5 ja puolivuotias poika tyytymätön koko ajan

ja nyt on alkanut olla tuota ihme kitinää. Ennen ei mitään. Eli voisko olla jotain ikään liittyvää..

ja toivon, ettei jatkuisi "aina"...

Meillä samanikäinen tyttö ja alkanut minulle heittämään just tuota että pitää olla just se tietty juttu jonka hän haluaa jne. Ja kyse ei todellakaan ole siitä itse jutusta jota vaatii vaan siitä että kokeilee rajojaan: esim. lähtiskö äiti ostamaan sitä just tiettyä mehua nyt heti tai lukisko 2 iltasatua kun se eka satu oli väärä. Ja sitten päälle huutaa ja kiukkuaa kuin vauva ikään. Ja sitten yhtäkkiä välillä tuo "rooli" putoaa päältä. Sen tuiman vaativan katseen tilalle tuleekin normaali ilme ja kädet ojossa pyydetään halausta.



Jostain syystä ei uhmaa isäänsä...

Miten tuohon regoit tai pitäisi suhtautua? Tähän asti olen vaan saninut, ai et halua ulos, no nyt on kuitenkin ulkoilun aika mennään ja sitten hän natisee aikansa. Sisään lähtiessä taas ei haluaisi sisälle. Välillä puhun järkeä tai yritän jotakin no on kaunis ilma jne mutta aika jänkkärä on kyllä tuo jätkä, että aika paljon saa maanitella. "en mä edes tykkää mistään auringosta, se vaan häikäsee mua" tai "en mä halua edes mitään välipalaa, mulla ei oo nälkä ei jano" ja aina pitää tehdä vaan TYHMIÄ asioita".

Mutta arvaapas vaan minkälainen on meidän 8 v... :(



Tuntuu ettei enää jaksaisi sitä valitusta.

on ollut koko ikänsä marisija ja valittaja. Vonkui jo vauvana. Edelleen sama perustyytymättömyyys jatkuu, ja pikkuveikka on itse aurinkoisuus.

Kummipojan itsetunto on ilmeisen alhaalla ja hakee huomiota tuolla valittamisellaan. Aina on jokin asia huonosti. Tsemppiä vain näiden vaativien lasten vanhemmille! Ehkä se joskus helpottaa?

se vaan on, eiköhän tuo ohi mene, vaikka rasittavaa onkin. Jämäkkyyttä vaan peliin, niin kyllä se siitä, älä anna pompottaa, vaikka yrittääkin. Meillä poika täytti just 5v. ja aloitti samantapaisen touhun joku aika sitten. Selkeä muutos, eli tulkitsen taas joksikin uhmatyyppiseksi vaiheeksi.

Lapsen ja perheen rutiinit. Että ovatko ne hyviä ja järkeviä vai tehdäänkö asioita vain siksi että Sinä olet joskus päättänyt että päivärytmin ja päivärutiinien kuuluu olla nämä. Mieti olisiko oikeasti nyt muutoksen paikka. Olisiko asioita joista voisit jatkossa jättää päätäntävallan lapselle itselleen? Sillä eikös uhma olekin juuri sitä lapsen itsenäistymistä. Kun lapsi pyrkii ulos niistä voimassaolevista rajoista ja koettelee joko lapsi olisi riittävän iso päättämään pikkuisen enemmän omista asioistaan. Kannattaa arvioida nyt ne rajat uudelleen onko ne ok vai haluatko muuttaa jotain rajaa. Parempi hienosäätää niitä pikkuhiljaa kuin se että lapsi sitten ryöstäytyy hallinnasta kertaheitolla murrosiässä.

Miten tuohon regoit tai pitäisi suhtautua? Tähän asti olen vaan saninut, ai et halua ulos, no nyt on kuitenkin ulkoilun aika mennään ja sitten hän natisee aikansa. Sisään lähtiessä taas ei haluaisi sisälle. Välillä puhun järkeä tai yritän jotakin no on kaunis ilma jne mutta aika jänkkärä on kyllä tuo jätkä, että aika paljon saa maanitella. "en mä edes tykkää mistään auringosta, se vaan häikäsee mua" tai "en mä halua edes mitään välipalaa, mulla ei oo nälkä ei jano" ja aina pitää tehdä vaan TYHMIÄ asioita".