Miten olet yksinkertaistanut elämääsi?

vaan siksi, että olen kokenut, että on pakko yksinkertaistaa elämää, tai ettei mulla ole muita vaihtoehtoja. Esikoiseni oli 3,5-vuotias, kun sai pikkuveljen, ja esikoisella oli tuolloin sellainen vaihe, jossa tykkäsi vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä - kävi aina kaapista ottamassa uusia ja jätti edelliset pitkin poikin. Ennen vauvan syntymää se ei minua haitannut, minä vain keräilin vaatteita sitä mukaa pyykkiin tai takaisin kaappiin, kun satuin niitä huomaamaan. Toisaalta esikoinen oli hoidossakin, kun itse olin töissä, joten ei hän ehtinyt juuri päiväsaikaan kaappia tyhjentämäänkään. Sitten yhtäkkiä oltiinkin päivät pitkät kotona, minä, 3,5v. ja vauva, ja vaatekaappi oli tyhjennetty pitkin lattioita joka aamu 10 mennessä. Minä keräsin vaatteet takaisin kaappiin, kohta olivat taas pitkin lattioita, keräsin kaappiin, levitettiin taas, keräsin kaappiin... pari viikkoa jaksoin, sitten päätin yksinkertaistaa asioita ja kävin prismasta ostamassa kaapin oviin sulkimen. Vaatteet ovat siitä lähtien pysyneet kaapissa siihen asti, että äiti tai isi antaa luvan ottaa ne pois sieltä :)



Olen myös osakestoillut, molempien lasten kohdalla. Kertisvaippoja ei ole tarvinnut siten kantaa niin kauheita määriä kotiin ja kotoa roskiin. Hommasin myös kaksi erilaista kantoliinaa, pitkän, johon saa vauvan hyvin, sekä rengasliinan, joka sopii taaperolle paremmin. Kotitöitä on voinut keskittää siihen aikaan, kun vauvakin on hereillä, kun kantoliinan kanssa kädet jää vapaaksi, ja sitten lasten päiväuniaikaan on päässyt itsekin päikyille.



Koko perheen ruuat teen itse, käytän tosi vähän puolivalmisteita tai eineksiä - on halvempaa, terveellisempää ja rauhoittaa vilkasta esikoistakin, kun pääsee "auttamaan" ruuanlaitossa. Teen usein isompia satseja, eli puolet syötäväksi nyt ja puolet pakkaseen, joten jonakin päivänä voi vain lämmittää mikrossa tyytymättä silti eineksiin.



Lasten pyykeille hommasin oman korin, koska niissä oli niin paljon useammin tahraa, jota piti esikäsitellä sappisaippualla (esim. mustikkasosetta). Nyt vaatteet eivät enää huku ison pyykkikorin pohjalle ja unohdu sinne hautumaan viikkokausiksi, vaan tulevat pestyä useammin. Silityslaudan heitin pois (okei, oli rikki muutenkin, en vain ostanut uutta tilalle), eli en enää silitä pyykkiä. Pyrin käyttämään etenkin lakana- tms. isoon pyykkiin yleensä taloyhtiön yhteistä pesutupaa, lähinnä jo kuivatustilan puutteen vuoksi. Asumme aika ahtaasti, vaikkakin omasta mielestämme ihan sopivassa asunnossa - monen mielestä silti ahtaassa.



Mutta ehdottomasti suurin syy mun kulutuksen pienemiseen on se, ettei mulla ole enää sillä lailla aikaa eikä mahdollisuutta lähteä kauppoja koluamaan. Kaksi lasta, levoton taapero ja vauva, eivät ole mielestäni houkuttavinta shoppailuseuraa, ja etenkin nyt talviaikaan vaadittava pukemis-hikoamis -rumba ei myöskään houkuta. Nettikauppoja en edes vilkuile, vaikka toki tiedän niiden olemassaolosta. Olen vain tehnyt tietoisesti päätöksen, että tuhlaan rahani ihan irl -kaupoissa, ja kun niihin ei pääse, ei tule tuhlailtuakaan.

