Haitin katastrofi liian suuri av:lle?

Ja lisäksi se ei niin kiinnosta koska siellä ei kuollut tai vammautunut suomalaisia.

Kunpa ihmiset nyt kuitenkin laittaisivat keräyksiin rahaa kuitenkin.

Ja panikoimaan vain omien lasten tai itsensä puolesta. Nykyihminen on sellainen, että kaikki pyörii oman navan ympärillä.



Lisäksi Haitin tilanne on jotain niin kamalaa ja massiivista, että sitä on tosi vaikea käsittää ja kuvitella. En minäkään siitä osaa "keskustella" täällä. Vaikka olen kyllä rahallisesti tehnyt jo vuosia esim. kuukausittain lahjoituksen unicfille, olen osallistunut Haitin keräykseen jo parikin kertaa. Että ei täällä ihan täysin välinpitämättömiä olla.

mutta joku voi vaikka huomata, keskusteluja luettuaan,

että syödäänkö meillä tarpeeksi kasviksia. Onko tarjolla liian usein nakkeja. Tai miettiä uudelleen, pystyisikö sittenkin tarjoamaan esikoiselle tarpeeksi virikkeitä kotona, ollessaan itse äitiyslomalla. Täällä keskustellaan siitä mikä ajankohtaista omassa elämässä. Vaikka parisuhdeongelmiin täällä voi saada ihan hyviäkin vinkkejä, mitä voisi tehdä toisin.

Täällä keskustellaan kaikista turhanpäiväisyyksistä ja syyllistetään äitejä milloin lasten hoitoon viemisestä, milloin kotona pitämisestä tai ruuan laadusta tai laaduttomuudesta, mutta Haitin tilanne on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle.

Taitaa olla niin, että kun maailmassa sattuu jotain oikeasti kauheeta suuressa mittakaavassa niin se halutaan mieluumin unohtaa. Just luin lehdestä miten 5pv raunioissa ollut alle 1v poikavauva löytyi hengissä vaikkakin kuoleman rajamailla, koska oli ollut ilman ruokaa ja juomaa ja jalassa oli kuolio. Samoin oli vielä maanantaina löytynyt raunioista n.1,5v tyttö täysin ilman vammoja, mutta todennäköisesti koko perhe on kuollut.

Haiti tulee tarvitsemaan apua vielä pitkään monta vuotta eteenpäin, sillä koko maa on tuhoutunut. Se että kerran antaa 2e SPR:n keräyslippaaseen ei auta paljonkaan.

puolesta tai vastaan, vaan on vaan sitä mitä on. AV:llä keskustelut tuppaavat syntymään aiheista, jotka kuumentavat tunteita tavalla tai toisella, olivat ne sitten triviaaleja tai painavampia. Toki silläkin, että suomalaisia ei ollut osallisena, lienee merkitystä. Mutta siis toivon minäkin että ihmiset antavat rahaa keräyksiin nyt ja jatkossakin. Se on nyt kuitenkin se paras tapa auttaa keskivertokansalaisen vinkkelistä.

oli Jumalan kosto voodoon harjoittamisesta... Että ehkä parempi ettei puhutakaan...

rahaa kirkon ulkomaanavun kautta ja kauheaahan on kun tuollaista tapahtuu. Mutta ihan tosissaan oma elämä jatkuu, mä en vaan voi täällä istua miettimässä elämän epäreiluutta joka päivä. Ketä se huodyttää? Ei haitilaisia ainakaan.



Mä en ihan tajua sun pointtia? Mitä tässä pitäisi tehdä? Tihrustaa itkua jokaisen ihmiskohtalon takia? Tämä on tätä, minkä sille voi?

Minä tulen av:lle puhumaan turhanpäiväisyyksistä ja lapsiin liittyvistä asioista, laihduttamisesta ja ruokavalioistaa. esim.



Isot vakavat asiat puidaan muualla.

