katsoiko kukaan eilen tullutta adopito ohjelmaa,kertoi pariskunnasta joka adoptoi kiinasta lapsen?

erityistukea tarvitseva. "Taantuminen" adoption jälkeen pitää sallia (vaikka se nokkamuki ja tuttikin), lapsi usein tarvitsee mahdollisuutta olla vähän vauvamainen ja hoivattava, sillä hänellähän on usein turvaton kiintymyssuhde ja tuolla hellittelyllä ja hoivallahan näitä aiempiin kehitysvaiheisiin liittyviä tarpeita sitten paikkaillaan ja rakennetaan uutta hoivasuhdetta. Kyllähän ihan "tavallinenkin" lapsi voi osittaa taantumisen merkkejä elämänmuutoksia kohdatessaan, kuten vaikka silloin, kun perheeseen tulee pienempi sisarus tai lapsi menee päiväkotiin kotihoidon jälkeen.

Onneksi ihmisen mieli on niin joustava, että lapsuuden puutteita voi korvata myöhemmin edes jossain määrin!!!

(Jopa aikuisilla on kokeiltu regressioterapiaa ja joissakin tapauksissa toiminut...)

SIis joo. Toi äiti ei ollut synnyttänyt lastaan repien perseensä rikki, ja siksi se väsyy helposti.

Lapsetonhan, siis sellanen joka ei ole synnyttänyt, ei tiedä lapsista mitään. EIhän lapsia maalaisjärjellä kasvateta, ei. Naisessa tapahtuu mystinen äidiksi syntymien sillä hetkellä kun pillunsa repeää synnytyksessä, ja se joka ei ole tätä kokenut ei voi ikinä ymmärtää äitiydestä mitään.



VOI vittu sentään.

kanavalta tuli? Eli näkeekö netistä jostain ko. ohjelman?

mutta ymmärrän kyllä ihan täysin, jos on puhti pois tuossa tilanteessa. Kun kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen, olisin varmasti hermostunut ja ryytynyt, niin äiti-ihminen kuin olenkin. 2-3 -vuotias tuntematon lapsi, joka ei puhu samaa kieltä, ja joka on täysin stressaantunut muutoksesta, mikä voisi olla sen väsyttävämpää!?

tiedän kyllä,että pitkä matka,tunnelataus ja muu väsyttävät,mutta luulisi,että näin alkuvaiheessa olisi vielä "jaksanut" olla pirtsakkana.Mutta tosiasia on,ettei lapseton tiedä lapsellisen elämästä mitään ennnkuin itse astuu niihin saappaisiin.

ap

nyt 2v, en ikinä olisi varmaan saanut vauvakuumetta, ennemminkin kauhun. mutta on sitten muitakin lapsia jostka vei sydämen.

Oli rehellinen ja hyvä!



Hyvä että myös kielteisistä tunteista puhutaan ääneen. Usein tuntuu että pitkän lapsettomuuden jälkeen ja adoptioprosessin jälkeen kaiken pitäs olla pelkkää hyvää ja adovanhemman jotenkin supervanhempi, superonnellinen ja superkiitollinen lapsestaan koko ajan.



Kyllä se on kuulkaa tosi iso juttu tulla rankkojen vaiheiden jälkeen yks kaks vanhemmaksi, ei siinä meinaa tunteet kestää mukana.

Läheskään kaikilla ei kiintymyssuhde lapseen syty heti ja on muistettava myös adoption jälkeisen masennuksen vaara (vrt. synnytytksen jälk. masennus)



Adoptiolasta ihan suositellaan pidettävän nuorempana kuin biologinen ikä on, eli nokkamuki, tutti ym. on hyväksi. Lapsi elää vauvavaiheensa uudelleen, syntyy perheeseen. Perhe toimi hienosti.



Hyvä että tällainen ohjelma tehtiin!





T: Adoptioäiti minäkin

millaista oli olla vieraiden lasten kanssa ennen kuin itsellä oli lapsia? Se intensiteetti, jatkuva tilanteisiin reagoiminen, häly ja vilske + tilanteiden ennakoimattomuus oli ainakin minusta uuvuttavaa. Muista ikuisesti sen varhaisen kevätaamun, kun olin ollut vahtimassa kaksi päivää sisaruspesuetta. Mä olin rättiväsynyt ja vannoin että ikinä en lapsia tee. :D



Äidiksi kasvaminen ja kypsyminen ei ole mikään pikkujuttu, ei silloinkaan kun sen saa tehdä pikkuhiljaa omassa maassa, omassa kodissa rakkaiden ihmisten keskellä, eikä vieraassa maassa kameroiden tarkkailtavana. Ollaan armollisia toisillemme, vanhemmuus on tavallisen ihmisen suurin kasvun paikka kuitenkin.

Minusta oli hienoa se, että hän oli rehellinen. Tietysti hetkeä oli odotettu ja jännitetty kauan, ja kyllähän elämä muuttuu kun vanhenevasta pariskunnasta tuleekin yhtäkkiä perhe, ja lapsikin oli jo kolmevuotias. Hienoa, että hän kertoi rehellisesti kameralle miltä tuntuu - ei kaunistelu olisi tehnyt hänestä yhtään parempaa äitiä.

