Onko mielestäsi ok että äiti-/isäpuoli

mulla on kokemusta tällasesta. Tai ei itsellä mutta sivusta joutunut katselemaan kun äitipuoleni väitti olevansa veljeni biologinen äiti.

Mutta esim. mun mies on isä eräälle tytölle, jonka oikea isä häipyi jo odotusaikana. Tyttö luulee miestäni isäkseen.



Mielestäni tuo on ihan ok ja lapselle on aina parempi, jos elämässä on ihminen joka vastaa isää/äitiä kuin että tällaista henkilöä ei olisi lainkaan.

tuo ole ihan normaalia esim. adoptioperheissä, että puhutaan noin. Lapsella on perimä joo, mutta lapsi kasvaa siinä ihan samalla tavalla äidin ja isän kanssa.

ympäristötekijät voivat muuttaa ihmisiä samankaltaisiksi :)



mielestäni on hienoa että läsnäoleva aikuinen välittää lapsesta ja kokee hänet "omaksi" lapsekseen

Eikä se, jota ei ole.

on yrittänyt lasta 6v muttei ole onnistunut. nyt hänellä on 4kk ollut yh isi jolla 3v poika ja hän puhuu kuin olisi biologinen vanhempi tälle pojalle vaikka tunteneet vasta 4kk. Pojan äiti kuoli 2v sitten mutta siitä poika ei tiedä mitään

Jos lapsen vanhempi on kuollut tai omasta halustaan pois kuvioista, niin eikös se ole vaan hyvä, että lapsella on se äiti- tai isähahmo, joka OIKEASTI välittää ja on läsnä? Biologiseksihan se ei voi millään muuttua eikä näin mitään periäkään, mutta virallisesti voi saada lapsekseen kumppanin lapsen jolla ei sitä toista vanhempaa ole.

Usein vieraat ihmiset ovat kommentoineet kuinka olen isäni (isäpuoleni) näköinen. Ekalla kerralla taisin olla noin 15v. Eihän siinä muuta voinut kuin naurahtaa, että ihanko totta? Kun kommentteja alkoi tulla useammin, tuntui aika hassulta. Mutta eipä sitä ole jaksanut selitellä.

Ja luonnehan on tarttuvaa, jos kerran on aidosti joka päivä lapsen elämässä.

mutta on hiukan omituista, jos luulee toisten ihmisten lapsessa olevan omia piirteitään.



Ja mun mielestä lapsella on oikeus vaalia esim. kuolleen vanhemman muistoa. Ei niin, ettei biologista vanhempaa olisi koskaan ollutkaan. Tietysti tuossakin eri asia, jos lapsi ei ole koskaan tavannutkaan isäänsä tms., niin eipä ole paljon mitä muistella. Mutta silti lapselle täytyy mun mielestä kertoa totuus biologisista vanhemmista.

tätä juuri meinasin että mielestäni lapsella on oikeus tietää ikätasoon sopivalla tavalla varsinkin kuolleesta hyvästä ja rakastavasta vanhemmastaan. vaikka joku muu olisi arjessa vanhempana. Enkä kyllä oikein ymmärrä miten 4kk tunteminen tehdä sen "ainoan oikean äidin" hänestä

Mieheni on lapsensa yksinhuoltaja ja tämän vajaan kolmen vuoden seurustelumme aikana lapsi ei ole nähnyt äitiään kovinkaan monta kertaa. Lapsi on kysynyt minulta, voisinko minä olla hänen äitinsä ja voiko minua sanoa äidiksi ja onpa myös sanonut, että ei halua omaa äitiänsä äidikseen. Tietystihän se sydäntä lämmittää, mutta ehkä on parempi odottaa, että lapsi kasvaa ja ymmärtää itse varmasti tilanteen.



Toki olen läsnä ja välitän lapsesta ja kohtelen kuin omaa lasta, mutta en mitenkään erityisesti leiki äitiä.

