Lue keskustelun säännöt.
Mä en tajua elämän tarkoitusta.
10.01.2010 |
Raadetaan töissä jopa niin, että terveys vaarantuu, saadaan sen verran rahaa, että voi syödä ja saa katon pään päälle. Lapset tietysti on tarkoitus kasvattaa aikuisiksi, siinä on tehtävää kylliksi, mutta sitten he taas alkavat toteuttaa omaa oravanpyöräänsä. Työelämä varsinkin saa ajattelemaan synkkiä asioita, kun on niin vaikea säilyttää elämänilo kaikkien vaatimusten keskellä. Joka päivä mä ymmärrän paremmin niitä ihmisiä, jotka jättävät kaikki ja ryhtyvät vaikka erakoksi tms.
Kommentit (10)
ja se pitää omalle kohdalleen muokata sellaiseksi, että sen kanssa voi olla. Nimittäin muuta olemisen muotoa ei sitten oikeastaan olekaan, ainakaan sellaista, missä olisi hengissä ja voisi vaikuttaa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän se käytännössä voisi toteutua?
siksi ryhdyinkin "sossun elätiksi" ja kummasti nousi elämän mielekkyys kun aikaa tehdä niitä asioita mistä itse tykkää vaikka rahaa jääkin vähän vähemmän.
Sitähän tämä elämä on. Ei tätä tarvitse sen kummemmin tajuta. Kunhan tekee oman osuutensa ja on itseensä tyytyväinen.
ihmisen hajalle, jotta omat tarkoitusperänsä täyttyvät. Yksi pikkuihminen on niin merkityksetön ihmisenä, että sitä ei voi sanoin kuvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää nauttia tästä hetkestä, mutta pitää myös varautua vanhuuteen. Siihen kun ei ole ystäviä, ei ehkä sukua?
Voihan se olla että kuolee kun eläkkeelle pääsee, mutta parempi kai varautua ettei kuole kuin kituuttaa pienillä tuloilla?
Itse elän ns. ruuhkavuosissa, mutta nautin suuresti tästä kaikesta mitä olen saanut.
Näitä sivuja kun on lukenut niin ainoastaan mummous jännittää: ottaako tulevat miniät herneen nenään kun haluan osallistua lapsenlapsien juttuihin ja kehtaan vielä yökylään pyytää?? HUI!
Ei sitä tiedä jos kuolee huomenna. Me ollaan koitettu järjestää asioita jopa niin että molemmat meistä kuolee niin sukulaiset löytää vakuutuspaperit ja semmoista.
Synkkyyteen en ajaudu; voihan sekin olla kerrassaan kamalaa että dementoituu ja päätyy johonkin laitokseen odottamaan kuolemaa. Hoitajat ei ehdi kääntämään kuin ehkä kerran yössä. Pakotetaan käyttämään vaippoja kun ei muuten EHDITÄ huolehtimaan?
Koitan elää tässä päivässä ja vähän miettiä eteenpäin. Ollaan kolmekymppisiä ja maksetaan lainoja nyt, myöhemmin ehkä voi ajatella myös jotain eläkesäästöä. Kaikkea ei voida tehdä nyt -koska halutaan hiukan elääkin?
Jaa, naapurissa elää kaksi teräsvanhusta! Ne on mun arjensankareita!!
Molemmilla on omat talot huollettavana pääosin omilla voimilla. Että hyvät 40 vuotta tässä talossa ehtii vanhemaan jos hyvin käy. Lainat on maksettu ja voi vaan seurata lapsenlapsia (heidän lapsia) ja ihmettelemään maailmaa.
Itse en koe eläväni liian tiukilla. En kaipaa erakoksi! :)
elän elämän hyvin, en aiheuta toisille harmia ja olen ystävällinen. En esitä mitään, olen oma itseni.
Mutta välillä on vaikeaa, kun paskaa saa niskaansa. Oikein säälittää epäystävälliset ihmiset, heillä ei ole kaikki omassa elämässään kunnossa.
Nyt kun ikää on jo yli 40v, en omistaudu kokonaan työlle, teen vain osa-aikatyötä vapaaehtoisesti. Lapsille jää sitten aikaa enemmän. Talous on ok, velkaa ei ole, kun ei ole suuria vaatimuksia ollut asunnon tai muunkaan omaisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elän elämän hyvin, en aiheuta toisille harmia ja olen ystävällinen. En esitä mitään, olen oma itseni. Mutta välillä on vaikeaa, kun paskaa saa niskaansa. Oikein säälittää epäystävälliset ihmiset, heillä ei ole kaikki omassa elämässään kunnossa. Nyt kun ikää on jo yli 40v, en omistaudu kokonaan työlle, teen vain osa-aikatyötä vapaaehtoisesti. Lapsille jää sitten aikaa enemmän. Talous on ok, velkaa ei ole, kun ei ole suuria vaatimuksia ollut asunnon tai muunkaan omaisuuden suhteen.
samaa olen minäkin miettinyt yli 40v. äiti. Osa-aikaisia töitä ja enemmän aikaa lasten kanssa. Lapset ei kuitenkaan huomaa ennen kuin vanhempana että on olemassa materiaalistakin hyvinvointia. Koulutukseltani olen ekonomi ja muutakin opiskellut.
Nykyisen työelämän haasteet alkaa olla sellaisia että ne ei sovi kuin lapsettomille. Vanhempien oletetaan laittavan työn lastensa ja koko perheen hyvinvoinnin edelle. En aio vastata tähän vaatimukseen. Minulla on lapsia ja ne saattavat sairastua tai tarvita muuta tukea kasvamiseen. Minun kohdalla sairauspoissaolot voi kertoa kolmella toistaiseksi. Näin se vain on. Juu ja ekonomina tiedän että tämä on työnantajan kannalta todella kallista touhua.
Eletään rauhallista perhe-elämää ja nautitaan jokaisesta päivästä. Liikutaan paljon luonnossa lasten kanssa, hoidetaan kotieläimiä ja pihaa. Mitä muuta elämän tarkoitusta tähän enää tarvitaan?
t. Tyytyväinen
ja eläkeikä nousee. Sitten kun pääset eläkkeelle niin iskee syöpä tai saat sydänkohtauksen. Voisi ostaa jonkun mummonmökin ja elää siellä omavaraisena...