Onpa karu tajuta, että minulla ei ole ollut parasta ystävää moneen vuoteen.

Omaa bestistä ei ole mullakaan ollut muutamaa lapsuus vuotta lukuunottamatta.

Olishan se mukavaa jos olisi naispuolinenkin ystävä.

Sellainen jonka kanssa käydä yhdessä lenkillä, soppailemassa, jne.

Mä olen kanssa varmasti sen verran epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan etten osaa avautua "tarpeeksi" ihmisille.



Olen kyllä 31v. aikana oppinut elämään asian kanssa ja hyväksynyt sen asian että tällainen mä nyt vaan olen, turha hakata asian suhteen päätä seinään.

kovasti haluaisin sellaisen saada.Just sellasen jonka kanssa käydä lenkillä ja vaikka shoppaamassa.Mies kun ei ole innokas lenkkeilemään varsinkaan kävelymuodossa,hiihdosta kyllä pitää.Itse en vaan kehtaa viimeisillään lähteä ladulle taapertamaan.

koska jotenkin voisin kuvitella että meistä voisi tulla hyvätkin ystävät ajan mittaan (mistä lie olen näin päätellyt, jotenkin vaikuttaa aika samantyyppiseltä kuin minä). En vaan saa suutani auki, eipä tosin hänkään.



Mieheni on paras ystäväni, ja sitten on joitakin kivoja tuttavia, mutta naispuolista oikeaa ja hyvää ystävää ei nykyään ole.

minullakaan, useamman sadan kilometrin matka ja perheytymiset eri aikaan erottaa koulu- ja opiskeluaikaisista ystävistä aika tehokkaasti.

Jos asuisin jollakin pienemmällä paikkakunnalla, niin olisi helpompaa löytää ystäviä, täällä tuskin tapaa ketään samalla aaltopituudella olevaa.

Hyvä, että edes miehen kanssa ollaan läheisiä vielä 10 vuoden jälkeen.