Tervehdys työelämässä olevat! Vauvalomalaisen näkökulma.

AP:lla on tietty ihan hyvä näkökulma, mutta siitä vain paistoi se naiivius. Mutta kaikki me työssäkäyvät äidit ollaan joskus oltu esikoisen kanssa äitiyslomalla. Jos sattuu helppo lapsi, niin mikään ei ole ihanempaa kuin olla pienen tuhisijan kanssa kotona.



Mä olen menossa nyt toisen äitiysvapaajakson jälkeen töihin pian. Ja kun kerran on ollut siinä "rääkissä", niin todellakin tietää mitä se on.



Olen päällikkötason tehtävissä ja työ tietysti asettaa omat paineensa. Mutta juuri tuo päiväkotirumba sitten asettaa toisensa. Meillä ei edes harrasteta mitään, koska haluan välttää kiirettä. Lapset vasta päiväkoti-ikäisiä, joten senkään puolesta ei tarvetta harrastuksille. Meillä kummatkin tekee töissä noin 6-7 tunnin päivää ja loput kotona, jotta lapsilla olisi järkevä päivähoitopäivä. Mieheni tekee töitä työpaikalla 7-14.30 ja minä 9.15-16. Lapsilla on sitten 6-6,5 tunnin päivät.



Mulla on aina riskiraskaudet, joten tuon kakkosen kanssa vei aikaa myös ihan mahdottomasti neuvola- ja äitipolikäynnit. Toivomme kolmatta lasta ja se sama on tietysti edessä



Oma työni on sellaista, että ehdin asiakastapaamiset hoitamaan töissäoloaikana, illalla lasten mentyä nukkumaan sitten teen valmistelut.



Tunnistan sen tunteen kun elämänrytmi vaan hiljenee. Vanhempainvapailla ei mulla ainakaan ole koskaan ollut kiirettä.



Moni tosiaan voi tehdä aika paljon kiireen vähentämiseksi. Työpaikoilla tehdään ihan turhaa työtä, osan voisi jättää vain tekemättä. Oman arjen saa kanssa eri ratkaisuilla helpommaksi. Meidän kohdalla isoin helpotus on se, että työpaikat ovat kodin lähellä eikä meistä kumpikaan matkusta pitkiä Aasian tai Amerikan työmatkoja.

19, voithan säkin tekstata vessasta monta kertaa päivässä, kuten joku viisaasti ehdotti ;-) Not...

ja kahvitauot pitää (ja työkaverien kanssa sosialisointi on hyväksi kunhan ei liiallisuuksiin mene). En silti ymmärrä miksi työpäivän aikan pitäisi pitäisi hoitaa ystävyyssuhteita - edellyttäen siis että ystävällä ei ole hätätilanne tms.

puoli vuotta pienen lapsen äitinä takaisin työelämässä ja kerrot sitten, että kiire on vain asennekysymys ja omien korvien välissä?

Minun työni ainakin niin hetkistä ettei tuollaiseen joutavuuteen ole aikaa. Kahvihetken kerkeän aamulla pitämään, mutta en illalla. Siksipä nyt nautin kotona olosta vauvan kanssa ja en tee mitään!.

Ja minäkin voin omasta kokemuksestani kertoa, että pienten lasten äitinä ei yksityissekotrin asiantuntijatehtävissä ole aikaa jäädä relailemaan, jos haluaa tehdä normaaleja työpäiviä ja viettää aikaa perheenkin kanssa. Eri juttuhan se oli silloin kun ei vielä ollut lapsia!



Olen muuten ollut lasten kanssa yht. 4 vuotta kotona, ja aktiivisesta työssäkäynnistäkin on 10 vuoden kokemus, että luulen jossain määrin tietäväni mistä on kyse. Ei millään pahalla.

Ehkä en osannut ilmaista itseäni oikein hyvin. Väitän, että kun asettuu kirjoittamaan postia ystävälle, esim työpäivän aikana jossain raossa, sen ehtii rauhassa tehdä 10 minuutissa. 10 minuutissa! Mitä on 10 minuuttia 8 tunnin työpäivässä? Yksi puhelu, esim bussissa matkalla töistä kotiin, 15 minuuttia. Kun vain rauhoittuu.