Taisi muuten olla heidän viimeinen iltansa hotellissa, ja ymmärsin että osin purkaus liittyi juuri siihen hotellissa asusteluun.

Minusta kanssa oli vain rehellistä puhetta. Toki siis "lapsellisena" tuntui vähän 'hoh-hoijaa' jorinalta, mutta uskoisin, että monet lapsettomat kaverit väsyis ihan samaan näiden toheltajien kanssa.



Ja kyllähän hotellielämä väsyttää jo ihan perusperhettäkin, vieras paikka, tavarat nimenomaan aina hukassa, toisten lomalla oloa pitää kunnioittaa. Ja heillä ei ollut yhteistä kieltä, vieraat ihmiset toisilleen. En siis ihmettele.



Myös se, kun lopussa sanoi, että tahtoisi niin usein olla toisenlainen äiti, kuin nyt on ollut, ah miten ihanaa, että joku sanoo tuollaista ääneen!! Olivat pitkän matkan tehneet, ennen kuin saivat oman lapsen. Varmasti odotuksen aikana maailmasta on tullut ruusunpunainen ja arki ei sitä täysin vastannut.



Ja olen varma, että ovat tuolle pikkuneidille mahtavat vanhemmat!

mutta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä siellä hakumatkalla _aika paljon_ väsyttää ja rasittaa _ihan kaikki_. Yöpyisitkö itse synnärillä mielelläsi pari viikkoa ravaten virastoissa päivät? Vai aloittaisitko mieluummin arkea kotona? :)



Tunnustan kyllä, että minulle on mysteeri miten pieni vauva voi olla "vaivalloinen" sen jälkeen, kun olen aloitellut yhteiseloa ensin yhden ja sitten toisen parivuotiaan kanssa, jotka tutkivat joka paikkaa, saavat ihme päähänpistoja, saavat kiukkukohtauksia, eivätkä nuku kuin korkeintaan 14 h vuorokaudesta.

tunteistaan, mutta kyllä varmasti on ikionnellinen lapsestaan. Kelläpä meistä äideistä ei vastaavanlaisia tunteita olisi joskus esiintynyt

On aina eri asia synnyttää lapsi joka sitten kasvaa kolmivuotiaaksi kuin yhtäkkiä ilman mitään aiempaa kokemusta saada touhukas kolmivuotias perheeseen...

Adoptiovanhempien niskaan sälytetään usein jotakin omituista "kiitollisuuden taakkaa", ikäänkuin pikkulapsen kanssa eläminen ei saisi olla raskasta kun on kerran adoptioon viitsinyt lähteä. Huoh.

jos olisikin yhtäkkiä kokemattomana äitinä saanut vauvan sijaan 2-3-vuotiaan, joka on todella rasittava ikä, uhmat ym.

Ehkä tuolla äidillä ei ollut oikein kokemusta pikkulapsista? Normaali 3-vuotias on todellakin liikkeellä koko ajan, ei sellaiset paikallaan istu... Siis tuntui kovasti yllättyneen että hotellielo tuon ikäisen kanssa oli rasittavaa. Eihän niillä ollut ees mitään leluja siellä mukana.

miksi ihmeessä sinne olisi pitänyt kaiken muun tavaran keskelle napata vielä muutama opettava ja fiksummaksi tekevä lelu, kun neidillä oli kädet täynnä muutenkin hommia. :D

kyllä kovin mahdollinen vanhemmuuskoulu on tuo että otetaan lapsettomaan perheeseen pari-kolmevuotias, jolla on mahdollisesti vielä kaikenlaista painolastia ja traumatisoitumista takana. Hattua täytyy nostaa sellaselle joka siihen lähtee.. Toisaalta eihän ne lapsettomina osaa arvioida mihin ryhtyvät.

Ihmettelen etteivät nostaneet pois ulottuvilta niitä aikuisten tärkeitä tavaroita...

Kyllä mun 3-vuotias tyhjentäisi mielellään käsilaukkuni jos saisi. mutta en anna.

miksi ihmeessä sinne olisi pitänyt kaiken muun tavaran keskelle napata vielä muutama opettava ja fiksummaksi tekevä lelu, kun neidillä oli kädet täynnä muutenkin hommia. :D

tiedän kyllä,että pitkä matka,tunnelataus ja muu väsyttävät,mutta luulisi,että näin alkuvaiheessa olisi vielä "jaksanut" olla pirtsakkana.Mutta tosiasia on,ettei lapseton tiedä lapsellisen elämästä mitään ennnkuin itse astuu niihin saappaisiin.



ap

Ellei siis satu olemaan molempia. Sanon vaan, että kokeilkaapas itse...



t. se adoäiti

shokkihoitoa laittamalla hoitamaan kunnon uhmassa olevaa parivuotiasta.

Esim. aamupalalla mun 2-vuotias tönäisi kiukuissaan vääränväristä maitomukiaan, joka tietty kaatui ja maito valui lattialle. Seuraavaksi sai raivarin kun isosisko ehti ensin vessaan. Siinä kiukutessa ehti pissa tulla housuun vaikka potta oli kyllä vapaana vieressä. Huusi sitten vielä puoli tuntia suihkun ajan ja vielä sen jälkeen kun ei saanut pukea pissaista mekkoa takaisin päällensä...

ap