Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun koulunaloituksessa vaikeuksia.
05.02.2010 |
En tiedä mistä aloittaisin.
Meillä on lapsi, ekaluokkalainen. Ongelmia on ollut kontaktin ja sosiaalisten suhteiden kanssa jo päiväkodissa. Kaikki muuttui kuitenkin paremmaksi kun lapsi löysi parhaan kaverin ja tukitoimet purettiin vähitellen. Kaikkien mielestä koulunaloitus sujuisi hyvin.
Alku näyttikin lupaavalta. Lapsi oli innoissaan. Nyt on puoli vuotta koulua takana ja lapsi lukee sujuvasti ja on kaikissa muissakin asioissa mukana.
Mutta hän ei puhu. Opettaja ei saa häneen kunnolla kontaktia. Ei vastaa puhutteluun. Irvistelee. Vaikeuksia muiden lasten kanssa. Vetäytymistä. Yksinäisyyttä. Jotain kummallista toisten sanomisien tulkinnassa. Esimerkiksi eilen joku oli pyytänyt lastani olemaan jonossa etuilematta. Tästä hän oli niin suuttunut että oli kieltäytynyt lähtemästä luokan yhteiselle hiihtoretkelle.
En ymmärrä yhtään mitään. Keskustelu opettajan kanssa oli niin yllättävä sillä luulin että hän selviää hyvin. Ja paha mieli, ettei kukaan voi sanoa hänestä koskaan mitään hyvää. Miten tästä voi selvitä eteenpäin? Yritän tukea lasta, mutta olen ilman apua ihan hukassa ja sen saaminen kestää niin kauan. Jotenkin odotin, että opettajallakin olisi ollut jokin idea, ehdotus että mitä nyt. Mutta ei. Kaikki negatiivinen äidin niskaan ilman ensimmäistäkään ehdotusta mitä asioille voisi tehdä.
Yritän selvittää mikä lasta vaivaa mutta en vain ymmärrä. Kotona hän on ihan oma itsensä. Koulukavereitakin on käynyt kylässä ja leikki sujuu. Minusta juuri yhden ihmisen kanssa vuorovaikutus ja leikki toimii, mutta isommassa ryhmässä hän on ihan lukossa.
Ihanaa jos jollakin olisi kommenttia.
Kommentit (15)
jos joku oli pyytänyt lasta olemaan etuilematta jonossa ja siksi hän ei halunnut lähteä yhteiselle hiihtoretkelle. Onko teillä joku diagnoosi esim. asperger joka selittäisi sosiaalisia vaikeuksia. Diagnoosi voisi autta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin eilen otsikolla Eksyksissä tokaluokkalaisen kanssa samankaltaisista ongelmista. Eli meillä ongelmat on valitettavasti jatkuneet eikä apua olla kovin paljon mistään saatu. Tosin oikeastaan koulustakin ehdotettiin avun hakemista vasta tänä vuonna, aiemmin on vain puhuttu psykologin ja opettajan kanssa ja yritetty keksiä keinoja miten harjoitella tilanteita kotonakin. Nyt ollaan menossa terapiaan, jossa opetellaan toimintamalleja vaikessa tilanteissa. Toivottavasti siitä on jotain apua.
Mä uskon että koulu, iso ryhmä, suuret sosiaaliset paineet ja opettajalta liikenevä vähäinen aika per lapsi kärjistää ongelmia niilläkin, jotka toisenlaisessa ympäristössä voisivat vaikuttaa ihan tai ainakin melkein normaaleilta. Valitettavasti ainakin meillä opettaja näkee ongelman kotoa johtuvana eikä ole valmis tekemään mitään eri lailla tämän lapsen kanssa. Teillä on kuitenkin ollut aiemmin tukitoimia, ehkä niihin vetoamalla saisitte jotain apua ja ymmärrystä opettajalta nopeammin. Meillä kun eskari meni ihan hyvin, nämä kouluongelmat tulivat aivan puskista :-(
Miten lasta on aiemmin tuettu? Jos tukitoimien purku tuli liian nopeasti?
Tukitoimet puretiin, koska henk. kohtainen avustaja piti lasta normaalina. Ja leikki toisten lasten kanssa alkoi sujua. Samalla lähete neurologille jäi saamatta. Tiesin sydämessäni että asia ei ehkä ole näin yksinkertainen, mutta haluan uskoa ammattilaisiin. Minäkin.
On ollut kuuloyliherkkyyttä (jotenkin se on vanhempana mennyt ohi), ei katso silmiin. Merkittävintä minusta ettei saa kontaktia helposti. Minä saan, mutta oudun toistamaan asiani kolmeen- neljään kertaan.
