Lue keskustelun säännöt.
Mies keikkatöissä, kannattaako edes haaveilla vauvasta?
28.01.2010 |
Mieheni tekee työtä, jossa on välillä poissa kotoa viikon, välillä puolet kuukaudesta ja välillä lähes koko kuukauden. Tämä vaihtelee paljonkin. Mies itse alkoi tässä jokin aika sitten puhua, että haluaisi lapsen, minulla on vauvakuume ollut jo hyvän aikaa. Mutta on toisaalta puhuttu, että vauva "saisi" tulla vasta kun mies löytänyt työn, jossa ei noin paljon matkustelisi. Yrityksistä huolimatta sitä ei ole löytynyt enkä loputtomiin haluais siirtää vauvahaavettakaan.
Minua siis eniten mietityttää, että miten pärjään yksin vauvan kanssa kun mies on poissa. Meillä on myös riski saada kaksosetkin. Meidän sukulaiset asuu kaukana, tosin luultavasti auttavat vauvan hoidossa mahdollisuuksien mukaan, koska ovat jo kovasti kyselleet, että koska meille tulee perheenlisäystä, muutakin kun noita karvaisia vauvoja. Ystäviä/tuttuja asuu tässä lähellä jonkin verran, mutten tiedä onko tukiverkko sitten kuitenkaan niin hyvä kun pitäisi olla.
Kommentit (8)
Pari vuotta meni aikanaan niin, että mies oli vain viikonloput kotona.
Meillä 3 lasta ja joskaan ei ole tullut mieleen, ettenkö pärjäis.
Lapset jo 10, 12 ja 14 ja ei ole tullut tilannetta, ettenkö olisi pärjännyt. Pitkin maailmaa reissattu välillä isin perässä ja yksinään 3 pienen kanssa matkustaessakaan ei ole koskaan ongelmia ollut.
Musta se on kiinni siitä kuinka itse asiaan asennoituu. Jos ajattelee, ettei pärjää niin silloin ei pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta meni aikanaan niin, että mies oli vain viikonloput kotona.
Meillä 3 lasta ja joskaan ei ole tullut mieleen, ettenkö pärjäis.
Lapset jo 10, 12 ja 14 ja ei ole tullut tilannetta, ettenkö olisi pärjännyt. Pitkin maailmaa reissattu välillä isin perässä ja yksinään 3 pienen kanssa matkustaessakaan ei ole koskaan ongelmia ollut.
Musta se on kiinni siitä kuinka itse asiaan asennoituu. Jos ajattelee, ettei pärjää niin silloin ei pärjää.
Tässä on kyllä niin minäpääperseessä ajattelua taas ettei ole todellista. Minä olen näin erinomainen yksilö koska pärjäsin itse. Lapset olivat terveitä eikä mitään hirveyksiä koskaan sattunut mutta mitäpä sillä on väliä kun olen niin hyvä ja erinomainen yksilö ettei ole tosikaan. Ja asenteestahan tämä kaikki on vain kiinni.
Lisäys edelliseen kommenttiin: jos pitää tältä palstalta kysellä niin et ole valmis äidiksi.
Haaveilla aina kannattaa, muuten onsitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtilanteen mukaan ei ehkä kannata suunnitella. Ne voi vaihtua varmaan mihin suuntaan tahansa? Jos on helppo vauva niin pärjäät hyvinkin. Jos on koliikki, allergia, temperamenttinen ja huonosti nukkuva, niin saattaa olla että taukoa kaipaisi. Mutta onhan se mies sentään aika ajoin kotona eikä puolta vuotta pois? Lupaa ja vannoo että silloin ottaa osansa vauvan hoidosta?
Älä murehdi liikoja, ei voi tietää mitä tulee. Mutta kannattaahan näistä miehen kanssa etukäteen jutella perinpohjin.
pari viikkoa taas kotona. Meillä on nyt 7kk ikäiset kaksoset ja kaikki on mennyt hyvin, mutta meillä on miehen poissa ollessa hoitaja apunani. Yhden vauvan kanssa varmaan pärjää yksinkin, mutta jos sattuu esim. koliikkivauva, niin hoitaja edes muutamina päivinä ei varmasti olis pahitteeks.