Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla teidän mielestänne OIKEUS hakea apua?
04.02.2010 |
Meillä on 2,5-v ja 10 kk ikäiset lapset. Mies tekee työtä johon kuuluu valtavasti matkustelua ja välillä yötöitä, eli olen välillä pitkiäkin aikoja käytännössä yksihuoltaja.
Kaikki on sinänsä mennyt hyvin, ja tottakai tiesimme toista lasta yrittäessä mitä miehen työ on, mutta silti arjen pyörittäminen yksin tuntuu välillä yllättävän vaikealta. Lähinnä se ettei ole hetkeäkään omaa aikaa, ja ympärivuorokautinen vastuu lapsista rasittaa, kun välillä voi mennä melkein viikko etten saa hetkeäkään olla erossa lapsista.
Kaiken lisäksi meillä on remontti juuri loppunut, ja jälkijärjestelyjä olisi tehtävä. Kaappien siivoaminen ym. ei millään onnistu näiden tehopakkausten kanssa!
Välillä ahdistaa jatkuva vastuu, ja olen ajatellut ottaa asian puheeksi neuvolassa. Tiedän että meidän kunnassa on mahdollisuus perhetyöntekijään tai johonkin "seteleihin" joilla voi maksaa lastenhoitoa.
Mutta: olen miettinyt että onko minulla OIKEUS hakea apua? Kun en ole sekoamaisillani, välillä vaan tuntuu raskaalta. Arki pyörii hyvin, mutta tuntuu hetkittäin raskaalta. Eikä tunnu oikealta pyytää perhetyöntekijää tällaiseen tilanteeseen, kun jollakulla muulla on varmaan todellisempi tarve, varmaan on meidänkin kunnassa aika ylikuormitettuja nuo perhetyöntekijät yms.
Mitä mieltä olette? Rahallisesti ei pystytä kovin paljon venymään, eli yksityiseltä ostettu hoitaja ei oikein onnistu. MLL:a tietysti voisin miettiä, siellä kai edullisemmat hinnat?
Kommentit (13)
mutta ihmettelen miehesi työtä. Luulisi, että tuolla työmäärällä ja matkustelulla yms. tienaisi todella hyvin, jolloin olisi varaa hankkia sitä maksullista apua ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotikin voi olla vaihtoehto, lapset voi viettää siellä muutaman tunnin vaikka kolmesti viikossa. Näin minä tein, olin kylläkin siinä vaiheessa jo kovin masentunut ja apu oli välttämätöntä. Sun ei tartte odottaa kunnes pää räjähtää.
Niin kauan kuin yhteiskunta jotain apua pystyy järjestämään, on sulaa hulluutta olla sitä hyväkseen käyttämättä. IHan turha on jeesustella että pitää pystyä itse hoitamaan omat asiansa. Miksi ihmeessä? JOs yhteiskunta tarjoaa palveluja, jokainen voi niitä käyttää hyödykseen jos pystyy. Niin kauan kuin systeemi esimerkiksi sallii subjektiivisen päivähoito-oikeuden, on ihan oikein että äitiyslomalaisetkin vievät lapsiaan päiväkotiin, sillä heillä on siihen OIKEUS. Sitten kun meidän itse valitsemamme edustajat toisin päättävät eletään sen tilanteen mukaan. Mutta nyt on nyt.
Niin. Olette ihan tavallinen lapsia rakastava ja heistä huolehtiva perhe, jossa mies on paljon poissa ja sinä yksin pyörität arkea kahden pienen lapsen yh:na.
Se ON raskasta !
Tottakai sinulla on oikeus hakea apua ja tukea omalle jaksamisellesi NYT kun vielä olet täysissä järjissäsi ja tolpillasi !
Ei sen avun hakeminen ja saaminen edellytä sitä, että äiti on siinä pisteessä ettei enää jaksa nousta ylös.
Juuri tätä tarkoitusta vartenhan nämä perhetyön tukimuodot ovat, ettei tilanne mene tuommoseksi, pahemmaksi.
Voi olla ettet sinä suorilta jaloiltasi kaadukaan etkä mitään katastrofaalista tee missään vaiheessa. Mutta kun väsymystä ja jakamisen äärirajoilla olemista on kestänyt tarpeeksi pitkään, se purkautuu jollain tavalla jossain vaiheessa. Jos ei muuten, niin siinä että on paikalla, muttei läsnä. Että lapset alkaa tuntua riesalta ja rasitteelta, eikä heistä nauti. Että itseltä ja omasta elämästä katoaa ilo.
Sinä olet ihan yhtä oikeutettu tukeen ja apuun kuin kuka tahansa muukin , enkä usko että he sen "huonompia" ovat kuin sinäkään.
Oman jaksamisesi kannalta, enkä tarkoita tätä viikkoa, vaan jaksamista pidemmällä aikavälillä, hae apua ja ota sitä vastaan.
Kerran viikossa pari tuntia omaa aikaa ja kummasti sitä on kuin eri ihminen !!
Nimimerkillä kahden lapsen totaali-yh, joka sai nyt pienemmälle kerran viikossa hoitopaikan aamupäiville, kun kerhoon eivät alle 3 vuotiasta huolineet.
mutta ihmettelen miehesi työtä. Luulisi, että tuolla työmäärällä ja matkustelulla yms. tienaisi todella hyvin, jolloin olisi varaa hankkia sitä maksullista apua ihan itse.
.. ap:n mies on rekkakuski? Sillä palkalla ei kovin korkeaa elintasoa pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä meni liian pitkälle, eli sairastuin masennukseen ja sit vasta sain apua. Jälkeenpäin ajatellen liian myöhään.