No mun mielestä pesutorni on just hyvää elämän yksinkertaistamista. Itse en nauti pyykkien viikkauksesta enkä silittämisestä, vaan teen silläkin ajalla jotain mielekkäämpää. Suurin osa vaatteista tulee riittävän sileiksi kuivausrummussa. Mutta siitähän tässä on kyse, että mistä haluaa luopua. Minä raivaan tilaa mielekkäille asioille, ja vaatteiden ripustaminen naruille ei mun mielestä sitä ole. se, joka asuu pienissä neliöissä

ja mulla on aikaa pyykinpesulle. Lähes joka päivä aloitan päiväni laittamalla pyykkikoneen päälle.

Sitten kun laitan ne kuivumaan, siinä samalla käännän oikein päin ja laitan huolellisesti. Muutaman tunnin päästä ovat kuivat, sitten laskostan suoraan kaappiin, tai nykyään teen lapsille omat kasat ja he huolehtivat ne omiin kaappeihinsa (ovat 5-8v.)

Inhoan kaikenmaailman kuivausrumpuja, mutta näin toimien en sellaista tarvitsekaan, eikä minulla ole koskaan likaisia vaatteita, eikä pyykkivuoria puhtaista tai pesemättömistä vaatteista. Ainoastaan juhlavaatteet silitän.

Ei ole ainakaan autohuolia. Toisaalta joskus olisi helpompaa jo se auto olisi.

Kaupassa käydään aina ilman lapsia ja mahdollisimman nopeasti. Mielellään lähikaupassa, niin ei tarvitse haahuilla hehtaarihallissa.

http://zenhabits.net/2007/09/simple-living-manifesto-72-ideas-to-simpli…

olen onnistunut olemaan rennompi kotitöiden tekemisessä. en siis stressaa kodin siisteydestä niin paljoa kuin aiemmin, jolloin esim imuroin jokapäivä, nyt ehkä kerran viikossa.

yritän muutenin nipottaa vähemmän.

t:6:n äiti

"turhista ystävistä", eli energiasyöpöistä ihmisistä joista en todella välitä vaan joiden kanssa olen roikkunut tavan vuoksi tai siksi että minä olen heille ystävä vaikka he eivät ole minulle. Yllättäen aikaa jäi huomattavasti kaikkeen mistä oikeasti pidän...

- ei autoa= ei tarvi erikseen harrastaa liikuntaa, kaupasta haetaan vain tarvittava, ei mehuja, limsoja, naksuja tai muuta höttöä, rahaa säästyy ja jätettä tulee vähemmän.



- ei pyykinpesukonetta vaan pesutupa = ei kuivuvia pyykkejä pitkin kämppää, paljon vähemmän pölyä, ei puoliksi viikattuja vaatekasoja. Pyykkituvalla käyminen on mukavaa omaa aikaa, jolloin saa rauhassa laittaa pyykit ja näkee kivasti naapuriäitejä.



- Ei mainoksia - lappu postilaatikkoon säästää järjettömän määrän jätettä, jota ei tarvi roudailla ensin kotiin ja sitten kodista pois. Suoramarkkinointikieltä sekä puhelimeen että posteihin helpottaa elämää kummasti myös. Naapureiden kesken kierrätetään naistenlehtiä (viedään pesutupaan lehtikansioon).



- Kerran kahdessa kuussa pistän pois lapselle pieniksi jääneet vaatteet + tavarat, ja vien ne lapsuuskotiini varastoon. Meillä pienet tilat, vanhemmilla valtavasti tilaa. Kaiken tarpeettoman lahjoitan samalla pois Pelastusarmeijalle. Ei vie paljoa aikaa, mut jotenkin koti on kivempi kun tavaraa ei pursua joka paikassa. Leluille on oma kaappi (lasiovinen) sinne on helppo siivota ne, tulee nopeasti siistiä.:)

- Osa-aikatyö joka on joustava

- Ennen yhtätoista meiltä ei lähde kukaan minnekkään, ei aamukiirettä. En ole vuosikausiin tarvinnut herätyskelloa. Herätään kun herätään/ kun lapset herää.

