Lue keskustelun säännöt.
Juha Vuorinen on LOISTAVA!!!! :-)
05.02.2010 |
Kommentoi
Lumi teki enkelin eteiseen, olkkariin, keittiöön, vessaan...
Juha Vuorinen
Tiistai, 2.2.2010
Lunta, lunta ja lunta joka alkaa olla hiljalleen painajaisunta. Tänään runttasin ensin puoli tuntia autoani lumiläjään, joka oli millimetrilleen samalla paikalla, missä sijaitsi Radio SuomiPopin pysäköintipaikka. Valloitettuani valkean kukkulan kultaisella Tojota Starletillani paiskasin oven kiinni, jolloin auton avain lähti lapasestani ja katosi jonnekin puolitoista metriä korkeaan pumpulilumipenkkaan. Puolen tunnin tonkimisen jälkeen löysin kuin löysinkin Tojotani koukut.
Blogistikollegani Rurik Rönnberg halusi piristää mieltäni lähettämällä oheisen meilin.
Tammikuu 1. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist! Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei itellen kuuma rommitoti ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.
Tammikuu 2.
Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal. Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi. Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi piha erusta taas auki.
Tammikuu 3.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.
Tammikuu 4.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas kiristys. Kaatusin perssellen postilaatikom eress. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.
Tammikuu 5.
Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi. Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras. Tiaros ollu mitöit tänäpä. Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.
Tammikuu 6.
26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.
Tammikuu 7.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja. Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja orotta, ku mää saa piha puhtaks! Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.
Tammikuu 8.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli. Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia. Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Perkele, mää muuta Espanja, tai ainaki Tampereell. Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.
Lupaan korvata Radio SuomiPopille sen tietokonenäytön, jolta luin tämän Rurikin lähettämän viestin. Ja sen ikkunan, jonka läpi se lensi.
Kommentit (2)
Kioskiroskan syytäjällä ei mene enää kirjat kaupaksi pakko mainostaa talousrikoskeskittymässä
Katso siis minkälaisessa lehdessä surkea kirjailija mainosti itseään onneksi kyseisen roskalehden numeroa ei ole enää kioskeissa
MIKÄ IHMEEN APU JA A-LEHDET?
Olipa kerran työtön Suomi 1933. Silloin Lyytikäinen niminen perhe päätti pistää rahoiksi työttömyydellä ja perusti Apu- lehden. Alku oli tietysti asiallista ja toiminta vielä vilpitöntä, mutta tiedämmehän kaikki miten ahneus sokaisee. Se sokaisee vielä pahemmin kuin vauhtisokeus maantiellä.
1980- luvulle tultaessa Apu oli vaurastunut työttömiä hyväksikäyttämällä. Toimipiste Helsingin Fredan autotalosta oli siirtynyt Herttoniemeen ja Apun toimituksessa mähelsi varsin värikästä henkilökuntaa. Niistä ehkä värikkäin ja A-lehtien lähihistorian mainittavimpiin talousvahinkoihin jäi erään Hannu-Pekka Laihon "toimittajan" puuhastelut, hän soitteli kun ihmisille herjaten heitä lauseilla "sosiaalipummi" ja "yhteiskunnan elätti" esiintyen ja mieltäen itsensä välillä jopa lehtitalon kustannusjohtajaksikin
Varsin merkillistä toimintaa kuitenkin siis kustantajalta jonka aate perustui auttamiseen, ei ivaamiseen. Laihon soittoja alkoi selvittää poliisikin ja tyypin toimet tutkittiin A-lehtien sisällä kunnes lopulta A-lehtitalon johto ilmoitti että Keravalainen Hannu-Pekka Laiho ei todellakaan päätä meillä mitä juttuja jätetään Apusta pois. Laiho löysikin itsensä varsin pian suojatyöpaikasta Suomen punaisesti rististä
Ja kulutusjuhlavuosien jälkeen alkoi tapahtua. A-lehtien toimipiste oli siirtynyt sopivasti veden ääreen Herttoniemen rantaan, rakennusvirheiltään pommiksi osoittautuneeseen toimitaloon johon vesi virtaa sisään sadeaikoina, tai pitäisikö sanoa veden sijasta paremmin virtsa. Alkoi myös tapahtua, sillä ensin kärähti herra Lyytikäinen kovasta ruorijuoppoudesta, sitten siskonmies Tamperelainen kenkäkauppias sisäpiirikaupoista ja lopulta bravuuriesitys: katso- lehden (ex) päätoimittaja tuomittiin kovaan ehdottomaan vankeuteen Uotin rahojen salakuljetuksesta vaikka Helsingin hovioikeus totesi miehen syyttömäksi.
