Lue keskustelun säännöt.
Veisitkö lapsesi hautajaisiin jos ei ole pakko?
25.01.2010 |
Minulla on 3- ja 5 vuotiaat lapset. Sukulaiseni jota lapset tunsivat vain vähän on kuollut ja olisi hautajaiset tulossa. Mietin että ottaisinko heidät mukaan vai en. Olisiko hyvä "aloittaa hautajaiset" vieraamman ihmisen hautajaisista vai odottaa kunnes tulee kohdalle jonkun läheisemmän ihmisen hautajaiset joihin menoa ei voi välttää? Miksi veisit tai miksi et veisi?
Kommentit (9)
Oman ukkinsa hautajaisiin vein, saivat hyvästellä.
Mutta en veisi, jos ei olisi läheinen ihminen. Hauskoja hautajaisia ei ole olemassa, lapset olisivat vain ymmällään ja ehkä alkaisivat riehua, jolloin itse stressaantuisin suotta.
En usko, että hautajaisia voi "harjoitella" etäisempien ihmisten hautajaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset voivat jopa tuoda iloa ja toivoa elämän jatkumisesta hautajaisvieraille.
Meillä kuoli tänään mummoni, lasteni isomummo, joka oli heillekin hyvin läheinen kun asui liki kuolemaansa asti mummolassa (vanhempieni luona).
Tiedän että parku tulee olemaan mieletön. Esikoinen ymmärtää jo mistä on kyse, keskimmäinen tajuaa jotakin, mutta ennen kaikkea yhtyy isoveljensä itkuun, ja pienimmäinen sitten perässä. Mutta mitä muutakaan odotettavissa olisi? Itsekin itken kaipauksesta, siitäkin huolimatta että tiedän mummoni jo halunneen kuolla ja että kuolema tuli parhaalla mahdollisella tavalla, hänen jo nukkuessaan ties kuinka monetta vuorokautta. Luonnollinen, odotettu kuolema, mutta vaikka muistot elävät, on suru silti valtava. Haluan kuitenkin lastenikin tuntevan sen!
Veimme 4-vuotiaan isopappansa hautajaisiin. Eivät olleet "maailman surkeimmat" hautajaiset kun oli jo todella vanhan ihmisen hautajaiset. Parempi se kuin jonkun todella läheisen ihmisen todella surulliset hautajaiset...
Kerroin etukäteen mahdollisimman konkreettisesti mitä hautajaisissa tapahtuu, jotta lapsi sitten ymmärtäisi että hautajaisetkin on osa elämää ja sinänsä luonnollinen juttu. Oli myös hyvä, että lapselle oli varattu oma pieni kimppu, jonka laski meidän kanssamme arkulle, eli oli oma tehtävä ja rooli tilaisuudessa.
Riippuu varmaan lapsesta, mutta luulen, että oma lapseni olisi ollut 3-vuotiaana vielä liian pieni jaksaakseen istua siunaustilaisuudessa paikallaan. Nyt 4-vuotiaana jaksoi juuri ja juuri, teillä tietysti isomman sisaruksen esimerkki varmaan ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ovat olleetkin. Suru on yhtä aito tunne kuin ilokin, miksi sulkea suru pois lasten elämästä? Lapset ymmärtää enemmän kuin näyttää tällaisissa jutuissa...
Muuten en. Olin itse 5-vuotiaana melko läheisen pappani hautajaisissa ja pelkäsin kuolemista sen jälkeen todella kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussamme on paljon ollut ortodoksihautajaisia, joihin en vie. (seisominen, avoin arkku...)
Isovanhempien tai muiden läheisten hautajaisiin aion viedä, mutta en näihin kaukaisten, meillä menee isä tai äiti edustamaan perhettä
Anan lasten elää vielä pumpulissa, tietävät kyllä että ihmiset kuolevat, mutta en usko että tajuavat mitä se oikeasti on lapset ovat eskari ja viskari-ikäiset
ja varsinkin jos tuntemattomia, niin stressaisin kuitenkin, jaksaako lapset olla ja eihän vaan häiritse muita ... Miksi turhaan veisin... Toisaalta jos on sukulainen, niin veisin kyllä, opettaakseni suvun merkitystä... Paitsi jos olisi kaukana toisella paikkakunnalla, silloin menisin ihan yksin - jos täällä, niin olisi koko perhe mukana...