Neuvoja kaivataan: kuinka selittää kuolema viisivuotiaalle?

Olisiko tällaisista sanoista apua. Mummo on kuollut. Kuollut tarkoittaa sitä, että ei voi enää leikkiä, nukkua, syödä. Mummu oli vanha ja sairas, siksi hän kuoli. Kuolema ei ole kenenkään syy.



Omasta surusta voi sanoa, että äiti on surullinen kun mummu kuoli. Suru menee ohitse. Eihän se suru tietenkään mene pois ikinä, mutta aina se surun hetki menee pois ja välillä tulee parempi olo.



Älä käytä sellaisia sanoja kuin mennyt pois tai ikiuni. Ne voivat lohduttaa aikuista, mutta ei lasta. Lasta vain sekoittaa tuollainen kuvakieli.



Lapsen kysymyksiin kannattaa vastata rehellisesti.



Omia tunteita ei pidä liiaksi piilottaa. Lapsi vain kuvittelee silloin, että äidin paha mieli on hänen syytään.



Kirjastosta löytyy jo 5-vuotiaalle kirjojakin kuolemasta.

ja meillä on kolme lasta joista yksi on 5-vuotias. Kerroin asiasta aivan käyttämällä sitä k-sanaa, siis sanoin että pappa on kuollut ja en tosiaan puhunut mistään nukkumisesta koska lapsethan ovat hyvin konkreettisia.



Kuule, se 5-vuotias oli mukana myös sairaalan kappelissa kun papan arkku oli siinä auki. Ei kuolemasta puhumista tarvitse arastella lapsen edessä. Eikä kuoleman näyttämistäkään. Se kuuluu elämään. Lapsi osaa ottaa asian kyllä hyvin jos sinäkin osaat. Emmehän me aikuisetkaan lopulta ymmärrä mitä kuolema on ja mitä ihmiselle tapahtuu.



Puhumme nyt lasten kanssa paljon siitä kuinka meillä on ikävä pappaa ja kuinka pappa on mennyt taivaaseen, olen kertonut heille siitä kuinka uskontomme mukaan kuolemasta ajatellaan koska mielestäni se lohduttaa lasta tosi paljon. Että pappa on taivaassa ja meidän voimakas enkelimme joka pitää meistä huolta ja näkee meidät.



Puhun myös omista surun tunteistani ihan avoimesti, itken avoimesti ja muistelen pappaa paljon.

sanoa, että mummo on mennyt pilven päälle ja katselee sieltä teitä?

Älä puhu nukkumisesta. Jotkut lapset säikähtävät kun vainaja lasketaan hautaan, että mitä sitten, kun se herää.

Että hänestä tuli enkeli.

Mieheni pappa kuoli yli 90-vuotiaana, menemme pian hautajaisiin. Olen kertonut lapselle, että pappa kuoli vanhuuttaan. Kaikki ihmiset kuolevat joskus. Selitin, että ihmisen keho vaan lakkaa toimimasta, sydän ei enää lyö, ihminen ei hengitä. Kerroin hautajaisista, eli mitä siellä tapahtuu.



Lapsi pohti asiaa ja kysyi sitten, että äiti miten se arkku liittyy hautajaisiin? Selitin, että siellä on se eloton ruumis, ihmistä ei heitetä vaan roskikseen vaan ihmisillä on sellainen tapa, että kuolleet haudataan maahan hautausmaille. En ole erityisen uskonnollinen, mutta sanoin, että ihmisen sielu menee taivaaseen, ja että onneksi pappa säilyy aina muistoissamme - voimme aina muistella pappaa. Minua itseäni lohdutti pienenä tieto siitä, että rakkaat ihmiset säilyy muistoissa, jotenkin paljon enemmän kuin ajatus enkeleistä pilven päällä...

Mitä lapsi tietää kuolemasta. Onko joku lemmikki kuollut? Mistä tiesi että se kuoli? Se ei enää hengittänyt jne. Ehkä lapsi ymmärtää paremminkin kuin voit kuvitella. Mummo (isomummo) on kuollut häntä ei enää ole hän menee hautaan. Oman vakaumuksenne mukaan tietysti kerrot muun.

ja sielu menee taivaaseen Jumalan luo. Ja että sielu on se, millaisia me olemme, mitä ajattelemme ja miltä meistä tuntuu.



Tämä ero on ollut vähän pakko selittää, kun olemme olleet jo muutamissa hautajaisissa. Lapset ovat kyselleet, miten kuollut voi mennä sekä hautaan että taivaaseen.



Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa käyttää oikeaa sanaa eli kuolla. Ei mitään kielikuvia. Ja että kuolemasta on paras puhua rehellisesti, mutta lohdullisesti, eikä vainajan näkemistäkään tarvitse lapsilta peitellä.

kanssa, että ensin voi kysyä lapselta, mitä hän jo tietää tai ajattelee kuolemasta, jotta tietää vähän, millä tasolla mennään.



Meillä lapsi kyseli joskus ehkä 4 vuotiaana kuolemasta ja kuolemisesta ja muistaakseni silloin käytin esimerkkinä eläimiä vaikka ihan niitä pieniä itikoita tai kärpäsiä, joita lapsi on nähnyt kuolleena.



Ja vaikka itsekään en ole mikään kovin uskonnollinen, niin lapselle selitin, koska tuntui lohdullisesti selittää jotakin myös sielun menemisestä taivaaseen ja myös sen, että ihmiset säilyvät aina meidän kultaisina ajatuksina sydämissämme ja muistoissamme.