Lisäksi, nämä kiirettä hokevat todellakin käyttävät energiaa kiireestä kirjoittamiseen/puhumiseen (sellainen itsekin olin) ja se särähtää korvaan, kun olen saanut etäisyyttä työelämään.



Kakkonen, miten sinulla on aikaa olla palstalla ja kommentoida? Oletko työelämässä? Käytä nyt tämäkin aika mieluummin vaikka tekstariin ystävällesi.

Miksi puolustatte kiirettä? Aina on ollut ihmisiä, jotka sinkoilevat ja säntäilevät paikasta toiseen ja valittelevat kiirettään. Aina on myös ollut ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella, aikaa keskittyä, aikaa tavata läheisiä ja keskittyä toiseen ihmiseen.



Minä ainakin tiedän näitä jälkimmäisiä ihmisiä olevan, he ovat sisäistäneet sen, että vain hidastamalla ehtii enemmän.

On nimittäin todellakin töitä, joissa ei voi yht'äkkiä ottaa 10 minuuttia omaa aikaa noin vain.

Eikä minulla tällä hetkellä ole kiire mihinkään. Yhden äitiysloman ja 10 kesäloman kokemuksella tuo "nyt keksin millä stressi loppuu, enpä enää lähde mukaan samaan oravanpyörään" oivallus on vaan kovin tuttu ja valitettavasti aina yhtä tyhjäksi osoittautunut. Teknisesti voit onnistua käyttämään 10 min mihin haluat, mutta kun aiktaulupaine ja adrenaliinitaso on se mikä kiireisissä asiantuntijatehtävissä on, en välttämättä edes muista seuraavana päivänä mitä olen ystävälleni viestitellyt.

minäkin täällä kotona äitiyslomalla vielä hetken ja voin kertoa, että muistan tasan tarkkaan kuinka paljon (eli vähän) työssäni on aikaa omien asioiden hoitoon. Ei yhtään! Eli toivon että minun ystäväni osaavat arvostaa sitä, jos heille laitan vaikka ne viisi riviä. Vaihtoehtohan olisi nolla ja sen valitseminen on hyvin lähellä, koska muuten saa viettää ne "vaivaiset 10min. pitempään töissä ja lapset sen takia puoli tuntia tarhassa. Älä kuule taas yleistä. Jos jollain on kiire, ei sinun hurskastelusi siihen auta. Kaikki ei ole lusmuilutöissä, kuten ap näköjään.

Vaikka et sitä tietenkään suostu myöntämään, kokemuksesi tästä aiheesta on vielä kovin kovin suppea... Aika työelämässä ennen lapsia on täysin eri maailma kuin aika työelämässä KUN ON jo lapsia.



Itse palasin juuri kolmannen lapsen hoitovapaalta töihin. Elämä todellakin on kiireistä ja hektistä ja ihan oikeasti asiat täytyy priorisoida. Töissä en vietä turhia kahvitaukoja enkä surffaa netissä, teen asiat ehkä 2 x tehokkaammin kuin lapsettomat työkaverini, koska haluan päästä ajoissa kotiin. Toisaalta työpäivät aikuisten maailmassa ovat ihana oma maailmansa, omalla tavallaan haastava ja tasapainoittaa koko elämän.



Kotona ollaan sitten rauhassa ja nautitaan lapsista. Soitteleminen ystäville ja mailien kirjoittelu väkisinkin jää vähän vähemmälle, mutta itse esim puhun puheluita paljon työmatkojen aikana handsfreetä käyttäen :-)

Minusta tämä oli hyvä aloitus ja heti tuli lokaa niskaan.



Samaa asiaa mietin usein, että mihin meillä ihmisillä on aina niin hemmetin kova kiire? Itsekin työelämässä olleena TIEDÄN HYVIN, että joskus päivät ovat juoksua ja todella kiirettä - mutta, eivät aina. Aina ja kaikki kuitataan ja selitetään kiireellä.



Olen miettinyt sitäkin, että jokainen kiireinenkin käy tod.näk. pari kertaa päivässä vessassa, vai kuinka? Ehtisikö siinä pöntöllä istuessa laittaa lyhyen tekstiviestin kaverille?

töissä on mahdollisuus kirjoitella henkilökohtaisia meilejä kesken työpäivän?. Työpaikka on sitä varten, että siellä tehdään töitä eikä seurustella kavereiden kanssa.

