Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun nykyisin ei uskalla kysyä edes että onko teillä lapsia (jos ovatkin lapsettomia)
07.02.2010 |
En ole asiaa edes ajatellut ennen kuin täältä olen lukenut kuinka tahdittomana toiset sitä pitää. Mitä sitä yleensäkään uskaltaa kysyä??? Jos kysyy vaikka missä päin asut, niin mitäs jos toinen onkin asunnoton? Tai oletko naimisissa ja toinen ei ole yrityksistä huolimatta löytänyt miestä, tai on ehkä lesbo. Jos taas ei kysy mitään vaan puhuu vain ilmasta tai omista asioistaan niin eikö sekin ole aika tahditonta?
Lapsettomuus ei mun mielestä ole niin yleistä että se pitäisi aina ottaa huomioon. Ärsyttää miettiä että uskaltaako jollekin lähettää joulukortteja joissa omat lapset tonttuilee vaan pitäisi lähettää sellaisia kortteja joissa tonttuilee vanhat ryppyiset lyhytkasvuiset piirroshahmot. En nyt sano että ihmisiä pitäisi kiinnostaa miltä meidän lapset näyttää, mutta kiinnostaako ne ryppyiset tontutkaan nyt ketään? Eikö se ole aika sama onko kortissa meidän lapset vai olkipukki? Jos nyt tietäisin että joku on lapseton niin miettisin kyllä lähettääkö hänelle lapsikorttia vai loukkaako häntä ehkä juuri se etten hänelle lapsikorttia lähetä.
Kauhean vaikeaa tuntea empatiaa varoiksi...
Kommentit (4)
Täälläkin jatkuvasti kuulee ettei jotain kiinnosta saada lapsikortteja. Kyllähän joku niitä on niillekin lähettänyt.
Esim. miehen kavereita en moniakaan tunne ja moni onkin juuri sellainen oltiin-tosi-hyviä-kavereita-aikoinaan- kavereita ja nykyisin lähetellään lähinnä joulukortit ja tekstarit synttäreinä jne. Korteista usein vasta selviääkin on toisella puoliso jne. kun jonain jouluna kortissa on uusi nimi jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käynyt nyt muutaman kerran kotipaikkakuntani baarissa josta tuli oltua pois reilu 10 vuotta. Kun näen vanhoja tuttuja niin kyllähän se vähän kuulosteluksi menee kun ei itse kehtaa suoraan kysyä että onko naimisissa tai onko lapsia. Omista lapsistakaan ei oikein viitsi puhua jos toinen on lapseton valinnasta tai ei niin äkkiä ajatellaan että lapsilla kehuskellaan tai säälitään että eikö tuolla ole muuta elämää kuin lapset (mikä tosin onkin totta). Siinä sitten jossain vaiheessa selviää että molemmilla on lapsia mutta kumpikaan ei uskaltanut niistä puhua :D!
jos sen kysyy ihan normaalisti. Uskoisin että se kysymyksen jälkeinen ihmettely (no miksi ei, eikös olisi jo aika, eikö miehesi halua lapsia, kyllä se vaan on elämä parempaa jos on lapsia) on se mikä monia ärsyttää.
Itse olen lapseton, osittain vapaaehtoisesti mutta myös hieman tahattomastikin. Ei mua haittaa jos multa kysytään ihan normaalisti, että onko lapsia. Sitten kun vastaan, että ei ole niin siitä seuraa monesti jotenkin "vaivautunut" olo sen toisen puolelta. Siis ihan kuin miettisi syytä tms=)
Kyllä minä ainakin tunnen ystäväni ja tiedän, kenelle lapsettomalle lapsettomuus on ongelma ja keille se on ihan vain oma valinta.