Viestisi on täynnä tyhjiä olettamuksia. Se, kerrotaanko äidistä vai ei, on lapsen huoltajan päätettävissä eikä sillä ole äitipuolen kanssa mitään tekemistä. Ihan turhaa hyökätä tällaisella perustelulla äitipuollta vastaan.



Oletat myös, että hän on omasta mielestään ainoa oikea äiti. MIkään viestissäsi ei viittaa siihen, että hän oikeasti ajattelisi näin.



Kuka tahansa lapsen elämään osallistuva ihminen voi sanoa, että lapsi tulee häneen, olen kuullutkin sellaista. Ei se tarkoita että tämä ihminen mieltäisi olevansa biologinen äiti.

aina sanon, miten mun kummipojalla on ihan selvästi mun piirteet.



Leikinkö nyt hänen äitiään tai isäänsä?

hän kyllä sanoi minulle aivan selvästi mm. nämä asiat eli en oleta mitään. Lapsettomuus on ollut hänelle kova paikka joten on innoissaan äidin roolista jonka 4kk sitten sai. Ja olen hänen puolestaan onnellinen että on saanut lapsen elämäänsä. Kummastelin vain näitä puheita jotka viittaa biologisuuteen ja siihen ettei muuta äitiä ole koskaan ollutkaan. Vaikka oli hänellä oma äitinsä ja äitipuoli vajaan vuoden ennen häntä.



Jos itse kuolisin ja 9kk vanha lapseni jäisi ilman äitiä isän huomiin toivoisin että minusta kerrottaisiin ja saisi nähdä kuvani jne. toki toivoisin että saisi hyvän äitipuolen joka ottaisi kuin omanaan.

Meillä mies tuli kuvioihin kun lapsi oli vasta 1kk ikäinen. On hoitanut lasta siis aivan pienestä vauvasta asti. On hoitanut yösyötöt, valvomiset, vaipanvaihdot ym. Nyt lapsi jo reilu 5 vuotias. Meillä isäpuolta kutsumaan hänen omalla nimellään. Ja se biologinen isä on isä vaikka lapsi ei häntä 5 vuoteen ollut nähnyt kertaakaan. Tiesi kuitenkin, että on jossain.



Nyt biologinen isä on astunut takaisin kuvioihin, mutta sanoi suoraan ettei halua leikkiä isää eikä halua astua mieheni varpaille, joka on hienosti lapsen hoitanut ja kasvattanut. Hän haluaa tutustua lapseen lapsen ehdoilla ja olla mukava kaveri joka käy täällä leikkimässä lapsen kanssa.



Vaikka lapsi ei koskaan ollut isäänsä nähnyt, niin alusta asti rupesi kutsumaan biologista isää isiksi vaikka me kutsuimme häntä nimellä. Kyllä se kirpaisi oman miehen sydäntä, ei sanonut mitään, mutta kyllä sen näki naamasta.



Meillä lapsesta on kiva leikkiä isänsä kanssa, mutta kyllä sen huomaa kenestä puhuu päivittäin ja kaipaa jos on normaalia kauemmin töissä ym. Lapsi puhuu ainoastaan miehestäni, ei koskaan isästään. JA sitten kun isi tulee sovitusti tänne leikkimään niin se on kivaa niin kauan kuin se kestää. En sitten tiedä miten isompana..



Mutta sitä en ymmärrä kun tuttava piirissä on ihmisiä ketkä vaihtavat miestä kuin paitaa. uusi mies on kuvioissa muutamista viikoista muutamiin kuukausiin ja AINA JOKA HEMMETIN KERTA mies esitellään lapsille heti ja miehestä puhutaan isinä/isänä. Lapset kutsuvat tuntematonta miestä isiksi ja kun hän häipyy kuvioista niin taas uudelle miehelle sama juttu. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi kaikki miehet pitää esitellä ja vieläpä ruveta kutsumaan isäksi.