Ahdistaako sua kun sä et saa ketään kiinni paivällä ja silloin kun sä haluat?. Voi nyyh sitä se kotona olo on, keskitä voimavarasi vaikka siivoamiseen, kun tyhjänpäiväisyyksiin.

Monilla se työ on todella vaativaa eikä ole todellakaan mikään suojatyöpaikka. Nykypäivänä työpaikoilla on kiristetty niin paljon ettei monilla ole edes kahvituntiin aikaan.

myönnän ihan suoraan että kiireellä on kauhean helppo perustella miksi jättää tekemättä sellasta mitä ei jaksa/halua tehdä. Oma työni on jatkuvaa vuorovaikuttamista ja 110% läsnäoloa, ja työpäivien jälkeen ei yksinkertaisesti huvita kauheasti puhua puhelimessa tai kirjoitella meilejä - haluaa olla rauhassa. Nautin sitten olostani lukien, telkkaa katsellen, ulkoillen yms.Joten kyse ei aina ole oikeasta kiireestä tai siitä että itsellä olisi edes kiireen tunne, vaan priorisoinnista: mihin haluan aikaani käyttää.



Tämä siis sellaisen puheenvuorona, jolle eka lapsi syntyy vasta 3kk kuluttua. Voin hyvin kuvitella että sitten kun on yhdistettävänä lapsi+työ+kaikki muu, kiire on todennäköisesti todellisempaa.

jo on, jos ei edes pissalla saa työpaikalla käydä ilman tekstaamista. Ei ihme jos stressi iskee vähintään joka toiselle, kun noin vaikeaksi tehdään.

Ehtiihän sen tekstarin kirjoittaa töiden jälkeenkin. Ja keneen oikeen viittaa tuolla "aina ja kaikki kuitataan"..? Syy siihen, että moni provoisoituu tästä aloituksest on se, että nykyään todellakin monessa firmassa on ihan tolkuton työmäärä ihmisillä niskassa. Meiltä esim. on viimeisen parin vuoden ajan ollut useampi aiemmin hienosti työssään pärjännyt ihminen sairaslomalla työuupumuksen takia, johtuen ihan siitä että yhdelle tyypille on siirretty esim. kolmen ihmisen työt. Ja moni on ottanut toki lopputilin, heti kun on voinut.

Itse lähden myös heti kun se on mahdollista, valitettavasti täällä ei paljoa auta asioista "keskusteleminen" - se on jo moneen kertaan nähty.

t. kahden äiti

Minusta tämä oli hyvä aloitus ja heti tuli lokaa niskaan. Samaa asiaa mietin usein, että mihin meillä ihmisillä on aina niin hemmetin kova kiire? Itsekin työelämässä olleena TIEDÄN HYVIN, että joskus päivät ovat juoksua ja todella kiirettä - mutta, eivät aina. Aina ja kaikki kuitataan ja selitetään kiireellä. Olen miettinyt sitäkin, että jokainen kiireinenkin käy tod.näk. pari kertaa päivässä vessassa, vai kuinka? Ehtisikö siinä pöntöllä istuessa laittaa lyhyen tekstiviestin kaverille?

Minä olen viettänyt kolme äitiyslomaa ja siinä välissä vähän hoitovapaatakin ja olen aina nauttinut noiden jaksojen kiirettömyydestä, siitä että vaan ollaan ja toisaalta voi vaan lähteä kesken päivän vaikka kahville.



Nyt kolmen jo vähän isomman lapsen kanssa melkein yksinhuoltajaelämää viettävänä (mies matkustaa todella paljon) huomaan, että mulla on massiivinen vapaa-ajan kalenteri, johon on pakko merkata lasten kouluajat, koulupäivän aikana tapahtuvat erityiset jutut, koululiikunnan ohjelma, hammaslääkärit, harratsukset, vanhempainillat, vanhempaintoimikunnan järkkäämät kivat yhdessäoloillat, joulujuhlat, päiväkodin poikkeavat aukioloajat, omat ja miehen työmatkat jne. Mun on vaan ihan suoraan sanottava, että kalenteri on TÄYSI. En koe ollenkaan ongelmakseni tuota viestimisen vaikeutta, meileihin vastaan (usein töissä) ja tekstareihinkin yleensä heti, tosin joskus vaan tapahtuu juuri silloin jotain ja homma hautautuu - vaikka ei pitäisi. Sitten päivien päästä muistaa ja harmittaa. Suurempana ongelmana on sen sijaan se, ettei yhteistä aikaa ystävien kanssa tahdo millään löytyä. Ongelma ei ole kenenkään kalenteri yksinään, vaan niiden yhdistelmä. Kun kahdelle sopii, ei kolmannelle sovikaan. Ja taas veivataan.



