Lue keskustelun säännöt.
Unelmien mies tai ehkä ei sittenkään...
10.01.2010 |
Nainen tapasi ihanan miehen,huomaavaisen,hellän,kaikin puolin loistavan miehen. Naisella lapsi edellisestä liitosta samoin miehellä. Nainen ihmetteli, että kuka pöljä on luopunut tuollaisesta miehestä? Mies käyttäytyy hyvin, talous kunnossa, vaki työpaikka. Miksi hän siis olisi yksinhuoltaja isä?
No pari viikkoa meni ja mies lopulta kertoi entisestä vaimostaan. Hänen vaimonsa oli kuollut syöpään 2 vuotta sitten. :( Tuon kertominen oli miehelle selvästi vaikeata ja hänestä huomasi selvästi, että hän edelleen rakastaa vaimoaan. Nainen otti asian rauhallisesti, tietenkin surien miehen menetystä. He päättivät kuitenkin jatkaa tapailua ja edetä hitaasti.
Myöhemmin puolen vuoden seurustelun jälkeen pariskunta meni miehen puolen sukujuhliin. Siellä nainen sai koko ajan kuulla, miten täydellinen pari mies ja hänen vaimonsa olivat ja kuinka rakastuneita he olivat. Ja mies myönsi sen,että hänen vaimonsa oli hänen elämänsä rakkaus, hänelle se oikea.
Kysymykseni kuuluukin: voiko tällä suhteella olla tulevaisuutta? Miten paljon tämän uuden naisen täytyy kestää kuulla hekutuksia miehen vaimosta ja heidän rakkaudesta? Mies on myös sanonut uudelle naiselle rakastavansa tätä. Mutta välillä miehestä huomaa että hän haluaisi niin paljon vaimonsa takaisin. Joskus jopa tuntuu että seksin aikana mies ajattelisi vaimoaan. Nainen ei haluaisi lopettaa suhdetta, koska pitää miehestä. Kukaan, edes miehen suku ei varmaan oleta että mies olisi lopun elämää sinkku, koska mies on alle 30 vuotta.
Jos suhde jatkuu ja päätyy jopa avioliittoon, niin tuleeko suhteessa aina olemaan ns.kolmaspyörä miehen entinen vaimo? Mitä naisen pitäisi tehdä? Lopettaa suhde vai jatkaa ja niellä vain hehkutukset entisestä vaimosta ja olla onnellinen, että sai tuon miehen? Nainen ei kuitenkaan halua elää suhteessa jossa hän on miehelle toisiks paras vaihtoehto, vaan voiko hän koskaan olla muuta?
Kommentit (10)
Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin tällä miehellä paitsi, että olen nainen eikä exäni ole kuollut. Hän on ja tulee aina olemaankin se elämäni mies ja vertaan kaikkia miehiä häneen.
Mä en tiedä tulenko koskaan pystymään uuteen suhteeseen tämän asian takia :(
On mulla muutama lyhyempi juttu ollut, mutta aina mä olen sängyssäkin kuvitellut tilalle exäni. En tiedä....ehkä tarvisin apua. Jotenkin elämäni pysähtyi siihen paikkaan, kun erosin tästä exästäni. Odotan jotakin, mutta en tiedä mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yrittäisin ymmärtää menetyksen minkä toinen on kokenut. Antaisin aikaa. Mutta jos tuntuu, että mies ei pääse asiasta mitenkään yli niin suosittelisin varmaan terapiaa tms keskusteluapua, jotta elämä voisi jatkua. 2-vuotta menetyksestä on vielä lyhyt aika.
Kuinka kaun naisen täytyy tavallaan pysäyttää oma elämä ja vain odottaa jotain, mitä ei ehkä koskaan voi saada? Nainen välittää miehestä todelella paljon ja koettaa ymmärtää miehen menetystä. Mutta kun itse ei ole koskaan tuollaista kokenut niin miten ihmeessä sen voisi koskaan ymmärtää täysin. Nainen tietää että 2 vuotta on lyhyt aika, mutta miten uskaltaa odottaa jotain mitä ei edes tiedä saavansa?
kuollut vaimo oli hänen elämänsä rakkaus. Sehän viestittää suoraan, että uusi nainen tulee aina olemaan kakkonen. Vaikka siltä tuntuisikin sillä hetkellä, ei voi olettaa toisen sen tunnustuksen jälkeen enää jatkavan suhdetta.
sinä olet aina kakkonen ja elämän nainen on kuollut. Vai haluaako tehdä töitä, että olisit ykkönen tulevaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On järjetöntä jäädä odottamaan sitä. Kärsitte molemmat ihan turhaan.
Itse menetin sulhaseni 4 vuotta sitten. Kaipaan häntä vieläkin joka päivä ja joka ikinen yö! Olen yrittänyt seurustella kaksi kertaa, mutta alun jälkeen huomasin kaipaavani erittäin paljon tätä auto-onnettomuudessa menehtynyttä sulhastani. Nyt sentään tajuan, että en ole vielä valmis suhteeseen, enkä satuta turhaan itseäni ja jotain toista henkilöä.
Minä tapasin kymmenen vuotta sitten juuri eronneen miehen, jonka vaimo otti toisen. Edelleenkin kahden lapsenkin jälkeen tästä jutusta puuttuu jotain mitä kaipaan. Olen näistä puhunut miehen kanssa ja yrittänyt rakastaa hänet ehjäksi, mutta olen epäonnistunut. exvaimo on mennyt jo naimisiinkin mutta jotenkin tunnen aina olevani se kakkonen.
Iso talo josta vielä velkaa joka on rakennettu meitä varten jos myytäisiin niin hyvä kun saisimme lainat pois- hyvä talo mutta täällä ei ole tämmöiselle ostajia. Joskus öisin mietin, onkohan minulle tuolla jossain joku joka vastaisi minun rakkauteeni ja saisin sitä mitä kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi, ettei voi kuvitellakaan ketään toista äitini tilalle. Olivat kyllä erittäin rakastuneita koko liittonsa ajan... Eihän kukaan tunteilleen mitään voi, minua kuitenkin suretti aina se, että isäni eli loppuelämänsä yksin. Olisi ollut helpompaa nähdä hänet mukavan naisen rinnalla, mutta hän ei koskaan halunnut ottaa 'toiseksi parasta'. =(
naisen pitäisi juosta karkuun niin lujaa kuin pääsisi, vielä kun pystyy lähtemään... :( On vain niin kurjaa, kun kerrankin ihminen löytää unelmien miehen, niin sitten sitä ei kuitenkaan saa kokonaan. :( Voi kun joku vain voisi ennustaa, että nainen ei tulisi katumaan lopun elämäänsä sitä, että jätti miehen.
Sekä leskelle että sukulaisille.
Minusta näyttää siltä, että uuden suhteen aika ei ole ihan vielä, edesmennyt vaimo voi muuten jäädä pysyväksi kolmanneksi pyöräksi.
Suru "kypsyttää" pikkuhiljaa.