Onko pakko yrittää iloita toisten onnesta

Mutta tämä nykyinen naminami-kulttuuri edellyttää sitä, että negatiivisia tunteita ja pahaa oloa ei saa näyttää. Pitää hymyillä vaikka hampaat irvessä.

niin ehkä sitä omaa mieltä kannattaisi vähän hoitaa. Sinulla on suuri suru, mutta jos se vie ilon elämästä, ei siihen kannata jäädä makaamaan. Eräs tuntemani ihminen lähti terapiaan lapsettomuuden laukaiseman masennuksen takia, ja on siitä hyvin tyytyväinen.

iloitsisi raskaudestani.



On oikeastaan terveempää tunnustaa itselleen rehellisesti, ettei tässä tilanteessa pysty iloon toisen onnesta eikä ottaa asiasta mitään paineita. Ko. ihmisille voi asiallisesti sanoa "onnea" ilman sen kummempia hehkutuksia.

Itse samassa tilanteessa elävänä sanon usein raskaudesta kertoville, että jos sallit niin olen tovin kateellinen. Murjotan hetken ja osaan sitten vähän jopa iloitakin.



vaikkakin olen joskus joutunut poistumaan huoneesta, jossa oli raskaana oleva. En tiedä miten se sillä kertaa ahdisti niin paljon.



Mutta ei tunnu mieli matalalta jatkuvasti kuitenkaan, saisitko jostain jutteluapua? Kuulostaa, että se tekisi ehkä hyvää?

mutta ehkä oman itsen kannalta olisi kuitenkin helpompaa hoitaa itsensä siihen kuntoon, että jaksaa iloita edes jostain. Ensin ei varmaan kannata aloittaa ystävien raskausuutisista, mutta jos kaikki muutkin ystävien iloiset asiat tuntuu masentavan niin on aika huonossa jamassa.