En tajua miksi ihmiset ylipäätään haluavat asua niin tiivisti yhdessä sumpussa

ensinnäkään en luojan kiitos ole stadilainen, eikä minusta selaista koskaan tule.



Meillä myös todella reilun kokoinen tontti, ei ole naapuri heti vastassa kun ovesta ulos astut. Juuri siksi en voi ymmärtää miksi tuollaisista minitonteista suostutaan maksamaan kiskurihintoja. Eikö silloin olisi jo sama asua kerros/rivitalossa ja laittaa se säästynyt raha johonkin muuhun ja parantaa näin sitä elämänlaatua...

Kuin että asuisin kauempana, ja laittisin työmatkaan päivittäin 30-60 min enemmän. Puoli tuntia lisäaikaa perheen kanssa joka ilta korvaa kyllä sen, että naapurin talo näkyy meidän ikkunoista.

Ihanaa kun pääsee joka paikkaan kävellen tai julkisilla eikä tarvi ajaa autolla. Voisin työpaikan sijainnin puolesta ja talouden puolesta asua myös monessa muussakin paikassa, mutta täällä on hyvä olla.

Rakennetaan hiton kalliita lukaaleja pienille(mutta järjettömän hintaisille) postimerkkitonteille. Päätyikkunat suunnilleen kiinni toisissaan ja terassikeskustelut kuuluu sanasta sanaan naapuriin. Mutta mikäs siinä, jos se oma rauha ja tila ei ole niin tärkeää :(

Jokainen tietysti laittaa rahansa mihin haluaa...

Pidän rappukäytävistä, vinttikomeroista, veräjähissistä, korkeudesta, pyykkituvasta ja kompaktiudesta. Nykyisessä kotoisuuden lisäksi plussaa ovat vanhan kivitalon miellyttävä tunnelma, hyvä huonekorkeus, upeat ikkunat ja näköala kaupungin yli merelle.



Tiedän, että okt on monen unelma, mutta se on unelma, jota ymmärrän yhtä vähän kuin nuo unelmoijat kerrostaloelämää. Ehkäpä meidän kaikkien unelmat eivät ole samoja.



Maalle tai kehyskuntiin en muuttaisi, koska en halua luopua siitä valinnanvapaudesta, jota kaupunkiasuminen synnyttää: lähes kaikki mitä kaipaan on kävely- tai pyöräilyetäisyydellä, ja senkin, mikä ei ole, saavuttaa julkisilla.



Pidän kaupunginkirjastojen hyvistä valikoimista (tosin myös Tampereella olisi hyvin varusteltu kirjasto), siitä, että lasten leikkikaverit ja harrastukset ovat lähellä ja siitä, että suosikkivintageputiikkini ihana myyjätär tuntee minut nimeltä. Pidän klubeista, keikoista, näyttelyistä, kahviloista, second handeista, pitkospuista, sarjakuvakaupoista, saarista ja urheilukentistä. Pidän siitä, että ruokakauppa on auki 24/7 ja siitä, että voin ostaa vinyylilevyni myyjältä, joka rakastaa musiikkiaan.



Pidän siitä, että minun ei tarvitse omistaa autoa tai asuntoa. Pidän siitä, että kun hyppään ratikkaan, joku tuttu tulee vastaan. Pidän siitä, että uima- ja urheiluhallit ovat lähellä ja vieraat ihmiset tervehtivät, vaikkeivät tunne. Pidän siitä, että kaikki elokuvani eivät tule Yhdysvalloista. Pidän puistoista ja piknikeistä ja jäällä kävelystä ja ylenpalttisista korvapuusteista. Pidän Pasilan galleriasta ja tarramaakareista, pidän siitä, että on kahvila, jossa on keinu.



