IL:Näistä asioista äidit valehtelevat:

Etenkin työhönmenon välttely ja toive siitä, että lapsi olisi ihmelapsi tai ainakin vähän parempi kuin serkku tai naapurin Nico-Yamppa.

sovi kaikille,mutta tiedän ihmisiä joille sopii.

Jos synnytys sattuu niin kyllä mä sen kerron. Mua se sattui, mutta ei niin paljon että olisin ulvonu ku koira konttausasennossa.

Ainoa mistä tunnistin itseni oli se alkoholi kohta. Itse otan välillä illalla oluen tai toisen kun olen saanut lapset nukkumaan, mutta en valehtele kenellekkään asiasta. Moni tietää että juon välillä muutaman.

Etenkin työhönmenon välttely ja toive siitä, että lapsi olisi ihmelapsi tai ainakin vähän parempi kuin serkku tai naapurin Nico-Yamppa.

Käsittääkseni siinä viitattiin juuri päinvastaiseen, että töissä on helpompaa kuin kotona.

etten olisi pystynyt edes ulvomaan, saatika puhumaan ;D

1. Synnytyskivut



Naiset vähättelevät kipua, joka synnytykseen liittyy, koska sitä on vaikea edes selittää. Mutta miten kertoa ihmisille, että konttasi lattialla polvillaan ja ulvoi kivusta kuin koira? On paljon helpompi selittää jotain laimeaa tyyliin ”noh, kaikkihan on kiinni hengitystekniikasta”.



Kivut unohtuu, jos nyt kerron synnytyksistäni, ei se niin pahalta enää tunnu tai kuulosta.



2. Alkoholinkäyttö



Totta kai vauvat ovat ihania ja tuoksuvat hyvältä. Harva äiti silti kertoo lapsilleen, että ainoa asia mikä kantoi yli vauva-ajan ja valvomisten, oli lasillinen valkoviiniä sen jälkeen, kun lapsi on illalla vihdoin nukahtanut.



Me ei käytetä alkoholia, omat hetket iltaisin ilman lapsia auttoi.



3. Kuinka vaikeaa on lähteä töihin



Jokainen äiti tietää, miten vaikea on sovittaa yhteen työ ja lapset. Mutta totuus on, ja miehet ovat tienneet tämän jo kauan, että on paljon helpompi käydä töissä kuin hoitaa lapsia kotona.



”Harvassa työpaikassa työkaveri sentään roikkuu jalassa ja huutaa, kun yrität mennä vessaan tai juoda kupin kahvia”, AlltomBarn vertaa.



Molemmissa on puolensa. Toisaalta kaipaan töihin, aikuisten seuraan, mutta ei se työ-pk-koti.. elämäkään helppoa ole.



4. Kilpailu



Kaikki haluavat nähdä lapsensa saavuttavan tuloksia. Tietenkään lapsia ei saa painostaa, mutta eikö olisikin ihanaa, jos lapsi olisi edes vähän älykkäämpi, parempi ja nopeampi kuin ikätoverinsa?



”Jos äiti väittää, ettei välitä kilpailusta, hän valehtee”, AlltomBarn tuomaroi.



Meillä ei olla kilpailuhenkisiä, lasten ei tarvitse olla parhaita, mutta kiva että lapset pärjää koulussa, ja muutoin elämässä. Toki meidän silmin ovat kaikkein suloisimpia.



5. Tunteet puolisoa kohtaan



Vaikka rakastaisimme lastemme isiä, vihaamme heitä myös aika usein. ”Kukapa ei olisi joskus haaveillut kumppanin kuolemasta, kun kuuraa jotakin nurkkaa, jota ei ole koskaan siivottu?”, AlltomBarn haastaa.



Sivuston mukaan harva nainen muistaa avioliittovalasta sitä kohtaa, joka velvoittaa vaimon muistamaan sukulaisten syntymäpäivät ja koulun tapahtumat, tekemään lapsille eväät, ompelemaan nimitunnisteet lasten paitoihin ja värkkäämään naamiaisasuja pikkutunneille saakka.



Joo tunteet vaihtelee, mutta hei, hyvä että on tunteita!



6. Tunteet lapsia kohtaan



Totta kai rakastamme lapsiamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme välillä näkisi heitä juuri sellaisina vaativina pikkuhirviöinä, joita he oikeastaan ovatkin. Tämä tunne voi iskeä esimerkiksi, jos on juuri päässyt töistä kotiin, ja lapset vaativat äitiä yleisöksi pitkään ja puuduttavaan teatteriesitykseen.



