Onko täällä kuulolla koulukiusaajan vanhempia?

Tosin kertaluonteisesti vain ja sen jälkeen ei asiasta kuulunut enää mitään. Veli oli muistaakseni 8 tai 9 -vuotias. Sen muistan, että vanhemmat pakotti pyytämään anteeksi ja antoivat ehdottoman ukaasin vältellä ko. lasta jatkossa. Kysymys oli tytöstä, joten tuossa iässä se nyt ei ole kummallista, ettei poika olekaan tytön kanssa samoissa porukoissa. Itse syytöstä ei kukaan meidän perheessä hyväksynyt. Vanhempani näkivät vain lyhyemmän riesan tieksi "nöyrtyä". Minä olin silloin teini-iässä ja olin tosi musta-valkoisena asiasta, koska en minäkään hyväksynyt syytöstä, koska olin noita ipanoiden pihaleikkejä seurannut pitkään ja pitänyt tuota tyttöä kaikista pahimpana toisten kiusaajana.



No, valitusta ei myöhemmin kuulunut ja veljeni oli tosi kiltti/nörtti tyyppi. En usko, että eläessään osaisi edes kiusata toista ihmistä.

että meillä on lapsissa ollut sekä kiusaaja että kiusattu. Kumpikin asia on hankala.

Kiusaajan kohdalla kiusatun tytön äiti soitti itse minulle, ja kertoi mitä oli tapahtunut. Kerroin että asiasta puhutaan kotona, ja näin tehtiin. Sen jälkeen käytiin pyytämässä anteeksi, ja asia oli vielä käsitelty koulussakin. Kyseessä oli porukka, ja tämä porukka sitten istui jälki-istuntonsa. Ainakin meidän osalta kiusaaminen loppui siihen, mutta tiedän että ihan kaikkien osalta ei näin käynyt.

Itse toimin samoin kun selvittelin yhden lapsemme kiusaamista, eli soitin kiusaajan äidille. Tässäkin asia hoidettiin niin että äiti ja tytär tulivat meille, ja asia puhuttiin ja sovittiin. Tässäkin tapauksessa kiusaaminen loppui siihen.

koulu kielsi asian

ironian tunnistaminenkin on ihan hyvä taito.....

No, todellakin nro 6, se ironian tunnistaminen on ihan hyvä taito! Se kun ei ole loukkaavan tai sivistymättömän asiasisällön synonyymi.

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta koulukiusaamisesta ollut nyt puhetta niin paljon, että aihe kiinnostaa. Ja todellakaan ei varmasti ole helppo rooli kiusaajankaan vanhemmilla. Varmasti tulee lokaa niskaan ja kiusatun lapsen vanhemmat huolissaan ja murheellisia. Mutta on varmaan järkyttävää kuulla, että oma lapsi satuttaa toisia lapsia. Siksi halusin kuulla, kuinka asiaa perheissä käsitellään. Jos vaikka joku lukijoista joutuisi parhaillaan asiaa käsittelemään.

ja siitä tapauksesta jäi huonoimpana mieleen, että opettaja ei ottanut yhteyttä kiusaajan vanhempiin. Siis itse olin opettajaan yhteydessä kiusaamisesta ja opettaja sanoi toisen tehneen sitä leikillään ja ymmärtämättömyyttään. Okei ehkä niin, mutta jos lapsellani oli ruhjeita naamassa ja itki kotona sitä, kun haukutaan läskimahaksi joka välitunti (silloin jo yksi toinenkin oli liittynyt kiusaajiin), niin ei ole enää ihan leikistä kyse. Tytöt olivat kyllä kavereita ja ilmeisesti mustasukkaisuudesta johtui tämä kiusaaminen.



Opettaja hoiti kyllä asian kiusaajan kanssa ja kiusaaminen loppui heti. Itse kuitenkin toivoisin mahdollisimman aikaisin tietoa, jos omat lapseni kiusaisivat muita, niin tietäsin puuttua heti. Tämän lapsen vanhemmat ovat ehkä sellaisia, ettei heidän kultamurunsa voi tehdä mitään väärää. Vaikka myöhemmin olen kuullut hänen myös varastelevan kavereilta yms.

ADHD lapsen äitinä :-D

hyvistä ydinperheistä olevien lasten taholta. Olen yrittänyt saada kiusaamisen loppumaan ja mm. vieraillut opettajan kehoituksesta erään johtavan kiusaajan kotona. Keskustelu siellä oli painajaismaista. Äiti kirjaimellisesti tuijotti minua päästä varpaisiin ja ihmeellinen huvittunut hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan koko tapaamisen aikana. Yritin, onnistumatta. Olen yksinhuoltajuudesta ja vuokra-asumisesta huolimatta aivan tavallinen työssäkäyvä äiti, mutta voisin kuvitella että kotimme sijainti & yhdistelmä yh+adhd on joillekin hyvin toimeentuleville äideille liikaa että kiinnostaisi. Pahoittelen tätä vuodatusta mutta näin se vaan on.

kiusaajan vanhempi ei kokemuksestaan voi kertoa.

on "meidän-kultamussukka-ei-kiusaa-ketään" -tyyppejä.