Asun kerrostalossa ilman autoa, koska pidän siitä, ollakseni rehellinen. Ostan käytettyjä asioita, koska ennen esineet tehtiin huolella ja taiten. Se, että voin iloita siitä, että tämä on myös ympäristöystävällistä on plussa, mutta sivutuote. En tiedä, suostuisinko muuttamaan pois.

että kaikki helsinkiläiset JOUTUVAT asumaan kerrostaloissa? Meillä ainakin tämä on oma valinta. Samaan hintaan saisimme ison omakotitalon 30 min matkan päästä helsingistä mutta haluamme asua kerrostalossa. Täältä ei tarvitse lähteä mihinkään vaan kaikki on heti tuossa kun ovesta ulos lähtee. Joka paikkaan pääsee kävellen (tai julkisilla). Jos haluaa lähteä leffaan, teatteriin, oopperaan, museoihin, kahville, ravintolaan, kirjastoon, uimahalliin jne niin kaikki on vieressä. Naapureista ei ole mitään haittaa, turvallisuutta he kyllä tuovat.



Olisiko nämä helsingin ja kerrostalojen haukkujat sellaisia jotka pelkäävät helsinkiä (eivätkä ole kiinnostuneita muutenkaan matkustamisesta yms kun helsinkikin on jo niin iso ja pelottava?)

mutta minusta kyllä olisi ihanaa asua jossain Helsingin keskustaa lähellä, esim Kalliossa tms. Olisi hauskaa jos oven edestä kulkisi ratikka!

Ainoa mikä mua häiritsisi olis se, että asunnossa on harvoin parvekkeita. Jos löytyisi parvekkeellinen asunto, voisin muuttaa Helsinkiin vaikka heti. Olen itsekin kerrostalossa kasvanut, joten en ole koskaa haaveillut omakotitalosta, olen vain miehen mukana joutunut omakotitaloon asumaan.

Hassua miten monet kirjoittavat, ettei Helsinki voi kasvaa, mitä järkeä kasvattaa Helsinkiä. No voi haloo.

Kyllähän se Helsinki voi kasvaa vaikka miten. Ei siellä ole asukkaita kuin hätäiseen joku 0,6miljoonaa, siis naurettavan vähän pääkaupungille. Onhan nyt eurooppalaisissa pääkaupungeissa yleensä nyt muutama miljoona asukas. Helsinki voi hyvinkin olla 100 vuoden päästä tuplasti nykyisen kokoinen. Ainakin minusta tosi iso pääkaupunki olisi hieno tavoite, siellä olisi liike-elämä ja huvituksia aivan eri tavalla mitä nykyisin. Koska ei Hesa nyt vielä ole mikään kovin kummoisen kokoinen paikka, mutta ehkä joku päivä :)

Kävellen ja pyörällä pääsen kaikkialle, mihin on tarvetta. Julkisetkin kulkee, jos joku ei tykkää itse liikuttaa itseään. Autoa en tarvitse enkä siksi edes omista. Asunto lämpenee kaukolämmöllä ja tarvittaessa puulla. Kun kaikki on lähellä, aikaa ja rahaa säästyy itselle tärkeisiin juttuihin.



Siinä mun perustelut.

pääkapunkiseudulla. Siksi tänne tulee koko ajan lisää ihmisiä. Se on säälittävää ja älytöntä, mutta urbanisaatio tulee kiihtymään vastaisuudessakin.



Yleellistähän se olisi asua väljästi ja omakotitalossa ison pihan keskellä. Se kuitenkin tarkoittaisi minulle 50 kilometrin työmatkaa.

Se pidentäisi lasten hoitoaikaa päivähoidossa puolellatoista tunnilla. Noin pitkä työmatka joka päivä myös tuntuisi aika vaivalloiselta.



Kyllä aika monet joutuvat tekemään kompromisseja elämässään - jos haluaa tehdä töitä, pitää asua keskusten lähellä. Tiettyjä ammatteja voi harjoittaa vain kaupungeissa tai pääkaupunkiseudulla. Silloin pitää joustaa asumisesta. Joidenkin mielestä on myös ihana asua kaupungissa kerrostalossa, sillä kaupunkielämä tarjoaa paljon kaikenlaista ohjelmaa ja virikkeitä. Meitä on moneksi :).



Itse asuisin mieluiten lähellä suurkaupungin keskustaa, luonnonläheisesti omakotitalossa suuren puutarhan ympäröimänä. Ja edullisesti - eipä taida oikein onnistaa?