Mutta eivätkö lapsesi nuku päiväunia? Mihin aikaan menevät yöunille? Minulla kaksi nuorinta ovat liki sinun lastesi ikäiset 10kk ja kohta 3v, pienempi nukkuu 1,5tunnin päiväunet ja siinähän ehtii vaikka mitä kotitöitä tehdä! Isompi ei nuku mutta touhuaa mukana/leikkii/piirtää/katsoo piirrettyjä. Lapset nukahtavat klo 20 jolloin jää vielä aikaa lepäämiseen, varsinainen oma aika alkaa yhdeksältä kun isommatkin nukahtaa, sitten lorvin itsekseni pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Minun mieheni on työkomennuksella niin että tulee kerran kuussa viikoksi kotiin. Rankkaa mutta minusta ehdin tehdä kotitöitä ja levätä lasten nukkuessa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihmettelen miehesi työtä. Luulisi, että tuolla työmäärällä ja matkustelulla yms. tienaisi todella hyvin, jolloin olisi varaa hankkia sitä maksullista apua ihan itse.
.. ap:n mies on rekkakuski? Sillä palkalla ei kovin korkeaa elintasoa pidetä.
Ei nimittäin ole harmainta hajua.
Tilanteesi ja tuntemuksesi kuulostavat todella tutuilta. Minulla tosin mies ei ole reissutöissä vaan opiskelee ja meillä lapset kohta 3v ja 1,5v ja kolmas syntyy lähiviikkoina. Mies osallistuu lapset hoitoon ja kotitöihin, mutta opiskelu vaatii myös paljon aikaa ja voimia. Itse olin ja olen vieläkin uupunut ja pinna tahtoo olla turhan lyhyt. Lisäksi iso maha ja liitoskivut hidastavat tahtia. Otin asian puheeksi neuvolassa ja heti tarttuivat asiaan ja sanoivat juuri sitä ettei tarvitse odottaa että olisi ihan katkeamispisteessä ja loppuunpalanut. Kyllähän se nolottaa myöntää, itselleenkin, ettei jaksa ja kykene olemaan niin hyvä ja kärsivällinen äiti kuin haluaisi, vaikkei täydellisyyttä tavoittelekaan. Me saatiin lapsille hoitopaikka tutulle hoitajalle 2pv/vk, että ehtisin hiukan levätä ja tehdä rauhassa kotitöitä ja vauvan synnyttyä myös keskittyä välillä vain vauvaan. Käyn myös säännöllisesti juttelemassa babybluess-työntekijän kanssa. Aluksi hirvitti ottaa edes asia puheeksi, mutta nyt kaikki on järjestynyt parhain päin ja lapset tykkäävät todella paljon hoitopaikasta. Ystävien ja tuttujen, varsinkin muiden pienten lasten vanhempien, kanssa kun asiasta on rohjennut puhumaan niin yllättäen onkin huomannut ettei olekaan ainut "huono äiti" joka välillä kaipaa lepoa ja aikaa ilman lapsia, edes pienen hetken. Ja vielä selvyydeksi että todellakin rakastan ja rakastamme lapsiamme, kaikkia kolmea, vaikka niistä niin paljon työtä ja vaivaa onkin. Joten, ketjun aloittaja, rohkeasti vain hakemaan apua, se jo helpottaa kun uupumuksesta voi puhua jollekin. Aurinkoista kevättä perheellesi ja kaikille muillekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole rekkakuski mutta aika lähelle osui arvaus. En viitsi sanoa ammattia ettei kukaan tuttu tunnista...
Kaipa se niin on että sitä apua pitäisi kysellä, jo ennenkuin tosiaan pää räjähtää. Jos saisikin tosiaan edes yhtenä päivänä viikossa pari tuntia omaa aikaa, se olisi hienoa!!
Otin selvää, MLL:n hoitajat maksaa reilu 8 euroa tunti, sen nyt ehkä pystyisi kerran viikossa maksamaa pariksi tunniksi. Mutta ehkä kysyn neuvolasta apua vielä sen lisäksi, täytyy nyt katsoa.
ap
että itse tekisitte tilanteelle jotain? Onko yhteiskunnan aina pakko olla ojentamassa auttavaa kättään, kun joku ihan tieten tahtoen sössii asiansa. Voisiko mies vaikka vaihtaa duunipaikkaa, jos nykyinen on perheen kannalta mahdoton. Veikkaisin muutenkin, että kunnalla on teille tarjota lähinnä päivähoitopaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen yksin pyörittämisen raskaus vaan yllätti. Luulin että selviän yksihuoltaja-arjesta mutta näyttää siltä etten ehkä selviäkään.
Tietenkin mies voisi vaihtaa työpaikkaa, ja on katsellutkin paikkoja, ja hakenutkin, mutta ei ole tärpännyt. Nyt on miehen alan paikkoja tosi vähän haussa. Ja ei tosiaan oteta sitä riskiä että mies irtisanoutuu ennen kuin on uutta paikkaa tiedossa, se on liian suuri riski taloudellisesti!
Päivähoitoa olen myös miettinyt, mutta haluaisin hoitaa lapsia vielä kotona ainakin vuoden vielä, mutta kai se päiväkoti on sitten ainoa vaihtoehto kun en näköjään yh-kotiäidiksi sovi.
ap
MLL:n hoitajat ei minusta ole ihan halpoja nekään, en nyt muista tarkkaan, joten en uskalla sanoa enempää.
Mutta eikö 2,5-vuotias jo voisi mennä johonkin kerhoon tai osapäivähoitoon, niin saisit välillä olla vain pienemmän kanssa. Ja isompi pääsisi purkamaan energiaa toisten lasten kanssa.
Meillä vain yksi lapsi, enkä edes joudu tuollaista yh-arkea elämään, mutta silti meinaa 2-vuotiaan kanssa voimat loppua välillä...