Ystävien puute

Kerron vain omasta kokemuksestani, joka on hyvin eri kuin sinun:



Pidän yhteyttä useisiin lapsuudenystäviini (siis kavereita hiekkalaatikkoiästä lähtien - viimeisiin tutustunut 10 vuotiaana). sitten on muutama aktiiviystävä joihin tutustuin lukiossa.

Opiskeluaikana / työssäoloaikan en ole tuonvertaisia ystäviä saanut, enkä voi saadakaan. Eli ystävistä kannattaa pitää kiinni ja vaalia ystävyyttä vähän kuin avioliittoa.



Ei tällä (30+) iällä enää valvota yökolmeen ja höpistä vanhemmilta salaa kaikkia asioita. Nuo lapsuuden kaverit ovat jotain valtavan upeaa. Johonkin olen yhteydessä 4-5 krt / vuosi ja tiedämme, että tunnemme toisemme oikeasti tosi hyvin ja että toiselle voi kertoa mitä vaan, esim. vakavasta masennuksesta ja tiedämme, että koko kööri tukee.



Voisitko olla uudelleen yhteydessä niihin ennen eroa ystäviin, ihan rohkeasti? eivätkös he ole muutoin samassa elämäntilanteessa. Tuskin olet ainut eronnut. ei vuoden parin ero merkitse ystävyyden katkeamista, uskoisin että hekin kiinnostuneita mitä sulle kuuluu, mutta eivät jostain syystä ole yhteydessä.



Entä koulun vanhempaintoimikunta/ muuten samanhenkisiä aikuisia jotenkin lasten kautta?



Koeta facebookia ja rohkeasti kaverikutsuja peliin. Facebook on helppo, varma ja luonnollinen tapa olla yhteydessä uusiin ja vanhoihinkin ystäviin ja siitä voi viritä jotain, kunhan ei ole vain koneen ääressä.

Ei vaan jaksa kuunnella sitä katkeraa tilitystä ja itsesääliä ja köyhyydestä valittamista. Eronneella on niin negatiiviset jutut, ettei sellaista jaksa kun ei ole pakko.

Mulla oikeastaan se tilanne, että miehen kanssa menee huonosti ja mulla olisi aikaa ja halua olla ystävien kanssa. Ystävillä taas menee ihan hyvin miestensä kanssa ja ne tietty haluavat etusijassa olla niiden kanssa. Ymmärrettävää. Silti turhauttaa kun kovasti kaipaa seuraa eikä sitä oikeen ole tarjolla. Eli multa löytyy joitakin ystäviä kyllä mutta lisää tarvittais.

Puhut selvästi kavereista, et ystävistä. Et taida edes tietää mitä ystävyys on.

Ei vaan jaksa kuunnella sitä katkeraa tilitystä ja itsesääliä ja köyhyydestä valittamista. Eronneella on niin negatiiviset jutut, ettei sellaista jaksa kun ei ole pakko.

Alotetaan siitä.

Jos asut lähellä, voidaan vaikka käydä kahvilla, ja mä voin olla sun uus kaveri, ehkäpä jopa ystävystytään.

voi löytää kavereita/ystäviä...mee keskustelihin ja sielt linkki etsin ystävää tjtn..ja siel on muita ketkä ettii kamuja..sinne voit myös ite jättää ilmotuksen.

T:2 kaverii sielt löytäny :)

Kiva kun on vastattu.



En ole mikään rutisija tyyppi. Olen iloinen, elämänmyönteinen ihminen, jolle koti on tärkeä. : )



Olen raskaana ja ehkä sitten kun vauva on syntynyt.. menen vaikka srk:n perhekerhoon. Siellä varmasti on sitten samassa tilanteessa olevia ihmisiä. : )



Ehkä minäkin lakkasin yhteydenpidon eron jälkeen näihin tyyppeihin. He ovat jollain tavalla tekemisissä ex-anopin kanssa joten tuntuu siltä että ovat siten taakse jäänyttä elämää - en halua että yksityiselämäni menisi niiden korville enää. Joten oma valinta osittain.



Kouluajan kaverit. Asuvat kaikki älyttömän kaukana. Jäin kotiseudulle asumaan kun kaikki muut lähtivät aikoinaan. En tunne että enää virittäisin heihin ystävyyttä.