurin muksu riitä aktiiviselle pojalle äidin lisäksi seuraksi kokonaiseksi vuodeksi.Äitinä riitän hänelle äidiksi varmasti tarpeeksi mutta en usko olevani kaikkivoipa ja joka tarpeeseen riittävä. Pienen pojan mielikuvitusleikkeihin, jalkapallopeleihin ja ryhmädynamiikan harjoitteluun hän tarvitsee muitakin kun äitiä ja naapurin Jaskaa.

Lapsia ja äitejäkin on niin erilaisia.