Kyllä, mutta ei kai kukaan muuta väitäkään?



7. Tunteet lapsettomia työkavereita kohtaan



On ihan ok vihata lapsettomia työkavereita, koska hekin vihaavat meitä yhtä paljon. Lapsettomat työkaverit näkevät lapset vain tekosyynä tulla töihin myöhässä, lähteä aikaisemmin ja saada parempia loma-aikoja ja jäädä kotiin, kun lapset ovat sairaana. He eivät tiedä totuutta.



En vihaa, kadehdin joskus hetkittäin, sanon sen myös heille.



8. Näytön tuijottaminen



Tiedämme hyvin, miten haitallista on, että lapsi tuijottaa televisiota tai tietokoneen ruutua liian kauan. Useimmat äidit väittävätkin, että lapsi viettää ruudun edessä enintään tunnin päivässä.



”Se on tietenkin iso vale, sillä useimmat lapset ovat istuneet telkkarin ääressä aamuisin jo kaksi tuntia, ennen kuin vanhemmat edes huomaavat sitä”, AlltomBarn kommentoi.



Teinien kohdalla juu, mutta kyllä pieniä lapsia vielä vahditaan. Ja en edelleenkään tunnusta valehtelevani tästäkään asiasta.



9. Roskaruoka, jota annamme lapsille



Äidit laittavat lapselle kerhoevääksi luomukasviksia, koska haluavat tehdä vaikutuksen kerhon opettajaan. He ostavat myös kaupasta välipaloiksi hedelmiä, pieniä rusinalaatikoita ja muuta terveellistä.



Sen takia onkin niin ihmeellistä, mistä kummasta ne kaikki sokeroidut aamiaismurot, ketsupit ja roskaruoat oikein ilmaantuvat koteihimme ja lastemme ruokavalioon.



Evääksi laitetaan välipalaksi sopivaa, sellaista mitä helppo syödä itse, mitä ei tarvitse laittaa jääkaappin. Leipä, hedelmä tm. Kotona syödään murojakin, ja ketsuppia makaronilaatikon kera.



10. Tunteet ystävien lapsia kohtaan



Yksi pelottavimpia asioita äitiydessä on se, että äidilliset tunteet eivät aina koske muiden ihmisten lapsia. Sen sijaan voi tuntua siltä, että ystävien lapset ovat vielä ärsyttävämpiä kuin omat. On vaikea pitää pokkaa, kun kaveri ei saa kauhukakaroitaan kuriin.



Miten omaa lasta voi esimerkiksi pyytää leikkimään Oskarin kanssa, jos sama Oskari on juuri sylkenyt tyttäresi naamalle ja katkaissut pään hänen lempinukeltaan?



Niin, niitä oikeesti huonosti käyttäytyviä kavereita tavataan harvemmin.

tai sitten perusmammojen työ ei ole kovin kaksista. Toisaalta haastava työ on antoisaa, mitä turruttava arki lasten kanssa ei niinkään ole.



Kohta tulee varmaan vastausvyöry kotiäideiltä, missä todistellaan, miten monipuolisen virikkeistä heillä lasten elämä on, käydään monta kertaa viikossa matkoilla ja retkillä ja harrastetaan vaikka mitä.

olihan kyllä ihan täyttä soopaa. Varmaan on noitakin äitejä juu, mutta kyllähän meitä on aika moneen junaan (onneks). Omalle kohdalle ei nuo kyllä osuneet.

ja tämäkin juttu on taas tehty tutkimukseen vastanneiden äitien perusteella joihin nämä kaikki väitteet osuukin.

kohdalla piti paikkaansa yksi kohta; se että kaunistelen lasten ruudun edessä viettämää aikaa ;) En tosin kaikille, mutta joillekin, joiden tiedän sitä asiaa kovasti paheksuvan. Ei meilläkään nyt päivät pääksytysten telkkaria tolloteta, mutta enemmän kuin se tunti. Jotkut vetävät rajan siihen tuntiin eivätkä hyväksy yhtään enempää. Tämmöisiltä ihmisiltä en kaipaa mitään saarnaa asiasta.

kuten tässäkin ketjussa muutama tehnyt. En minä ole tuollainen vaan..

- moni kehuu, että jaksaa vaikka mies ei auta