Olenko kilahtanut vai onko ihan normaali?!?
Kirjoitin jo yhden viestin ja se katosi, plääh..
Mutta asiani oli se, että meillä on neljä lasta, joista kaksi koulussa ja olen kolmevuotiaiden kaksosten kanssa kotona.
Hermo palaa päivittäin, enkä enää tiedä, mikä on normaalia ja mikä kuuluu ikäkauteen jne.
Kaksoset keksivät yhdessä ja erikseen paljoan jäynää, josta menetän hermoni.
Muutamia esimerkkejä.
Kun olemme menossa ulos, puen ensin kaksoset, ja sitten äkkiä itseni. Olen päästänyt lapset ulos, jotteivät tukehtuisi. Aluksi odottivat kiltisti oven takana, mutta sitten menivät kauemmas ja pian jopa autotielle, joka on kyllä todella hiljainen ns pihatie, mutta tie kuitenkin. Menetin hermoni ja seuraavalla kerralla en päästänyt eteistä pidemmälle. Toinen kaksosista karkasi ovesta ja juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hain sisälle ja laitoin pinnasänkyyn, ettei karkaa. Verenpaine oli varmaan 1000 ja kiukku kihisi korvista.
Nukkumaanmeno on ihan katastrofaalista, kun vaikka ovat väsyneitä, on heillä paljon asiaa, kuten pissahätä, jano tai muuten vain huutelevat toisilleen huoneesta toiseen. He pomppivat sängystä pois ja tulevat katsomaan, mitä olohuoneessa tapahtuu... Mulla palaa pinna ja karjun todella ikävästi, kannan käsipuolesta sänkyyn jne.
No, siinä vasta pari esimerkkiä, mutta mitä ihmettä teen, menenkö itse hoitoon vai onko tämä normaalia? Toksi isommatkin ovat aikoinaan keksineen paljon kaikkea, mutta eivät mielestäni olleet näin tehokkaita..
kun meidän kakoset oli tuon ikäisiä. Ulkoilu oli ihan katastrofaalista, kun yksi juoksee yhteen suuntaan ja toinen toiseen ja molempia pitäisi yrittää vahtia. Koskaan niitä ei kiinnostanut sama asia. Samoin nuo nukkumaan käynti jutut yms. Kyllä se hermoja vaati ja koetteli. Minua helpotti, kun lopetin kotiäitinä olon ja lähdin opiskelemaan ja lapset päiväkotiin. Voisit tietysti puhua neuvolassa, jos saisit perhetyöntekijän vaikka auttamaan tai sitten hankittua apuvoimia muuten. Jaksamista.