Puolikieliset avioliitot/suhteet... Olen aina ihmetellyt, että millaista kommunikaatio
on sellaisissa suhteissa, joissa kaksi erikielistä puhuu keskenään jotain kolmatta kieltä, kumpikin huonosti. Minkähänlaisia keskusteluja siinä oikein voi käydä? Tunnen parikin tällaista pariskuntaa, joissa yhteinen kieli on heikko englanti (jota sitten vielä lapsetkin oppivat...huoh). Itse en voisi kuvitella, että saisin keskusteluntarpeeni tyydytettyä tällaisessa suhteessa...
Kommentit (6)
Se, mitä tarkoitan käy ilmi tekstini sisällöstä. ap
sellaista termiä kuulemma ei ole muistan kyllä kun minua sellaiseksi lapsena haukuttiin. En ymmärtänyt sitä silloin enkä vieläkään. Totuus oli että olin pakon edestä joutunut vääntämään suuni eri kieliin, ja kun suomi sitten jäi heikommalle, minua kutsuttiin sellaiseksi. Mutta ei kykyni ymmärtää kieliä ollut mitenkään muuttunut. Olin vain kokenut niitä enemmän kuin muut
Itse en voisi kuvitella, että saisin keskusteluntarpeeni tyydytettyä tällaisessa suhteessa...
onnistuttiin kuitenkin kommunikoimaan suhteellisen hyvin ekat kuukaudet (lausuminen oli miehelle hankalaa, sanat oli kyllä muuten hallussa) ja sitä paitsi ihan alkuun riitti lähellä oleminen. Sittemmin miehen englanti parani huomattavasti vuoden mittaan ja minä opin mieheni kielen eli ranskan sutjakkaasti vaikken ollut sitä ikinä opiskellutkaan. Tulin tänne töihin ja töissä oli vaan pakko pärjätä ja hyvinhän sitä pärjäsi. Nyt puhumme kotikielenä ranskaa. Hyvin saan itseni ilmaisitua ja ymmärrän ongelmitta kaiken, johan tässä on yhdessä oltu yli 10 vuotta.
jossa mies suomalainen ja nainen venäläinen. Nainen ei puhu suomea eikä mies venäjää. Englantia keskenään ja naisen englanti tooosi huonoa. Mies myönsikin, että hankalaa on.
no sinne tuli sitten tallainen pariskunta jossa ulkomaalainen mies ja suomalainen nainen. Molemmat puhui huonoa englantia tyyliin "wat to juu vant tu iit?" No ei siina mitaan, olen kuullut kaikenlaisia aksentteja koska kavin englanninkielista koulua ja muutenkin minulla oli paljon tuttuja mamuja Suomessa. Ymmarsin kylla ihan ok mita ne puhui vaikka "puolikielella" puhuikin. No mutta annas olla kun tama nainen sitten hetken paasta alkoi tulkata miehen sanomisia "Hanelle bic mac ateria" niin siina sitten naureskelin sisalla etta voi elama naita idiootteja...
t. Kaksikielinen (FI-EN)
sellaista termiä kuulemma ei ole
muistan kyllä kun minua sellaiseksi lapsena haukuttiin. En ymmärtänyt sitä silloin enkä vieläkään.
Totuus oli että olin pakon edestä joutunut vääntämään suuni eri kieliin, ja kun suomi sitten jäi heikommalle, minua kutsuttiin sellaiseksi.
Mutta ei kykyni ymmärtää kieliä ollut mitenkään muuttunut. Olin vain kokenut niitä enemmän kuin muut