Järkytyin eilen kaupassa!

On se kumma ettei kauppojen ovilla ole jaossa sellaisia käyttäytymisohjeita lapsiperheille. Ennen kuin osaa noudattaa niitä niin ei saa tulla kauppaan. Kyllä ne ohjeet painuu mieleen kun alkaa nälkä kurnimaan mahassa. Vai?

nämä samat poukkoilevat lapset tulee olemaan niitä häiriköitä koulussa, lapsia joilla ei ole ollut rajojen asettajaa.



Sama levoton meno jatkuu ja ongelmia riittää ja sitten murrosiässä viimeistään vanhemmat tajuavat ettei heillä ole pienintäkään otetta lapseensa ja sananvaltaa missä he menevät.



Muksuja suolletaan minkä ehditään muttei osasta kasvattaa.

tuohon aikaan illasta (puoli kahdeksalta) on iltatoimet hyvässä vauhdissa. Aika tekeminen olisi saada lapset pysymään kuosissa tuohon aikaan jossain kaupan hälinässä.

on kova kuri, monen mielestä turhankin. Silti jos tuohon aikaan menisimme kauppaan, oli 5v. jo taatusti sekaisin kuin seinäkello ja iltahepulissa. Siihen ei mikään kuri tepsi, tiedoksi kokemattomille. Se vaatii muuta hoitoa, lue: unta.

..Minkä takia tohon aikaan tarvii viedä ne lapset sinne kauppaan jos tietää että ovat väsyneitä tms?



Itselläni on erittäin ylivilkas ekaluokkalainen, mutta kyllä hän osaa kaupassa olla.Monen mielestä meillä on liian kova kuri, mutta se on pakko olla.Myöhemmin oltaisiin pulassa jos antais nyt vaan mennä miten sattuu.

Kaupassa tuohon aikaan on tosiaan näkynyt jos jonkinmoista hulinaa ja helinää lasten kanssa. Mutta järkytyin itse yksi kaunis päivä kirpputorilla kun siellä kierteli äidin vanavedessä tuskastunut isä ja energinen poika (n. 4v) joka istui kärryissä. Poika halusi pois kärryistä, katselemaan eräällä pöydällä olevia leluja, jolloin isä nosti hänet lattialle. Poika, energiapakkaus kun oli, huitaisi vahingossa hengarivaatteen lattialle ja kaatoi siinä samassa rytäkässä posliiniesineen kumoon joka ei kuitenkaan särkynyt. Isä sai hepulit, nosti pojan käsivarsista puristaen oman naaman korkeudelle ja ravisteli huutaen että v*tun ääliö s*atana! Ja suurin piirtein nakkasi pojan takas istumaan kärryihin, ja poikaa tietysti sattui ja kovaa... Äitiä ei näkynyt siinä vaiheessa mailla eikä halmeilla. Olin niin järkyttynyt että seisoin monttu auki pitkän tovin vieressä, tippa linssissä :(

meilläkään ei ole tapana käydä lasten kanssa kaupassa tuohon aikaan, mutta kuvittelisin, että jos joutuisin jostain syystä menemään tuohon aikaan, niin hepulia olisi meilläkin ilmassa. :) :)



Onhan osa varmasti aina tuohon aikaan samalla touhulla kaupassa, mutta mukana saattoi olla myös jokunen, joka ei normaalisti ole ja siksi homma levisi käsiin.



Elämä on.

"nämä samat poukkoilevat lapset tulee olemaan niitä häiriköitä koulussa, lapsia joilla ei ole ollut rajojen asettajaa.

Sama levoton meno jatkuu ja ongelmia riittää ja sitten murrosiässä viimeistään vanhemmat tajuavat ettei heillä ole pienintäkään otetta lapseensa ja sananvaltaa missä he menevät.

Muksuja suolletaan minkä ehditään muttei osasta kasvattaa."



