Ystävästä...

Olen kiireinen, opiskeleva, uhmaikäisen yh-äiti. Päivät ovat aivan täynnä, omaa aikaa ei ole koskaan. Eräs ystäväni pyytää minulta jatkuvasti palveluksia. Toki autan, minkä voin, mutta aika ja voimat ei tahdo riittää.



Hänellä on uusi lemmikki, mitä sovimme tulevamme muksun kanssa katsomaan. Samassa hän kysyi, jos voin koota yhden hänen uuden hylly, koska ei itse osaa, eikä hänellä ole työkaluja.



Tuntuu, että joka kerta, kun menen sinne, niin aina on jotain hommaa... Itse olen sellainen, etten "järjestä" itseäni tilanteisiin, joissa pitäisi turvautua muiden apuun.



Miten paljon te auttatte ystäviänne vastaavissa jutuissa? Käyttääkö hän minua vain hyväkseen? Jotenkin vaivautunut olo tästä.