Onko ihmissuhteisiisi aiheutunut säröjä siitä, ettet ole hyväksynyt FB:n kaveripyyntöjä?

Olen kirjoittanut jokaiselle jota en ole hyväksynyt viestin. Esim. "Olen tehnyt periaatepäätöksen, etten ota FB-kavereikseni entisistä koulukavereistani kuin niitä joiden kanssa olen muutenkin tekemisissä, koska haluan pitää FB-kaveripiirini pienenä". En ole jättänyt hyväksymättä ihmisiä joiden kanssa olen tekemisissä muutenkin.

koska olen hyväksynyt vain sellaiset ihmiset joiden kanssa olen muutenkin tekemisissä. Jos ei koskaan näe, soittele tms niin eipä niissä väleissä ole mitään mitä rikkoakaan. Tällaisia ovat esim ala-asteen rinnakkaisluokkalaiset, jotka kyllä muistan naamalta mutta ei sen enempää. En mää sellaisia halua kavereikseni.

mukana. Mutta, olen ihmetellyt, miksi ihmiset "vinkuu" näistä kaveriasioista. Miksi hyväksytään kaveriksi FB.ssä vain ne joiden kanssa on muutekin tekemisissä... Eikö se riitä, että on jo muutenkin tekemissä, miksi vielä FB.ssä?

Jotenkin tuntuu, että tuo virtuaalielämä on mennyt ihan överiksi joidenkin kohdalla.

Minulla on pudonnut muutama kaveri FB:n takia, koska en ole sinne suostunut kirjautumaan. He eivät enää soittele, kun FB on ainoa paikka,jossa kommunikoidaan...

Mulle FB on tosiaan sellainen media, jossa voin kaveerata kaikkien puolituttujenkin kanssa. Lähimpien kavereiden kanssa sitten pidetään yhteyttä sen ulkopuolella.

kun en muutenkaan kirjoittele mitään intiimejä fb:hen.

Eikä sitä koskaan tiedä miten tulevaisuudessa polut risteävät. Yhden puolitutun lapsi tuli sattumalta samaan päiväkotiryhmään, jossa oma lapseni on. Olisi voinut olla kiusallista jos olisin tämän "rinnakkaisluokkalaisen" fb:ssä aikanaan torjunut.

Alkuun ajattelin, että ok, se ei huoli työkavereita, mutta sitten huomasin, että monet muut työkaverit se oli huolinut kavereikseen ja kieltämättä vähän loukkaannuin.



Mun mielestä FB on paikka, jossa pitäisi huolia kavereikseen ihmiset jotka tuntee, ei tietenkään tuntemattomia. On epäkohteliasta olla huolimatta kaverikseen.



Facebookissa on helppo luoda ryhmiä, joihin tuttunsa voi lokeroida ja sitten näyttää vain haluamansa tiedot haluamilleen ihmisille. Ei voi siis väittää, että ei huoli jotakuta koska ei halua sen tietävän sitä ja tätä tms. Voihan sitä luoda sellaisen kaveriryhmän, joka ei näe juuri mitään, mutta silti voi hyväksyä puolitututkin kavereiksi.



Itselläni on kymmenkunta eri ryhmää, joihin jokaisen kaverin lokeroin. Ne vähemmän tutut ihmiset eivät näe mm. kuviani eivätkä kaikkia päivityksiä ym.

Rajaan sitten esim. kuviani tarkemmin

vain luuserit roikkuu naamakirjassa tai muualla netisssä koko päivän...

Mä taas olin ehkä pikkumainen, mutta poistin kavereistani yhden vanhan tutun, jonka huomasin tehneen yhden aika oleellisen rajoituksen mun suhteen. Varmaan oli tehnyt saman rajoituksen muillekin "mun tasoisille tutuille", mutta silti ajattelin, että turhaa mä tollasta kaveria pidän sitten listoilla ollenkaan.

laittanut banniin

tuli selliasta tekstii

mutten yhtään keskustelua tai yhteistä muistoa, niin hylkään kyllä. Eli vanhat koulukaverit pääsääntöisesti hylkään. Tai jos olen oikeassa elämässä tietoisesti ottanut etäisyyttä joskus, en halua FB:kaan tavata.



Mulla kavereita muutama kymmenen, kaikkiin joko nyt yhteys tai olemme joskus olleet läheisiä mutta maailma erottanut. En tilitä henkilökohtaisia, mutta silti haluan valita seurani. Rajauksia en halua, se se vasta on lapsellista.

kun kaveri hyväksyy miespuolisen kaverin, jota mies ei itse tunne. Kaverin pitää aina selitella tarkkaan, mistä tuntee ja miksi hyväksyi. Pari joutunut poistamaan, kun mustasukkainen mies on vaan riidellyt ja vaatinut tilille.