- Ei telkkaria eikä liikaa harrastuksia (jooga kerran viikossa)

- Vähennetty siivousta ja kodin esteettistä ylläpitoa eli ei ole pakko kaiken olla niin nätisti koko ajan

- Otetaan aika rauhallisesti, ei juosta rinkiä minkään asian kanssa. Ei reissailla liikoja, ei autoa.

- Syödään hyvin ja kokataan ilolla. Tavataan ystäviä kutsumalla ne syömään.

yksinkertaisempi miesystävä.

Kävin ottamassa kestopigmentointirajaukset silmiini, joten ei tarvitse enää tehdä rajauksia ja aikaa säästyy. Ripsivärin sutaisee nopeasti.



Hommattiin pihalle keräilyastia Sitalta. Siinä on omat lokerot keräyspaperille, metallille, lasille ja pahville. Ei tarvitse enää roudata niitä keräyspisteisiin, ja koti pysyy siistimpänä.



Olen luopunut kellonaikoihin sidotuista omista harrastuksistani ja harrastan juoksua ja hiihtoa, mikä onnistuu mihin aikaan tahansa ja missä tahansa. Näin voin käyttää esim. sen ajan, kun lapset ovat omissa treeneissään ja odottelen heitä, itsekin treenaten.



Teen viikonloppuna ruokaa isoja määriä ja syömme niitä vielä ma ja ti.



En katso juurikaan televisiota, seuraan vain yhtä sarjaa, joka tulee kerran viikossa. Luen kirjoja, koska sitäkin voi tehdä missä ja milloin tahansa.

Kuinka ihanaa onkaan hoitaa pikkuista päivisin ja tehdä kotitöitä rauhassa, kiireettä.

Ottaa vastaan iltapäivällä kolme koululaista ja rakas mies. ruoka valmiina, koti puhtaana.

Elämä on helppoa ja kiireetöntä kolme vuotta, sitten alkaa tuskainen paluu elämään jossa juostaan, syödään nopeasti eineksiä, nähdään lapsia pari tuntia iltaisin.



Mitä jos tekisi vielä viidennen :D

Muutamme toiseen maahan puolen vuoden kuluttua ja aion muuttaa huomattavasti vähemmän tavaraa seuraavaan kotiin. Olen pikkuhiljaa aloittanut perkaamista, mutta moni asia on vasta ajatuksen asteella.



Yritän siis vähentää tavaraa. Tavoitteena on heittää pois ikuisia laatikoita, joissa on vanhoja "tärkeitä papereita", kansioita pullollaan jotain.



Lasten leluja aion vähentää radikaalisti. Ajattelin jättää vain tietyn määrän kirjoja, ja sen lisäksi korit, joissa dublot, pikkulegot, pikkuautot, kaksi nukkea, nuken sänky, pehmoja, muovieläinhahmot. Paperia ja kyniä + maaleja.



Omaan kaappin viisi mekkoa, kaksi housupukua, siistejä T-paitoja, pari neuletta. Kaikki alusvaateeni on mustia, yksinkertaisia. Heitän sukkahousut pois heti, jos niissä on pieni reikä. Kaikki sukat ovat samanlaisia, mustia.



Lapsille vain kahdenlaisia sukkia. Pienet mustia, isommat harmaita.



Astiat vain samaa sarjaa. Heitän pois kaikki irtomukit ja lasit ja lautaset, joita kertynyt ajan saatossa. Astianpesukoneen tyhjentäminen on helpompaa.



Annan suurimman osan kirjoita pois. Kirjastosta saa lainaksi, tai voi ladata elektroniselle lukulaitteelle.



Ei mainoksia -lappu oveen. Oven viereen kori, jossa avaimet ja laatikko, johon voi laittaa postin. Maksan heti laskut, mapitan tärkeimmät paperit.



Pyrin ostamaan vain laadukasta tavaraa. Vähän.



Otan mielellään hyviä ohjeita vastaan! Ja kannustusta! Ei ole helppoa vähentää lapsuusmuistoja ja muuta roinaa, jota kaapinpohjilta löytyy...