Onko kukaan joutunut jättämään kutsumatta alkoholisoituneen

Jätin kutsumatta sekä äitini että isäni, molemmat alkoholisteja, niin häihimme kuin molempien lasten ristiäisiin. Syyt on samat kuin sulla, sekä se, että kyse on mun ja mun perheen juhlista, eikä mielestäni kellään ole oikeutta tahallisesti pilata niitä. Lasken humalassa/krapulassa paikalle tulemisen tahalliseksi.



Minä olen myös rajoittanut vanhempieni ja lasteni tapaamista juuri vanhempieni alkoholismin vuoksi. Minuakin sanotaan kylmäksi ja kauheaksi ihmiseksi, mutta omasta mielestäni ajattelen lasteni parasta - mihin he tarvitsevat tai kaipaavat humalaista tai krapulaista mummia tai vaaria? En usko, että mihinkään, joten minusta on turhaa altistaa lapset tilanteeseen, joka on heistä todennäköisesti pelottava, ja jossa he eivät toisen käytöstä ymmärrä.

tervetullut, mutta alkoholi ei. Olemme mielellämme seurassasi, mutta emme silloin kun olet humalassa tai krapulassa.



Näin minä olen toiminut.

tulisi selvinpäinkin :(( Ei omista pukua, kauheat vaatteet. Niin surullista :( ap

tervetullut, mutta alkoholi ei. Olemme mielellämme seurassasi, mutta emme silloin kun olet humalassa tai krapulassa.

Näin minä olen toiminut.

Et tosiaankaan ole "kylmä ja kauhea"! Sinulla on oikeus nauttia elämäsi tärkeistä hetkistä, ja siihen et pysty jos joudut joka sekunti pelkäämään veljesi käytöstä. Voithan toki tämän selittää veljellesi jos luulet, että hän tajuaa pointtisi. Jos taas on jo kaikkeen järkevään ajatteluun kykenemätön, niin vaan jätät kutsumatta ilman mitään selittelyjä.

tervetullut, mutta alkoholi ei. Olemme mielellämme seurassasi, mutta emme silloin kun olet humalassa tai krapulassa. Näin minä olen toiminut.

mutta kun ei tehoa. Äitini ja isäni ovat juoneet herra ties kuinka monta kymmentä vuotta, enkä muista yhtään ainutta päivää/kertaa, jolloin olisin heitä nähnyt selvin päin kumpaakaan. Käytännössä tämä tarkoittaa 24 vuotta, mutta molemmat olivat alkoholisteja jo vuosia ennen mun syntymääni. Muutin 11-vuotiaana pois kotoa, ja siitä aina yo-juhliini asti kutsuin heidät juhliini (synttärit, ripari jne.) erikseen pyytäen, että humala ja krapula jätetään pois matkasta. Rippijuhlistani isä kannettiin kahden poliisin voimin ulos, kun kännipäissään alkoi uhota hiljattain naimisiin menneelle äidilleni ja hänen miehelleen. Myös äitini ja hänen miehensä olivat humalassa, mutta puhuin heidän kanssaan asiallisesti ja äiti ensimmäisen kerran elämässään oikeasti ymmärsi, että en halua ketään juhliini humalassa tai krapulassa. Äiti ja miehensä sanoivat asiasta myös isälleni (kehottivat siis isääni myös lähtemään samantien), kun olivat itse jo tekemässä lähtöä, ja isä alkoi riehua. Yo-juhliini sitten sovin äidin ja miehensä kanssa, että kävivät ennen muiden vieraiden tuloa tuomassa lahjansa ja kuulumiset vaihtamassa (äiti itse sanoi, ettei kuitenkaan pysty selvinpäin tulemaan), ja isälle ilmoitin juhlien alkamisajan niin myöhäiseksi, että arvelin suuren osan vieraista jo häipyneen. Tosin silloinkin isä vietiin poliisivoimin pois paikalta, kun oli aloittamassa nyrkkitappelua silloisen poikaystäväni kanssa.

Mä olen kyllä saanut kyllikseni olla niin mahdottoman ylpeä omista vanhemmistani ja heidän käytöksestään, että olen päättänyt luovuttaa enkä enää kutsu heitä juhliin. Äidin kanssa on asia puhuttu selväksi, ja nykyään hän asuu eri maassakin, mutta on sanonut itsekin, ettei hän kuitenkaan pääsisi paikalle selvinpäin, joten on parasta jättää hänet kutsumattakin. Äiti on jossain määrin hyväksynyt olevansa alkoholisti, vaikkei siitä kuitenkaan yritä toipua, mutta tajuaa sen häiritsevän esim. lastensa elämää, ja että me oikeasti häpeämme sitä, vaikka se miten kamalalta kuulostaakin. Isä taas ei ole koskaan kuulemma ollut humalassa, kaikki muut vain ovat aina ympäripäissään eikä kukaan ymmärrä yhtään mitään - hänelle en siis ole juhlista koskaan edes kertonut. Jos hän on jotakin sattunut kysymäänkin, olen sanonut, että pidettiin niin pienet juhlat, ei siellä ketään ollut eikä kutsuttu ketään, pelkät todistajat häihin ja ristiäisiin kummit.

- olikohan se kakkonen...