Onko sinulla sellainen työpaikka, johon saa mennä
joka päivä ihan normaalisti tekemään työtä? Vai sellainen, jossa vaaditaan 110% työtehoa, aina vaan parempia tuloksia, innokkuutta, luovuutta, itsensä ylittämistä ja käytännössä sitä, että annat koko sielusi, ruumiisi ja elämäsi työlle?
Minulla tuo jälkimmäinen työ ja tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa. On kaksi pientä lastakin.
Kommentit (7)
olin mainitsemassasi paikassa työssä. Tässä aloin muistelemaan hymyssä suin.
Olosuhteet työnteolle oli mahtavat, työnantajaperhe oli kertakaikkisen ihania, mutta sitten oli se toinen puoli asiasta...
Aamulla kun menin työhön oli lappu, johon työnanataja oli kirjoittanut joitain työtehtäviä sen perustyön lisäksi joka oli sovittu työhaastattelussa ...
Seuraavana päivänä oli kirjoitettu yksi-kaksi riviä enemmän ja lopulta, kun en oikein ehtinyt vessaan päivän mittaan, tuli tunne että kun niin kiltisti tein murisematta ja selviyidyin hommista, tuli aina lisää, sainhan kerran kaikki tehtyä.
Kiire oli, onneksi oli leivoksia ja muuta sormin syötävää, sillä syömäänkään ei aina ehtinyt - ja kun olin tunnollinen, tein kuin "hullu" niitä töitä.
Olen säästänyt kaikki laput joita oli pöydälle aamuksi ilmestynyt, on hauska joskus muistella sitä aikaa ja kuinka sellaistakin voi oikeasti olla. Koeta jaksaa..
Niin traaginen kuin onkin, niin nuo laput alkoivat naurattaa :)
ap
Kaikella kunnioituksella entistä työnantajapariskuntaani kohtaan, kyse oli tällaisesta
HS:ssa oli ihana ilmoitus, " Meille on syntynyt lapsi, ainokainen, tarvitsemme lastenhoitajan kotiin heti sairaalasta päästyä...
Otin yhteyttä, kysessä oli menestyvän firman johtajaperhe, isä, johtaja oli 49v ja äiti 39v ensi synnyttäjä eikä koskaan ollut hoitanut tai kenties pidellyt vauvaa.
Sain kutsun haastatteluun, joka tehtiin tehtaan kauniissa toimistotilassa. Minulla oli kolme lasta, 1v, 4v, 5v. Olin jäänyt yksinhuoltajaksi vuotta aiemmin ja nyt ajattelin laittaa lapset hoitoon ja lähteä työhön. Olin hoitanut lapseni viimeisen ollessa vastasyntynyt omassa puistotätiyrityksessäni, vauva mukana vaunuissa ja toiset olivat silloin kolme ja nelivuotiaat.
En oikein osanut kertoa sen ihmeemmin johtajalle (äiti ei ollut mukana haastattelussa) mitään, mutta näytin valokuvakansion jossa näkyi lasten elämää ja olosuhteitamme jne. Minulla oli kyllä koulutus vastasyntyneiden hoitoon, kokemusta peheissä hoitajana, joten valokuvista tai muusta syystä sain paikan.
Ne laput, olivat että;
-Voisitteko ystävällisesti pujottaa tämän nauhan tossuun (tossu ja hakaneula ja nauha olivat siinä)
-Antaistteko vauvalle ...
-Pukisitteko vauvan valmiiksi ennen lähtöänne..
-Perkaisitteko silakat jääkaapista...
-Otatteko tavarat poois kassista
-ym.ym.
Perheesä kävi siivooja sekä ruuan valmistaja aikuisille. Minä vastasin kaikesta joka liittyi vauvaan. Soitin tehtaan autonkuljettajalle mitä tarvitsin, esim. valmistaessani pakastimeen soseita jne.
Minä huolehdin vauvan vaatteet ja huoneen. Ristiäisissä en saanut mennä auttamaan keittiöön vaan johtaja haki minut lapsenhuoneeseen, sanoen minun paikkani olevan siellä ja vauva sentään vain nukkui.
Kiirettä piti kun vielä ennen lähtöäni pyyhin vauvan huoneesta kaikki pinnat pölyltä joka päivä ja varmistin että olin laittanut vauvan pyykit kuivumaan...
Meillä oli vihko johon äidin kanssa kirjasimme ylös milloin vauva oli syönyt, rintamaitoa ei ollut sektion takia saatu käyntiin, milloin nukkunut jne. sillä rouva tuli kaupungilta kotiin niin, että yleensä hissin edessä nähtiin ja minulla jo kova kiire hakeman omat lapset hoidosta...tukka putkella.
Rouva ei ollut silleen työssä, vauvahan oli pienikin, mutta johan se omaisuus teettää kaikenlaista, ostoksia, kahvihetkiä ja valmistumista hyvän näköisenä kaupungille, puheluita, unta jne.
Meistä tuli eittäin läheiset ajan mittaan, paljon kivoja muistoja.
Mulla myös pieniä lapsia ja en halua vetää itseäni työssä piippuun vaan käyn työssä siksi, että siellä on kohtuullisen mukavaa ja ennenkaikkea siksi, että saan jka kuukausi kiinteän tilin :D
Mun työnantaja painottaa, että meillä on omakin elämä ja että meidän työaika on 37,5 h/vko. Ei ole kuulemma tavoiteltavaa istua iltoja työpaikalla, koska se väsyttää työntekijän ja pitkällä aikavälillä työäntekijän tuottavuus kärsii. Meillä on joka päivä aikaa viettää 30 ruokatauko ja kaksi 20-30 min kahvitaukoa. Olen akateeminen ja niin kauan kuin tämä malli jatkuu, en aio vaihtaa työnantajaa.
Veikkaan, että ap on It-alalla töissä. Tervetuloa metsäteollisuuteen, palkkakin on hyvä :D
Nimittäin it-alan alihankintayrityksestä, jossa meno oli yhtä h***iä. Tuolloin lapsemmekin olivat pieniä, ja olin muutamassa kuukaudessa todella stressaantunut. Olisin irtisanoutunut ennen koeajan loppua, mutta suostuin jatkamaan vähän pidempään/ projektin loppuun. Nyt olen "vain töissä", eikä tarvitse tehdä ylitöitä tms.
olla töissä jossain puhelinmyyntifirmassa?!?