Olen mielessäsi epäillyt että on aspergerin piirteitä. Tai en ihan tiedä mitä, sillä ammattilainen en ole. Mutta tämä on kovin raskasta. Selitää toisille aikuisille miksi meidän lapsi ei puhu. Miksi hän ei vastaa? Miksi hän on niin epäkohtelias. Itse yritän pitää itseäni kassa, mutta syytän salaa että vuorovaikutuksemme on ollut vajaata vauva- aikana, olen ollu hänelle liian vaativa, polttanut tupakkaa tietämättäni raskaudesta raskauden alussa jne...
lapsen tilaa. Älä turhaan syyllistä itseäsi. Olet vastuuntuntoinen äiti, kun haet apua. Oletko ollut yhteydessä perheneuvolaan? Sieltä voisivat ohjata eteenpäin. Kuulostaa, että voisi olla kyse aspergerista, mutta eihän se välttämättömyys ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä puhut (luokka)ympäristöstä. Täytyy etsiä eilinen ketju käsiin.
Minusta valitettavasti tuntuu että lapsemme annetaan ihan rauhassa kulkea yksin. On yksi nuori kouluavustaja, joka meille on raportoinut aiemmin jo että lapsi on yksin ja hän tuntuu olevaan huolissaan.
On kai vaikeampi jättää oman onnensa nojaan sellaista joka meluaa, raivoaa ja häiritsee muita. Kun on hiljaa niin eipä siitä ole muille haittaa :((. Joo. Sanoin keskustelussa, että on parempi puuttua nyt heti.
Nuo oireet istuvat myös sensorisen integraation häiriöön (SI-häiriö). Mutta tässä nyt on niin niukalti tietoja, että voi tosiaan olla moni muukin juttu, vaikka tuota aspergeria.
Googleta SI-häiriö ja katso löytyykö sieltä lisää yhteyksiä.
Tuosta on olemassa hyvä kirjakin: Aistimusten aallokossa. Lainaa se kirjastosta, jos googlettamisen jälkeen vielä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pyydä palaveria koulupsykologin ja erityisopettajan kanssa ja sitten yhdessä lähette miettimään niitä mahdollisia keinoja ja syitä.
Kun avoimesti keskustelette, niin opelle ei tule tunnetta, että te yritätte kieltää koko ongelman ja vika on hänessä.
Nimestä huolimatta kertoo paljon muustakin kuin toheltavasta käytöksestä. Ei meidän lapsi tohella lainkaan, mutta tekeekin sitten liki kaiken muun mitä kirjassa kuvaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastattelemalla päiväkodin henkilökuntaa, minua, lasta. Havainnoitu pari päivää päiväkodissa leikkiä ja vuorovaikutusta muiden kanssa.
Erityispedagogi oli hyvin samaa mieltä havainnointien jälkeen minun havaintojen kanssa. Mutta koska kehitys vuoden aina oli niin hyvää, tukitoimet purettiin ja lähetettä neuropsykiatrille (?) ei katsottu tarpeelliseksi. Siis lapsi ei ole koskaan käynyt edes lääkärillä.
Ap asuu ulkomailla ja on nyt juuri niin epätoivoinen että suunnittelee pahimmillaan perheen puolittamista väliaikaisesti ja paluuta lapsen kanssa Suomeen. Ehkä niin radikaaleja ratkaisuja ei sentään tarvita ja ehkä ap:n kuva Suomenkin hyvyydestä on liian ruusuinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on siis kakkoskielensä koulussa? Kait sekin vaikuttaa. Pyytäkää nyt sitä lähetettä neuropsykologille, tai menkää omalla kustannuksellanne.
Ap hyvä, me kaikki oletettiin, että kyse on 7-vuotiaasta, mutta sehän voi olla vaikka 4-vuotias, kun ei ollakaan suomessa.
Muakin ärsyttää, kun aloituksessa pantataan oleellisia tietoja, ja kaikki pitää nyhtää asia kerrallaan. Jos haluaa apuja ja vinkkejä, niin kannattaa olla vähän avoimempi eikä tuollainen salaileva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi nyt vaan. En minä tarkoituksella salaile. Kiireellä kirjoitan ja toisaalta en ihan koko elämäntarinaa ajatellut tähän tunnistamisen pelossa kirjoittaa.
Ei ollut minusta edes oleellista ennenkuin ajattelin että alatte ihmittelemään miksi ei ehkä ole tutkittu samalla tavalla.
josko haluaa vaihtaa luokkaa, vai onko mielummin tällä luokalla, kysy suoraan miksi ei puhu. Voi olla että valikoivapuhumattomuus lievänä, yleensä auttaa ympäristönvaihto, ja on vasta ekaluokkalainen, anna lapselle aikaa tämä kevät, mieti sitten kesällä miten on mennyt, pitääkö jotain tehdä. Sun pitäs puhua lapsen kanssa paljon, kaikesta mahdollisesta, myös koulusta, eli käydä koulupäivä läpi edes vähäsen. Yleensä eka kouluvuosi on rankin kaikin puolin, tokalla sitten kaikki asiat asettuu paikoilleen. Sinuna en huolehtisi asiasta. Onko mahdolisesti härkä horoskoopissa?