Käräjät,tuomiot ja selvittelyt ovat A-lehdille tuttua. A-lehdet sai joulukuussa 2005 painokannetuomion Helsingin oikeudessa televisiolehtensä levittämistä valheellisista lehtijutuista sekä salakuvaamisesta. Painokannetuomio on sellainen synti lehtialalla että jos sellaisen saa kontolleen on luottamus lukijoihin mennyt. A-lehdet myi katso- lehden kiireellä välittömästi tuomion jälkeen tanskalaisille allereille. häpeästäkö? Tanskalaisilla riitti naurunremakkaa ilman kinkkuakin saihan he lähes sikapilkkahintaan yhden päänahan lisää täydentääkseen Suomen viihdelehtikentän valloitusta.
TUOMIOITA TUOMIOIDEN JÄLKEEN
A-lehdet sai toukokuussa 2006 Hovioikeudelta tuomion erään insinööritoimiston kaavapiirustusten laittoman kopioinnin takia. Hovioikeus määräsi A-lehtien (Lyy invest) korvaamaan insinööritoimistolle tältä vohkimien kaavapiirustusten arvoa lähes miljoona vanhaa markkaa
APU JULKAISUNA
Kuten aiemmin todettiin, niin A-lehdet on kopioinnissa varsinainen mestari. Tänä päivänä apu on halpa kopio muista viikkolehdistä. Se pyrkii jäljittelemään konservatiivista valtamediaa mm. Hesarin kuukausiliite tai Ilta-Sanomien liitteet, mutta tuloksetta, lopputulos on aina huono. Todellisuudessa Apu on värikynällä sotkettu turhanpäiväinen ja valehteleva tuotos josta ei ole edes takansytykkeeksi. Apussa mainostaakin itseään nollatoleranssit
APU JA TOIMITTAJAT
Apu-lehden päätoimittajat ovat vaihtuneet aika vauhdilla. Apu- lehteä luotsasi vielä viime vuonna Matti Saari niminen mies joka ei kuitenkaan ole mitään sukua kaimalleen Jokelan koulusurmaajalle vaikka nimi ei tässä tapauksessa herätä kuin hysteeristä kauhua. Saari ilmoitti viime marraskuussa että on kypsä ja ilmoitti siirtyvänsä Apun kehitystehtäviin. Saaren tilalle Apun päätoimittajaksi tuli Marja Aarnipuro (vai oliko se Turhapuro?) joka on hankkinut oppia toimittajaksi iltalehden ristikoita täyttelemällä. Eräissä yhteyksissä Aarnipuro on esiintynyt jopa "journalistina" mutta ikävän harmillista kun yliopistolle tehdyn visiitin vahvistamana Apun Marja Aarnipuro nimisellä päätoimittajalla ei ole minkään valtakunnan toimittajan pätevyyttä vaativaa tutkintoa sieltä mistä oikeat toimittajat valmistuvat.
Edelleen Iltalehteen tehdyn tiedustelun kertomana on selvinnyt että Aarnipuro on työskennellyt kyseiselle lehdelle ja lehti ottaa kantaa myös siihen tosiasiaan että Aarnipuron taidot ja tiedot toimittajaksi ovat varsin vaatimattomia.
Aarnipuro näyttääkin toteuttavan Apu-lehden uuden sukupolven filosofiaa "rahat pois tyhmiltä ja sokeilta" ja "tyhmähän on se joka lopulta maksaa"
YLEISTÄ
Apu yrittää matkia valtamediaa Helsingin Sanomien kuukausiliitettä tai Suomen Kuvalehteä mutta tuloksetta sillä lopputuloksena on aina seinä vastassa.
Apu-lehti vääristää todellisuuden, pukee värikynäsotkunsa folioon ja tarjoilee roskan kuluttajalle, johan tuo tuollainen kuuluisi kuluttajaviranomaisille. Apua lukeekin enää satavuotiaat sokeat vanhukset jotka eivät osaa sanoa ei tuputtavalle puhelinmyyjälle.
APU JA TULEVAISUUS
Tänä päivänä Apu ei kestä lähempää tarkastelua sen markkinoinnin hipoessa jo markkinaoikeudellisiakin rajoja. Tiedossa on nimittäin että Apua markkinoivia yrityksiä on tuomittu vankilaankin erehdyttämisestä.
Yleisö ja media varoittaa A-lehdistä sillä Apu-lehden periaate perustuu tänä päivänä epärehellisyyteen. Yleisö kehoittaakin suureen ääneen että Apu-lehden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.
Apulla on ollut runsaasti erilaisia mainoskampanjoita, mm. TV:ssä ja bussien kyljissä. Yleensä jos tuotteen pitää markkinoida off season- vuodenaikoina voimakkaasti, se kertoo siitä että tuote ei mene enää kaupaksi. Liekö oikeusprosessit ja luottamuspula apu-lehteen ravistellut A-lehtiä sen luoja tietää. FIksu sanoo Apu-lehteä tuputtavalle puhelinmyyjälle kauniisti EI kiitos. ja sulkee puhelimen.
kuvassa Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro
http://apu-alehdet.blogspot.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiersi sähköpostis joskus 10v sitten.