Nyt valittamaan lastenne kavereista! Miten olette katkaisseet lastenne eitoivotut kaverisuhteet?

lapsen luokkakaveri häiriköi tunnilla ja tämä alkoi näkyä myös meidän lapsessa. Opettajan aloitteesta istuivat sitten eri puolilla luokkaa, ja se auttoi. Kotonakaan ei iltaisin tapahtunut niitä juttuja mitä tapahtui tuon kaverin kanssa leikkiessä. Tulitikkuleikkejä, ilkivaltaa puistossa ym.

Lapseni ystävystyi adhd-tyyppisen ja ei kovin älykkään koulukaverin kanssa heti ensimmäisellä luokalla. Ala-asteella kaveri oli ihan hyvää seuraa, mutta myöhemmin hän alkoi roikkumaan lapsessamme kiinni ja vaati paljon apua, kun ei tosiaan ollut kovin älykäskään. Lapseni antoi hänelle tukiopetusta, koska on hyvä oppilas. Vapaa-ajan vietto oli aika tylsää, kun toinen oli rajoittuneempi persoonana kuin toinen. Erot korostuivat, kun ikää tuli lisää. Yläasteen alkaessa hänellä oli huonoa seuraa ja hän yritti houkutella lastammekin samaan menoon mukaan.

Meillä kävi 2-3 saman perheen lasta lähes päivähoidossa, kunnes väsyin jatkuvaan peräänkatsomiseen ja sanoin vanhempien soittaneen ja pyytäneen niitä välillä kotiin. Sen jälkeen eivät ole enää käynneet ja aikaa tuosta tapauksesta on kulunut jo kymmenisen vuotta...

mutta ne kaverin vanhemmat... ei siinä vaan auta kun sanoa että meille ei nyt sovi, ja kun sanoo niin riittävän monta kertaa niin sitten lapsi ei enää tule.

vanhemmat olivat vastenmielisiä, enkä vain pitänyt heidän lapsestaankaan!



Kaverin vaatteet olivat likaisia ja pinttyneitä. Kaveri piereskeli (eivät halunneet tutkituttaa, että mikä oli syynä tähän!) ja juoksenteli sisällä. Lapsi ei halunnut leikkiä mitään vaativampaa tai kehittävämpää ja sukset menivät ristiin oman lapseni kanssa monesti juuri siksi.



Olin helpottunut, kun muutimme muualle ja saimme katkaistua suhteet tyrkkyjen naapureidemme kanssa.

Vanhemmat ajattelivat varmaan, että koska meidän lapsemme on fiksu ja asuimme ihan naapurissa, niin heidän lapsensa voisi imeä meidän perheeltä myönteisiä vaikutteita. Niin läpinäkyvää laiskoilta vanhemmilta. Halusivat apua meiltä lapsensa hoidossa.

Lapset valitsevat itse kaverinsa!

mutta eivät sellaisiakaan että keksisin jotain oikeaa yrittää puuttua kaverisuhteisiin. Ovat periaatteessa fiksuja, mukavia ja hyväkäytöksisä lapsia, enemmänkin välillä mietityttää sen kaverisuhteen roolit ja dynamiikka, esim yksi keskimmäisen pojan kaveri on sellainen joka ainakin pyrkii kovasti aina dominoimaan. Sanelee usein ilmeisesti myös koko eskariporukassa esim millä leluilla huomenna leikitään, ja sitten ne, joilla ei kyseistä gogoa tms ole, itkeskelevät kauhuissaan "että nyt kukaan ei mun kaa leiki huomenna kun mulla ei ole sitä".



Päiväkodista kyllä sanoivat että ei se sitten kuitenkaan ihan noin mene, että ei muut aina suostu siihen mitä tämä poika ehdottaa/määräilee ja että välillä ryhtyvät ihan porukalla "kapinaan" omien oikeuksien puolesta. Ja että homma siis siinä mielessä toimii. Ehkä se onkin hyvä, että tuonikäiset lapset saavat itse rauhassa vähän harjoitella ryhmädynamiikkaa ja selviämistä ryhmässä yleensä.



Jos kyseessä olisi sitten oikea hyväksikäyttö tai kiusaaminen tai muuten todella huono käytös tms, niin sitten varmaan vaan ilmoittaisin tälle lapselle että meillä tuommoista käytöstä ei suvaita ja hyväksytä ja jos niin aiot vielä käyttäytyä, et valitettavasti ole tervetullut meille leikkimään.

Kyllä lapsi ihan itse varmasti osaa ne kaverit valita. Jos olisi joku oikein todellinen häirikkö, varastelisi kaupoista, pahoinpitelisi "mummoja", kiroilisi kaikille, haistattelisi yms,ja vetäisi oman lapsen siihen sitten mukaan, niin sellaiseen kyllä puuttuisin, mutta muuten en.

Lapsi rikkoi leluja, sotki lastemme leikkijä tahallaan, tunki jalka oven välissä sisään, tonki jääkaappia. Sitten ei päästetty enää sisään mutta pihalla tihutyöt jatkuivat. Aina jotain hullua tapahtui kun tämä lapsi ilmestyi paikalla. Kohteli toisia rumasti ja epäreilusti, eikä lapsemmekaan tykänneet. Lopulta täytyi suoraa sanoa että on ei toivottu vieras kun ei mikään auttanut.

vanhemmat olivat vastenmielisiä, enkä vain pitänyt heidän lapsestaankaan! Halusivat apua meiltä lapsensa hoidossa.

