Kokemuksia "koe-erosta"?

hommattiin 3 kuukaudeksi yksiö, jossa sitten asuttiin vuorotellen - toinen siellä, toinen kotona lapsen kanssa. Ensimmäisen kuukauden aikana tavattiin suht vähän, sen mitä oli pakko lapsen takia, joskin jo tuon ekan kuun lopulla alettiin ihan niitä näitäkin jutustelemaan. Toisen kuukauden puolivälissä, kun oltiin molemmat lomalla, vietettiin jo suurin osa ajasta yhdessä, siis päiväseltään, yöt oltiin eri osoitteissa. Lisäksi tehtiin muutamia reissuja, pari koko perheen voimin ja muutaman tein minä yksin lapsen kanssa. Toisen kuun lopulla minä sitten otin puheeksi sen, onko tarkoituksena vielä palata yhteen vai pysytäänkö eri osoitteissa, vaikka olin aika varma, että pysytellään eri osoitteissa. Mies ei ollut mitään sinne päinkään viitannut, että kiinnostaisi edes yrittää korjata suhdetta/avioliittoa, joten olin jo valmiiksi laittanut uusia asuntohakemuksia vetämään (tuo kakkoskämppä oli virallisesti mun asuinpaikkani, ja lapsi asui virallisesti siis isänsä kanssa). No, mun yllätyksekseni mies totesi, että hän haluaisi mun muuttavan takaisin kotiin, ja pyysi saman tien jäämään yöksi. Seuraavasta päivästä alkaen kannettiin mun tavarat takaisin kotiin, ja tuo kakkoskämppä jäi tyhjäksi. Aloimme myös käydä perheasiain neuvottelukeskuksessa pariterapeutin juttusilla, 8kk taisimme siellä käydä kolmen-neljän viikon välein, setvimme sitä, mikä suhteessamme mättää, mikä siinä on hyvää, mitä pitää muuttaa ja miten jne. Suosittelen sitäkin, vaikka ei yhtään kiinnostaisikaan. Vaikka sitten päätyisittekin eroon, olette ainakin vähän viisaampia tämän suhteen osalta ettekä (ehkä) toista samoja virheitä tulevissa suhteissanne.



Meillä se oli mies, joka ei oikein ollut varma, haluaako asua ja elää mun kanssani. Se, että minä muutin pois, ja että lapsi jäi virallisesti isälleen, oli ihan käytännön syistä johtuvaa - mä sain nopealla aikataululla töitä, mies ei, joten hän jäi kotihoidon tuelle. Käytännössä kuitenkin vuoroteltiin niin, että molemmat pääsi suht saman verran viettämään aikaa lapsen kanssa ja hoitamaan lasta. Jos lopullinen ero olisi tullut, todennäköisesti tuolloin lapsi olisi joko muuttanut mun mukanani, tai mies olisi muuttanut pois ja minä jäänyt asumaan vanhaan kotiimme lapsen kanssa. Tämän koe-eron alussa ja aikana saatiin sovittua lapseen liittyvät asiat hyvin, vaikka miehen sanojen mukaan häntä ei olisi välttämättä (ainakaan alussa) kiinnostanut tavata mua ollenkaan, ja mä taas olin aluksi tosi vihainen miehelle, kun hän "heitti" mut kotoani. Mulle tuli siis hyvin yllätyksenä tämä miehen ehdotus erilleen muuttamisesta, en ollut tiennyt ollenkaan, ettei hän ollut tyytyväinen perhe-elämäämme. No joka tapauksessa, päätimme yhdessä, että lapsen kannalta hoidetaan asiat niin, että hänen arkensa horjuu ja heiluu mahdollisimman vähän, ja tämän vuoksi häntä ei pomputeltu oman kodin ja kakkoskämpän välillä ollenkaan, vaan me vanhemmat vaihdoimme osoitetta.



Kaiken kaikkiaan meillä tuo kokeilu oli hyvä asia. Miehelle se selvensi sitä, että haluaa olla minun kanssani, ja minulle taas sitä, että ei kannata ihan sokeasti luottaa toiseen - joskus kannattaa kysyä, mitä toiselle kuuluu, ja puristaa se vastaus sieltä, jottei vasta kuukausien päästä kuule, että "oikeastaan mä en oo ollut onnellinen pitkään aikaan". No, on siinä tavallaan ollut huonokin puoli, nimittäin nykyään, kun meillä on vähänkin riitaa, kinaa tai hankalampi jakso (kuten pari kk sitten oli, kun kuopus valvotti öitä ja molemmat oli väsyneitä), mä pelkään koko ajan, että mies haluaa taas asumuseroon. Tuosta erosta on nyt nelisen vuotta, ja tuo pelko on toki jo lieventynyt, mutta aina ajoittain sen huomaan puskevan taas pintaan. Onneksi mies kuitenkin ymmärtää, että tämä pelko on ihan normaalia ja luonnollista, ja oikeastaan seurausta hänen omasta toiminnastaan.

onkin ensimmäinen lajiaan. Kaikissa tietämissäni tapauksissa on johtanut ko. käytäntö eroon.

onkin ensimmäinen lajiaan. Kaikissa tietämissäni tapauksissa on johtanut ko. käytäntö eroon.

niin kuin meillä.

Miehellä tunteet "katosivat". Ei ole halua yrittää mitään. Haluaa miettiä asioita rauhassa yksin ja muuttaa erilleen. Muutamaan kuukauteen ei tiedä mitä haluaa, erota vai ei. Mutta ei halua pariterapiaa, ei ole halua panostaakaan suhteeseen. Ei halua tehdä mitään vastoin tunteitaan.

Puolen vuoden päästä päättää, että haluaa eron. Se siitä 10 vuoden liitosta.

koe-eroksi...tai sitten ollaan palattu yhteen ja erottu vuoden päästä!