Se että kerran antaa 2e SPR:n keräyslippaaseen ei auta paljonkaan.

Jokainen lahjoitettu euro auttaa tietenkin. Kun antajia on paljon. Kahden euron verran enemmän se auttaa kuin pärrääminen av:llä vai mitä ajattelit sen auttavan?

Laittaa oma elämä hollille siksi aikaa kunnes Haiti on jälleen rakennettu?

Kauhistella asiaa päivästä toiseen, vai? Miten itse jaksat piehtaroida jossain maailmantuskassa, eikö sinulla ole perhettä tai lapsia, jolloin kaikki oma elämäsi pyörii jonkun toisella puolella maailmaa tapahtuneen katastrofin ympärillä? Veikkaan, että ap on näsäviisas nuori lapseton nainen, jonka mielestä asiat pitää olla Oikeissa Mittasuhteissa, eli lapsen päivähoito on perheelle pieni asia, Haitin maanjäristyksen pitää olla vallltava ja merkittävä asia perheen arjessa. Justiinsa joo.



Jos ei ole tarpeeksi aiheita Haitista sinulle, katso peiliin. Sen kun avaat keskusteluja aiheista jotka sinua kiinnostavat!



Ei taida tosin ap ymmärtää, että katastrofi jossain päin maailmaa ei ehkä ole mikään mielipidekysymys tai asia, jonka tiimoilta kysytään neuvoja. Vähän sama kuin joku pienempi, yksiselitteinen tapahtuma maailmassa. Kuinka kauan ja monimuotoisesti aiheesta pitäisi kirjoittaa ja keskustella?

"Mitä haitin maataloudelle tapahtuu" -tyyppisiä aloituksiako haluat? Harva suomalainen on kovin perehtynyt Haitiin ylipäätään, joten hieman vaikeaa kovin perusteellisesti keskustella aiheesta.



Ap osoitti mielestäni vain oman ymmärryksensä puutteen, vaikka ajatteli varmaan edustavansa jotain sivistynyttä väestönosaa esittämällä, ettei av:lla ole tarpeeksi fiksua porukkaa keskustelemaan Tällaisesta maailmoja syleilevästä aiheesta.



Ps. mun arjessa merkitsee huomattavasti enemmän lasten elämään konkreettisesti liittyvät asiat kuin maapallon toisella puolella tapahtuva luonnonmullistus (vaikka toki surua ja ahdistusta aiheuttaakin tuollaiset).

Pitäisi varmaan muuttua jotenkin.

olen seurannut niitä eri kansainvälisten uutisten sivuilta ja kyllä ne pysäyttävä. Näkee oman arkensakin vähän eri tavalla ja on kiitollisempi siitä kaikesta mitä itsellä on.

kadonneista, nuorista hollantilaispariskunnista. Kaikki asuivat siina isossa hotellissa, joka romahti taysin. Kaikilla oli sama paamaara: lahtea juuri saadun haitilaisen adoptiolapsen/lasten kanssa takaisin kotiin heti seuraavina paivina.



Pahinta pelataan, eli etta kaikki nama nuoret tuoreet vanhemmat adoptiolapsineen hautautuivat hotellin alle.

Kaverillani on suuri hata, kun hanen naisystavansa on yksi naista. Surullisinta on, etta tama ja nainen ja mies kerkesivat adoptiojonossa ollessaan saada oman biologisen lapsen, joka syntyi viime elokuussa. Tama vauva jai tanne Hollantiin hoitoon isovanhempien luokse, siksi aikaa kun vanhemmat lahtivaat Haitiin ja menetti luultavasti yhdessa hetkessa seka vanhempansa etta tulevat adoptiosiskonsa ja -veljensa...



Kylla tama koskettaa monia lansimaalaisiakin.

koska Haitin tilanteesta ei juurikaan voi olla puolesta ja vastaan. Ei me kauan täällä jakseta jauhaa keskenämme että kamalaa on, hirveätä on, oletkos jo miettinyt miten älyttömän kamalaa siellä on.