Kahta tällaista perhettä vuosia seuranneena ollaan nyt murkkujen kanssa sellaisessa hanskasta karanneessa tilanteessa ettei siihen omin keinoin enää saada ratkaisua.

Surku, kun kaikki sallittiin lapsena ja lapset saivat itse määritellä toimintatavat.

Vanhemmat suorastaan raivosivat jos joku huomautti lapsille jostain.

Itselläni on 3 lasta ja todellakin voin myöntää, että joskus saatat nähdä minut kaupassa poukkoilevien lasten kanssa. Kasvatetaan ja pidetään kuria, kyllä. Lapset eivät siltikään ole mitään koneita, mitkä tottelevat joka_ikinen_kerta_100%: sti.



Joskus menee kaikki nappiin ja joskus täysin perseelleen. Sehän on se syy miksi lapsia täytyy kasvattaa!

etteivät ko. perheet todellakaan ole mitään white trash -porukkaa vaikka sellaisen käsityksen tuosta ehkä saa.

kaupassa poukkoilee ja ovat poukkoilleet, silloin annanheille tehtäviä, haeppa tuolta ketsuppi,ota tuolta hyllystä murot jne. silloin se älytön hilluminen loppuu, eikä itselläkään mene hermo.



T: 7 lapsen äiti, jonka vanhimmilla lapsilla poukkoilusta huolimatta käytös koulussa 9.. joten eipä varmaan kamalasti häiriköi.

lasten kanssa, tuohon aikaan meillä alkaa iltatoimet. Jos jostain syystä menisin lasten kanssa kauppaan illalla, niin meno voisi olla juuri tuota, ns. iltahepulit!



Onko nykyelämän meno jo niin kiireistä ettei ehdi kauppaan aikasemmin ja toinen vanhemmista ei ole kotona, että pakko vaan lähteä lasten kanssa kauppaan että on aamulla edes jotain aamupalaksi?

Siitä huolimatta käymme kaupassa, koska autistinen lapsi ei opi käymään siellä ikinä ellei asiaa harjoittele uudetsaan ja uudestaan ja uudestaan.



Tämä nyt ei koske tietystikään jokaista, mutta joskus lapsen käytökselle saattaa olla syys joka ei liity vanhempiin millään tavalla. Esim. neurologinen vamma ei ole kasvatuksen tulos.....

kärrit jätämme käytävälle ja juoksemme keräämään tavaroita ja lapset seisovat kiltisti kärrin vieressä.

Onko nykyelämän meno jo niin kiireistä ettei ehdi kauppaan aikasemmin ja toinen vanhemmista ei ole kotona, että pakko vaan lähteä lasten kanssa kauppaan että on aamulla edes jotain aamupalaksi?

Olisimme hyvinkin saattaneet olla eilen siellä kaupassa riehumassa.

Meillä tällä hetkellä tilanne tämä:

Toinen lapsi sairastui viime viikonloppuna, kuumetta yli 39. Ma-ti minä olin kotona lasten kanssa, mies painoi töissä 7-21. Keskiviikkona minä töissä 7-12, mies klo 13 -yömyöhään (en jaksanut enää odottaa, vaan menin nukkumaan). To taas minä puolestani töissä 7-21. Tässä vaiheessa ensimmäisen lapsen kuume oli laskenut, jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Perjantaina taas minä aamun, mies illan töissä. Tarkoitus siis oli lähteä kauppaan juuri tuohon ap:n mainitsemaan aikaan, jolloin siis toinen lapsi juuri toipunut, toista tervettä pidetty viikko sisällä (voitte siis kuvitella energian määrän...).

No, eipä menty: sillä pienemmällä nousi illalla kuume. Kaupassa ei ole käyty vieläkään, kun minun oli pakko tulla töihin tekemään ne perjantain hommat, että voin taas alkuviikosta olla kotona. Mies lähtee matkalle maanantaina.

Onneksi kauppa on huomennakin auki!