Itse olin järkyttynyt, kun kuulin oman lapseni kiusaavan koulussa. Soitin kiusatun lapsen vanhemmille. Soitin kouluun. Lähdin mukaan yhteispalavereihin. Käyttäydyin asiallisesti ja otin vastaan ryöpyn. En kuitenkaan ottanut sellaista lapseni harteille, mikä ei sinne kuulunut. Puhuttiin kotona vakavasti asiasta paljon. Lapsi pyysi koulussa käytöstään anteeksi. Pidin yhteyttä kiusatun lapsen vanhempiin. Pidin tiivoosti yhteyttä kouluun. LOPPUTULOS: Kiusaaminen loppui ja jäi hyvät välit vanhempiin ja kouluun. Mutta edelleen käy kipeää, kun asiaa muistelee, se oli meillekin vaikeaa aikaa.

Olen kiusatun äiti ja kiusaajien vanhemmat eivät tulleet palavereihin eivät vastannut puhelinsoittoihin eli eivät halunneet käsitellä koko asiaa.Surullista,mutta totta.

ne kiusaajat on niitä naapurin yh-äidin adhd lapsia (diagnoosi tietenkin haettu vain peittelemään huonoa kasvatusta) joiden äiti ei tietenkään välitä lapsista ( sen huomaa mm. siitä, ettei lapsille osteta reimatec vaatteita) vaan keskittyy vikittelemään täydellisen av-mamman täydellistä aviomiestä......



Ihanko tosissasi luulit saavasi täältä täydellisyyksien keskustelupalstalta saavasi useita!! vastauksia tämän kaltaiseen kysymykseen????

Koin tekstisi todella loukkaavana. Itselläni on ADHD lapsi, jonka käytös ei ole huonoa, enkä ole yh. Mutta todella pahoitin mieleni tekstistäsi.



Alkaa kuulostamaan siltä, että ADHD on uusikirosana kuten esim. homo. Merkityksestä viis kunhan saa loukata

Minulla ITSELLÄNI on adhd lapsi. Ei häiriköi, eikä todellakaan kiusaa mutta muta oireita on pilvin pimein.



Joten loukkaannu ihan vapaasti.....



T. nro 6 ( yh en ole)

ironian tunnistaminenkin on ihan hyvä taito.....

Ainakin tuntuu siltä hänen iloisuudestaan ja kaveripiirin laajenemisesta päätellen.



Mutta, joulun alla tapahtui episodi, jossa hän käyttäytyi typerästi ja joka koettiin kiusaamisena. Asia hoidettiin asiallisesti sekä koulussa että kotona, kasvatukselliset rangaistukset tuli kummassakin päässä. Itselläni on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen.



Kuitenkin, silloin mietin kiusaajalapsen vanhemman asemaa ja ajatuksia. Jotenkin salaa olin onnellinen siitä että hän on nyt "mukana porukoissa" ja ehkä se vahvempi osapuoli joka pystyy kiusaamaan muita.



Huh mikä ajatusmalli, itseäkin kauhistuttaa - ja kuten sanottu, nollatoleranssi pitää. Mutta voisiko tämä sama ajatusmalli olla yleisesti kiusaajalasten vanhemmilla?

jotka eivät puutu asiaan, puuttuu empatiakyky.

jota joku "tavis"lapsi haukkuu koulussa päivittäin. Lapsi oli itse kertonut asiasta jopa vararehtorille, jonka kommentti oli ollut, että "No, no, ei saa kiusata" ja pois. Ja kiusaaminen jatkuu. Nyt onneksi kertoi vihdoin ja viimein meille ja alamme ajaa asiaa... olemmekin ihmetelleet, kun lapsella sattuu päähän ja mahaan melkein päivittäin. Psykosomaattista, stressaa koulussaoloa niin paljon! =(

Nro 6 käytti ironiaa, tarkoitus ei ollut loukata yksinhuoltajia eikä ADHD-lasten vanhempia.



Itse olen yh ja lapseni ollessa päiväkodissa eräs toinen äiti kertoi pihalla että hänen poikansa on kertonut minun poikani tönäisseen häntä muutaman kerran. Päiväkodin tädit eivät kuulemma olleet reagoineet mitenkään ja kun itse tiedustelin heiltä niin sain vastaukseksi että kyseessä on ollut tavallinen poikien välinen nahistelu. Lupasin kuitenkin toisen pojan äidille että puhun pojalleni, ja niin teinkin (hän ei tuntunut tietävän koko asiasta mitään ja sanoi vain että kyllä hän on tämän toisen pojan kaveri...). Tästä on nyt pari vuotta eikä sen jälkeen ole ollut mitään.