Itsekin pistin vähän rahaa menemään.

Tsunamissa kuoli suomalaisia julkkiksia, paikalla oli poliitikko poikineen ja suomalaisuhrien määrä oli valtava vrt normikatastrofiin ulkomailla.



Toinen syy on, että tsunamin kaltainen jättiaalto oli siihen asti melko tuntematon luonnonilmiö. Ei kukaan kuvitellut, että sellaista voisi tapahtua. Maanjäristyksiä sattuu, ei ehkä tässä mittakaavassa, mutta niihin ollaan totuttu.

että antakaa kaikki rahanne Haitiin, NYT. Apua tarvitaan tosiaan kauan ja monessa muussakin paikassa. Katastrofit eivät lopu tähän. Siksi pienikin lahjoitus on tietenkin plussaa, eikä joka asiaan voi vaatia maksimipanostusta kaikilta.

Se että kerran antaa 2e SPR:n keräyslippaaseen ei auta paljonkaan.

Jokainen lahjoitettu euro auttaa tietenkin. Kun antajia on paljon. Kahden euron verran enemmän se auttaa kuin pärrääminen av:llä vai mitä ajattelit sen auttavan?

niin paljon tekemistä ettei aika tai voimat riitä Haitin tilanteen kauhistelemiseen. Monet varmasti osallistuvat keräyksiin mutta ennen kaikkea tärkeää on se, että ihmiset havahtuvat Haitin hätään ja köyhyyteen.



Tässä pari blogia, jotka kertovat Haitin lasten tilanteesta karua kieltä. Uskomatonta miltä voivat näyttää lapset, joilla sentään on vanhemmat (tai edes toinen). Köyhääkin köyhempi kansa ei pysty tämän parempaan. Nämä kertovat elämästä ennen maanjäristystä.



Nälkiintyneitä lapsia:

http://haitirescuecenter.wordpress.com/



Paljon vauvoja:

http://haitichildrenshome.blogspot.com/



Muita blogeja:

http://www.loriinhaiti.blogspot.com/

http://www.livesayhaiti.blogspot.com/

Varmasti kaikki on yhtä mieltä siitä, että Haiti on kamala tapaus. Mutta ei siitä vaan irtoa taivasteltavaa ilman omakohtaista kokemusta. Ilman kumminkaimaa, naapuria, serkkua, työkaveria, sukulaista, puolisoa, jota onnettomuus suoraan koskettaa. Tsunami oli eri juttu. Siellä oli monen suomalaisen tuttavia, moni oli ajatellut matkustavansa sinne tai on joskus viettänyt siellä huoletonta lomaa.



Minusta on ihan turhaa syyllistää ihmisiä siitä, että he ovat ihmisiä. Sitä paitsi katastrofeista ei kukaan huvikseen jauha. Joko syy on oman ahdistuksen purkaminen tai sitten taipumus kantaa koko maailman merheita. Jälkimmäinen ei ole tervettä.

eli siihen tuskaan ja voivotteluun mukaan meneminen auta haitilaisia yhtään. Sympatiaa kaipaavat ja sen voi kaikessa hiljaiusuudessa osoittaa vaikkapa rahaa lahjoittamalla.

kuten Thaimaassa. Moni on käynyt lomamatkalla Thaimaassa, tai joku tuttu on ainakin käynyt, siksi se on koettu läheisemmäksi ja tsunami esimerkiksi "melkein kosketti minuakin, kun olen siellä käynyt".. Tällaista mietin..

joten en tiiä tuliko tää jo esille.. Suomalaiset on lahjottaneet Haitille jo 2 milj. euroa tähän mennessä! HYVÄ!! Näköjään tässäkin maassa on muutama joka välittää ihmisistä oli ne sitten minkä maalaisia tahansa.