Varmasti tällä hetkellä jonkun ekan vauvan kanssa vauvalomaa viettävän kaverini näkökulmasta tuntuisi tosi vaikealta ymmärtää sitä, etten ehdi kahville tai jumppaan tms. Olen itsekin esimerkiksi aivan hämmentynyt siitä, miten paljon aikaa joutuu käyttämään isompien lasten kouluun ja päivähoitoon liittyviin asioihin ihan keskellä päivää, varsinkin kun ne kasaantuvat: Arviointikeskustelut, hammastarkastukset, terveystarkastukset, päiväkotikeskustelut, 5-vuotisneuvolat, oikojan arvioinnit, hammasröntgenit..."Teille on varattu aika klo 12. Mikäli varattu aika ei mitenkään sovi, niin... mutta varautukaa siihen, että aika siirtyy n. 3-6 kk eteenpäin." Siinä sitten järjestät ja sumplit, tunnit on kuitenkin tehtävä sisään jossain vaiheessa. Edes nyt osittainen hoitovapaa ei kauheasti lämmitä kun kaikki tuntuu olevan klo 12.



Harrastukset muuttuvat siitä kivasta "kerran viikossa satujumppaa" pahimmillaan kilparyhmiin, joiden harjoituksissa tulee olla läsnä ellei ole erityisen painavaa syytä. Lapsi haluaa harrastaa ja kehittyy, sano siinä sitten että et saa, kun äidin pitää ehtiä kahville.



Ystävyyssuhteet ovat tietenkin aivan äärettömän tärkeitä ja on tosi tylsää aina sanoa ettei käy kuin tiistaina klo 18. Onneksi kaikki omat ystävät ovat samassa tilanteessa. Uskon ja luotan, että tämäkin on vain ohi kiitävä hetki elämässä, kohta lapset kulkevat itsekseen. Toivon, että uhraukseni kannattavat ja he kulkevat silloin edelleen itselleen tärkeisiin harrastuksiin eivätkä ostarille hengailemaan :) Tätä voin kuitenkin vain toivoa. Ja sitäpaitsi, elämäni on oikein antoisaa! En esim. jaksaisi tuota hararstusrumbaa ellen saisi siitä itsekin paljon irti: Niitä uusia ystäviä, joiden kanssa on aikaa se tunti höpöttää niitä näitä tai käydä lenkillä jne. Kivoja tapahtumia, kisamatkoja, näytöksiä, yhteishenkeä ja kannustusta.



Mutta ap:lle sanoisin, nauti tuosta ajasta, älä stressaa pyykeillä ja lattianpesulla. Säilö samalla ihania muistoja mieleesi. Kyllä meidän töissäkäyvienkin elämä on ihan mallillaan, vaikka siihen sisältyykin kiirettä, jonka merkitys vauvan kanssa unohtuu - kuten pitääkin :) Ole myös armelias niille ystävillesi!

osa-aikatöitä, minulla on 3 pientä lasta enkä todellakaan ole kiireinen tai stressaantunut. Olen unelmatyössäni ja osa-aikainen työ vain sattuu perheelliselle sopimaan paremmin kuin kokoaikainen. Onneksi on toinenkin puoli kantamassa vastuuta laskuista jne joten pystyn tämän toteuttamaan.



Muutkin kiireelliset äidit, miettikään työpäivänne pituutta niin voitte mammalomankin jälkeen nauttia rauhallisesta elämästä :)

kesken työpäivän saatavilla! ja kun urakkana hommat tekee niin en ala laittelemaan kesken työpäivän mitään tekstareitakaan. hauskaa jos ajattelet ap että kaikki ovat toimistotöissä joista voi aina välillä livahtaa omia asioita hoitamaan.