Mistä sanomisesta sinulle jäi lapsena traumat
minulle jäi kun siskoni sanoi, olet adoptoitu, koska olen niin erilainen kuin toiset. Tiedän että en ole adoptoitu, mutta se koski. Nyt nauramme asialle.
Kommentit (31)
ilkkui laulamistani todella rumasti ja siitä jäi trauma, sanoi myös ettei minulla ole rytmitajua. Aikuisena olen huomannut ettei pidä paikkaansa..vaikken laulaa osaakaan niin olen hyvä tanssimaan!
Ollessani n. 10v eräs täti haukkui hemmotelluksi lapseksi mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa...vieläkin muistan miten loukkaanuin todella verisesti.
Meidän isä oli päivittäin väkivaltainen, ei kyllä juonut, mutta ehkä se pahensi asiaa kun ei voinut itselleen edes alkoholia syyttää.
Tätini kerran sanoi minulle, että olet ihan samanlainen kuin isäsi. Tuo loukkasi, sillä tätini jos kuka tiesi, että miten väkivaltainen ja kauhea isäni oli ja hänen sanomisensa oli pahempaa mitä kukaan voi koskaan minulle sanoa.
Enkä todellakaan ole vähäisessäkään määrin väkivaltainen, mutta pinnani on lyhyt ja ilmeisesti tuota tarkoitti.
...että neuvolan täti ekalla käynnillä sanoi ettei ole koskaan nähnyt kellään vauvalla yhtä isoja jalkoja...
Ädin mielestä tämä on edelleen hauska juttu, mutta aika pitkään kyllä kuvittelin että mulla friikkimäisen isot jalat ja kuitenkin jäi ihan vaan keskiverto 38:n.
"Toivon, ettet olisi koskaan syntynyt." Tämän sanoi, kun olin ala-asteella.
"Aion viiltää veljesi kurkun auki, kun hän nukkuu."Tämän sanoi, kun oli veljen kanssa ongelmia. Toisen tappaminenhan se ongelmat ratkaisee juu..
"Olet huora..ympäri kyliä vain kuljet huoraamassa". Tämän sanoi silloin, kun olin 17-vuotias ja viihdyin hyvin viikonloppuisin nykyisen aviomieheni kanssa. Olisi pitänyt olla kotona siivoamassa, pyykkäämässä ja laittamassa ruokaa..
"Olet täysin vastuuntunnoton kusipää" jne. kaikkea mukavaa.. isä ei ole sanonut ikinä mitään loukkaavaa, päinvastoin!
rintojani kun olin n. 13v. Sanoi "noilla ei kyllä mitään lapsia saa imetettyä". Itsellään oli vyötäröllä riippuvat säkkimäiset jättitissit, minulla aikuisenakin vain A-kupit (ja 13v:nä ei niitäkään).
Asia vaivasi minua pitkään mutta omien lasten myötä olen huomannut että rintojen pienuus ei todellakaan ole mikään este imetykselle. Maitoa tuli niin paljon, että sitä riitti luovutettavaksi asti. Kahden lapsen imetyksen lomassa olen luovuttanut yhteensä 74 litraa ykkösluokan äidinmaitoa Lastenklinikan pikkuisille. :)
Isäni oli alkoholisti, äkkipikainen ja satunnaisesti väkivaltainen.
olin liiankin kiltti ja täysin alistettu :(
Oltiin lastenleirillä ja leikittiin jotain pullonpyörityksen tyyppistä; yhden pojan piti vastata totuus-kysymykseen ja häneltä kysyttiin jotain sen suuntaista, että mitä mieltä hän on minusta. Poika vastasi: "Ihan kiva kaveri, mutta tuo nenä..."
Siihen saakka en ollut tiedostanut millainen nenä minulla on, vaan sen jälkeen kyllä olen sivuprofiiliani katsoessa ollut surullinen kyömynenästäni. Saisihan sen leikkauksella korjattua, mutta kun on muuten hyvä ja toimiva nenä niin enpä lähde leikkauksiin :-)
Aina kun näimme, hän yritti nipistää siskoa ja minua rinnuksia ja kysyi "onko tissit kasvaneet?"
Mua inhotti koko ukko ja vaikka vanhempani näkivät tilanteen he vaan nauroivat.
Myöhemmin olemme tästä asiasta puhuneet, ja vanhemmat edelleen hymistelevät ja me muka liioittelemme.
Ja mulla todellakin on tarumoja muodoistani, en sitten tiiä että johtuuko tuosta vai jostain muusta.
Eräs miesopettaja haukkui rinnattomuuttani, isä haukkui huoraksi (en ollut vilkaisutkaan niin nuorena edes poikiin), uhkasi tappaa kun ei olisi todistajia ja haukkui kävelyäni tätiini, joka oli mielisairas.
Oli oikein "ihana" lapsuus...
Kaikenlainen vertailu siskooni aiheutti traumoja.
Olin aina huonompi (koulussa, liikunnassa tms.) ja tyhmempi.
Eniten jäi mieleen, kun yhden kaverin bileissä (n.12-13v) alkoivat kaikki yhdessä oikein tarkkaan pohtia, etä kumpi meistä on kauniimpi. Loppujen lopuksi kaikki tulivat selvään yhteispäätökseen, että siskoni on selvästi kauniimpi. Se kyllä söi muutekin aremman ja huonomman itsetunnon omaavan teinin itsetuntoa entisestään. Sen jälkeen en ole osannut pitää itseäni mitenkään kauniina.
Tämän jälkeen yksi valokuvaaja pyysi vaate- ja kasvomalliksi ja luulin sen olevan pilaa. En voinut ymmärtää, että miksi sinne rumia halutaan. En suostunut. Toisaalta syy oli varmaankin pituuteni ja laihuuteni. Olin jo 13-vuotiaana sen 174 cm pitkä.