Huoli, kun veli eroaa
Huolestuttaa, että miten veli pärjää ilman vaimoaan ja lapsiaan, kun hän rakastaisi vaimoaan yli kaiken ja ei kestä ajatusta, että näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Huolestuttaa, miten lapset pärjäävät ilman isäänsä. Huolestuttaa, vieraantuvatko lapset myös meistä isän puolen sukulaisista, kun nyt ei saada nähdä enää kuin todella harvoin.
Kun täältä lukee juttuja, että pitäisikö erota, kun en enää tunne kipinää ja vipinää miestäni kohtaan, niin vihaksi käy. Juuri tällainen syy on veljeni vaimollakin. Kaikki on "hyvin", mutta kun ei ole enää "sitä". Hitto, miten itsekästä toimintaa. Ajatelkaa hyvät ihmiset ensin lasten etua ja sitten omaanne. Joku on väittänyt, että turhia eroja ei ole. Minä väitän, että on.
Kommentit (17)
sovussakin voi elää jos niin päättää. Eroamisen sijaan voi myös päättää parantaa suhteensa.
Ja kyllä se ero vaan lapsille ON iso juttu, en ymmärrä kuka voi toista väittää.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa että turhia eroja todellakin on.
Tai siis veljen vaimo lähti ja syynä kuulemma kipinän puute. Päällisin puolin asiat oli hyvin. Vaimo oli yhtenä päivänä vain pakannut kamat ja lapset ja lähtenyt, ja veli tuli töistä tyhjään kotiin. Tosi likainen tapa erota. Mun veli oli pitkään ihan down, laihtuikin aivan luurangoksi, mutta kyllä hän siitä suosta nousi. Jonkun vuoden kuluttua hän löysi oikein ihanan ihmisen rinnalleen ja perusti tämän kanssa perheen, ja sai jopa omien lastensakin lähihuoltajuuden. Sanoisin, että ero oli loppujen lopuksi veljelle onnenpotku, vaikka alkuun tuntui, ettei hän siitä selviä.
Tiedätkö miten moni mies menettää ihan täysin otteen elämästään, kun ero tulee...
Se ei valitettavasti ole meistä sukulaisista kiinni kuinka usein nähdään lapsia.
En minäkään viitsisi miehen siskolle mollata tämän veljeä, ympäripyöreät syyt antaisin erolle itsekin. Puhumattakaan miehestä, sehän varmaan siskolleen minut mustamaalaisi surutta, kuten minäkin omalleni ;-)
Pysy aktiivisesti soana lasten elämää, tämä onnistuu helpoitten, kun suhtaudut eron aikana neutraalisti etkä ota näkyvästi puolia. Näin ex-vaimo kuohujen tasaannuttua haluaakin, että olette osa lasten elämää ja on siinäkin tukena, voitte kyläillä ja käydä juhlissa jatkossakin. Jos välit menee, kaikki vaan on paljon hankalampaa.
Kuvauksesi perusteella on saamaton nössykkä joka ei osaa hoitaa omia asioitaan.
silloin kun oli vielä mahdollisuus???
Ihan turha vinkua että miksei vaimo pidä suhteesta huolta ja ajattele lapsia ja niin edelleen, kaikki on aina naisen syytä! Miksi ihmeessä veli ei pitänyt itse suhteesta huolta ja ajatellut samalla myös lasten parasta? Hyvästä miehestä ei kukaan eroa, kylmästä ja välinpitämättömästä kylläkin! Ja lienee selvää että siskoina te ette tiedä totuutta, vaan ainoastaan veljen kertomuksen. Joskus on helpompi sanoa "kasvoimme erillemme", kuin kertoa siitä miten mies petti mennen tullen ja haukkui, mitätöi ja alisti vaimoaan vuosia. Olen aivan varma että näistäkin miehistä löytyy vika jos toinenkin, kunhan katsojana on joku muu kuin oma sisko...
jossain vaiheessa jopa mietin eroa. Sitten tein päätöksen lasten takia, että jatkan tässä suhteessa ja yritän jopa parantaa tätä suhdetta.
Aika paljon vaikutti myös se, että olin hetken suhteessa toiseen mieheen ja totesin, etten halua lapsilleni mitään isäpuoli- ja äitipuolikuvioita. Siis ymmärsin, etten halua lapsille mitään ilkeitä kuvioita ja ymmärsin, että harva mies on loppujenlopuksi parempi mies kuin omani.
ettei niitä vain kukaan mies pysty täyttämään.
aina tosi rankkaa ja koskettaa monia muitakin kuin vain pariskuntaa ja heidän lapsiaan. Jaksamista, parasta on vain olla tukena. Ja toivoa että asiat lopulta järjestyy kuten ne yleensä ajan kanssa tekeekin!
vaatimattomuudestaan ja suuresta kyvystä empatiaan ja muistakin hienoista ja jaloista ominaisuuksista...
Miehethän eivät juuri koskaan petä, vaihda vaimoa nuorempaan, käytä prostituoituja, ryyppää, hakkaa vaimoa ja lapsia, alista, käyttäydy sovinistisesti jne?
Kyllä naiset ovat niin pirullisia, kun kehtaavat vaatia ihan liikaa ja sitten ottavat eron Miehestä... On se niin väärin!
Hyvä kuitenkin ottaa puheeksi nämä mukavuuserot, joita on nykyään yhä enemmän ja enemmän.
Onko parisuhde siis jokin rangaistus, joka on pakko kärsiä loppuun saakka, ettei syyllisty "mukavuuseroon"? Jos pyrkii parantamaan elämänlaatuaan, on huono ihminen? Puolisosi olet kerran valinnut, joten nyt on vaan kärsittävä seuraavat 50 vuotta vaikka mikä olisi?
Tämä elämä meni nyt tässä, parempi onni ensi kerralla?
kuten huokuu tuosta nro 12. en yhtään ihmettele että sulle kaikki äijät noin tekis. onnea vaan sinne.
ja pilata kaikkien muiden? Mitä te mukavuussyistä eronneet naiset olisitte tuumanneet erosta, jos mies olisi saanutkin lasten huoltajuuden? Ei varmaan mitään, kun sitten olis ollut vielä mukavampaa käydä baarissa.
Miten ihmeessä voit minusta tehdä minkäänlaista luonneanalyysiä yhden kirjoituksen perusteella?
En missään nimessä väitä että naiset ovat täydellisiä, enkä ole myöskään sitä mieltä että naisen huonon käytöksen pitäisi kuittaantua sillä että "miehet nyt ovat niin vaativia ettei niille mikään riitä", kuten joku aikaisempi (10?) tuntui ajattelevan. Jos käyttäytyy huonosti, ansaitsee tulla jätetyksi, tämä pitäisi kaikkien sisäistää!
Lisäksi minulla on vain yksi mies, eikä hän ole minkäänlaisessa vaarassa tulla jätetyksi, sillä on kiltti, kunnollinen ja ystävällinen; kaikin puolin hyvä mies.
12
että naisen tehtävä on loppupeleissä uhrautua perheensä puolesta? Nainen kärsiköön, jotta mies ja lapset voivat olla onnellisia?
lapsille hyväksi jos isi ja äiti koko ajan riitelee, kyl on parempi erota, ei se lapselle niin iso juttu ole oikeesti, kokemusta on, sun veljen pitää vaan nyt pitää holen siitä että näkee lapsia niin usein kun pystyy, ja se on ihan teistä kiinni että oletteko niihin yhteydessä...