Mitäs tähän sanotte. Näin pienenä taivaalla ihan oikeasti kuvajaisen.

Oli juhannusyö, taivas oli sellainen sinertävän punertava, lila, sekavärinen (en osaa paremmin kuvailla). Korkealla taivaalla oli kuvajainen (tumma), jossa mielestäni oli enkeli ja tyttö. Päähäni tuli tuosta enkeli ja mummo. (Tai mummo ja minä, mutta muistaakseni tulkitsen sen silloin enkeli ja mummo, vaikka mummo oli siinä pieni tyttö.)



Olin 9-vuotias ja minulle hyvin rakas ja tärkeä mummo oli kuollut samana keväänä. Mummon kanssa ja hänen suojissaan olin todella paljon. Isäni oli (ja on vieläkin) väkivalatainen, mielenvikainen alkoholisti.



Tämähän ei ollut ollenkaan sellainen perinteinen enkelikokemus, jossa nähdään kirkas valo (tai loistava hahmo tms.) lähellä. Mutta muistan kyllä asian aina.