En ymmärrä ystäviäni, neuvoivat jättämään ehkäisyn, vaikkei mies halua

Toiset on niin itsekkäitä, etteivät aina muista, että parisuhteessa on kaksi osapuolta.

mielestäni lasten saaminen tulee olla kahden aikuisen ihmisen yhteinen päätös, ei "salaa juoniteltu". Mietippä, jos miehesi ei sitten raskausaikana/lapsen synnyttyä olisikaan valmis isäksi,niin et oikein voi "vaatiakaan" (tai jos pahimmassa tapauksessa kannattaisi aborttia..). Minulla itselläni oli useampi vuosi sitten myös vauvakuume ja tunne sanoi, että joo ja järki, että ei. No järki voitti, kun mies ei tuolloin lasta halunnut. Sitten valmistuimme ja saimme molemmat heti vakkari työpaikat/aloimme rakentamaan taloa ja tuolloin mies alkoi samantien puhumaan lapsesta. No, itse en sitten heti halunnutkaan ja nyt kun valmistumisestani on pian 3v, niin meillä on ihana 3kk ikäinen neiti. Ja en voi muuta sanoa kuin että tyttömme saa olla onnellinen, kun on ollut todella toivottu lapsi (tärppäsikin kyllä heti) ja molemmat vanhemmat vanhemmat ovat täysillä mukana:)



Toki ymmärrän aivan "oikeat vahingot", mutta kuten jo viestisi perusteella voi päätellä, niin kuinkahan paljon niitä "oikeita vahinkoja" todella sattuu. Sitä olen ennenkin miettinyt..

Enkä tuota aio toteuttaa, mutta ihmetytti kun olin kuvitellut näistä ihmisistä hiukan muuta. Aion kyllä odottaa sinne asti kunnes mieskin haluaa vauvan, vaikka tämä vauvakuume välillä sietämätön onkin.



ap

liekö kondomissa ollut reikä tai jotain mutta niin vain alkunsa sai. Toinen lapsi oli hartaasti toivottu. Vaikka eroa lasten välillä ei saisikaan olla, niin kuopus on kyllä saanut toivottuna lapsena aivan erilaisen vauvaikäkokemuksen. Ero voi johtua tietysti myös siitä, että toisella kerralla tiesin jo mitä olin tekemässä, mutta esikoiseen ja yllätysäitiyteen tottuminen kesti kauan.



Tällä kokemuksella siis ehdottomasti sanoisin, että lapsen tulee olla toivottu molempien vanhempien taholta. Sillä saattaa olla suri vaikutus siihen, kuinka lapseen suhtautuu.