Lapsi ei halunnut leikkiä mitään vaativampaa tai kehittävämpää ja sukset menivät ristiin oman lapseni kanssa monesti juuri siksi.

kun pojan kaveri alkoi kiristämään tavaraa, että jos ei saa sitä ja sitä lelua ei olla enää kavereita. Yllytti myös varastamaan toisilta jne. Kaikki tämä tyhmäily oli kaveruuden ehtona. Lapseni ei näihin suostunut, mutta kotona kerrottuaan lopetin tuon ystävyyden ihan lapseni parasta ajatellen.

Lapsen yksi kaveri tulee tutkimaan keittiönkaapit ollessaan meillä. Ollaan sovittu lapsen kanssa, että tämä kaveri kyläilee meillä vain vanhempien kotona ollessa. En todellakaan tykkää, jos vieras tulee etsimään kaapeista ruokaa. En tiedä tekeekö hän muidenkin kotona samaa.

Lapsen yksi kaveri tulee tutkimaan keittiönkaapit ollessaan meillä. Ollaan sovittu lapsen kanssa, että tämä kaveri kyläilee meillä vain vanhempien kotona ollessa. En todellakaan tykkää, jos vieras tulee etsimään kaapeista ruokaa. En tiedä tekeekö hän muidenkin kotona samaa.

Meillä myös joitain kavereita jotka ensimmäisenä menee jääkaapille ja ottavat sieltä ilman lupaa syömistä tai juomista. Tai jos pöydällä on vaikkapa karkkiaski niin ottaa siitä ilman lupaa. Joskus tuntuu siltä että haluavat kylään vaan sen takia että pääsee syömään... Ja on niitä muitakin kavereita joiila tuo tuntuu olevan motiivi, vaikka eivät sinne jääkaapille itse menisikään. Kuitenkin ensimmäisenä kun tulevat niin supattelevat meidän lapselle että otetaan jotain välipalaa. Eikö nää lapset saa kotona ruokaa vai mikä ihme juttu tää oikein on?

enimmäkseen leikkii tytön kanssa, mutta välillä ajaakin leikistä pois, kuiskuttelee jne. Lisäksi alistaa ja määräilee liikaa leikeissä. Suomennettuna tätä tyypillistä tyttöjen touhua. Oma on mahdottoman kiltti ja kuiskuttelu toisten läsnäollessa on aina kielletty tiukasti. (ja ei tee sitä oikeastikaan)



Vaikeaksi tilanteen tekee se, että olen ystävystynyt tämän tytön äidin kanssa ja hän on aivan mahtava ihminen. En usko, että sieltä saa huonoa mallia ainakaan.

enimmäkseen leikkii tytön kanssa, mutta välillä ajaakin leikistä pois, kuiskuttelee jne. Lisäksi alistaa ja määräilee liikaa leikeissä. Suomennettuna tätä tyypillistä tyttöjen touhua. Oma on mahdottoman kiltti ja kuiskuttelu toisten läsnäollessa on aina kielletty tiukasti. (ja ei tee sitä oikeastikaan) Vaikeaksi tilanteen tekee se, että olen ystävystynyt tämän tytön äidin kanssa ja hän on aivan mahtava ihminen. En usko, että sieltä saa huonoa mallia ainakaan.

Harva meistä on katsomassa vieressä aina niitä lasten leikkejä, isompien varsinkaan. Vaikka se oma lapsi olisi se "kiltti ja herkkä jne" niin näiden toisten lasten vanhempien mielestä se heidän lapsensa saattaa myös olla se kiltti, jota taas sinun lapsesi pompottaa. Eli, muistetaan se, että täydellistä lasta ei olekaan. Meidän jokaisen lapsi tekee virheitä ja käyttäytyy välillä huonosti, ihan jokaisen. Ei aina syyllistetä vaan niitä muita, vaan muistetaan, että myös se oma lapsi on joskus se "bad guy".

Ruuan ruinaajat ja kaappien koluajat on sitten oma lapsi saanut kielloillaan aisoihin.

Näille tavaroiden rikkojille on auttanut vain se. että ikää tulee lisää tai sitten emme vaan ole enää tekemisissä. Tämä ei tosin toimi pienten kanssa. Tavallaan lapsi kasvattaa kavereitaan jos ei halua tai jaksa niin ei sitten kaveritkaan voi tulla.

Meillä siis lasten kavereita käy kun olemme työssä, eli emme voi olla aina paikalla vahtimassa. Ja sekin auttaa, että se mitä ei näe niin se ei harmita. Varmaan osa katselee tuonne kaappeihin vain silloin kun emme ole paikalla, mutta mitä sitten koskaan ei oo mitään kumminkaan otettu tai sotkettu. Tiedän kyllä että joillakin perheillä hävinnyt tavaroitakin ja näihin varasteluihin puuttuisinkin heti.