Naisen oikeus päättää perheen lapsiluku?

Itse seurustelen miehen kanssa, joka haluaa lapsia, itse en ole varma. Korkeintaan haluaisin yhden. Pelkoni onkin, että jos hankitaan yksi, sitten pitäisi hankkia toinen ja kolmas... Olitteko te puhuneet lapsiluvusta ennen ensimmäistä lasta? Toisaalta, vaikka olisittekin etukäteen suunnitelleet hankkia useamman, mielestäni naisen päätöstä pitäisi kunnioittaa, niin kauan kun miehet eivät voi synnyttää.

Oliko rankka raskaus ja synnytys sinulla "hengenlähtö lähellä molemmilla ja synnytyksen jälkeinen masennus" vai "no kun olihan se vähän epämukavaa ja siinä tuli hiki, niin ja raskaana piti käydä pissalla kolme kertaa päivässä"?

aika laittaa eropaperit vetämään.

jssap!

Tarinani on sellainen että:



Minulla on vakava vamma selässäni, nuoruudessa tullut.

Raskausajan vaikutusta vammaani ja vointiini ei osattu arvioida kun lasta alettiin suunnittelemaan. Raskausaika oli rankka, kivujen takia ja loppuajan 3 kk olin petipotilaana jatkuvien supistelujen vuoksi.

Loppuraskaus ja synnytys veivät selkäni niin huonoon kuntoon että elin synnytyksen jälkeen särkylääkkeillä ja pystyin hädintuskin selviämään vauva-arjesta.

Jatkuva hermosärky vei masennukseen.

Nyt kun lapsi on jo 6v alkaa olotila olla normaali, olen päässyt takaisin työelämään, selkäni on saatu kuntoutettua jonkinlaiseksi ja kaikki on mallillaan.

Lääkäri ei kieltänyt, mutta ei suositellutkaan lapsien hankkimista ennen kuin selän tilanne on saatu stabiloitua - mikä tarkoittaisi kohdallani isoa selkäleikkausta jota en muuten vielä tarvitsisi.

Adoptiolapset eivät miehen ajatusmaailmaan sovi. Ehdotin adobtioprosessiin ryhtymistä jo vuosia sitten.



Mies on ilmeisesti elätellyt toiveita siitä omasta.

Oma mieheni ei koskaan pakottaisi minua tuollaisen helvetin läpi. Jos äijäsi käy hankalaksi, ole suostuvinasi, mutta syö kuitenkin salaa pillereitä tai hanki sterilisaatio.

tekemättä lisää lapsia. Vaikka miten tasa-arvoisia ollaan, naisen kroppa, psyyke ja työurahan siinä lapsenteossa

Mutta ota myös vastaan miehen pettymys ja suru siitä, ettei enempää biolapsia tule.

Itsekkin olen niin monet itkut asian takia itkenyt aikoinani, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että olen onnekas kun minulla on suloinen ja terve tytär.



Olen kiitollinen tästä yhdestä ja toivon että perheemme saisi elää tasapainoista ja aktiivista elämää vielä pitkään. En usko että lapsiperheen arki olisi kovin ruusuista jos äiti istuisi pyörätuolissa. Lähinnä oman psyykkisen jaksamisen takia, en olisi kuumoinenkaan äiti tuossa tilanteessa.

Itsekkin olen niin monet itkut asian takia itkenyt aikoinani, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että olen onnekas kun minulla on suloinen ja terve tytär.

Olen kiitollinen tästä yhdestä ja toivon että perheemme saisi elää tasapainoista ja aktiivista elämää vielä pitkään. En usko että lapsiperheen arki olisi kovin ruusuista jos äiti istuisi pyörätuolissa. Lähinnä oman psyykkisen jaksamisen takia, en olisi kuumoinenkaan äiti tuossa tilanteessa.

Siksipä se mies sitä toista lasta niin kinuaakin...se kun haluaa POJAN!:/