Jo kolme eri ihmistä on testamentannut omaisuutensa

eli puolet siitä mitä muuten olisivat saaneet, jos sitä vaativat, se on heidän oikeutensa. Muuten olisin sinuna ihan välittämättä koko asiasta, anna omaisten olla mitä ovat.

tuollainen epäilyksiä herättää.



Mikä sinun motiivisi on? Käytätkö kaiken vapaa-aikasi vuosikausien (?) ajan siihen, että vierailet vanhusten luona? Ja ihan ilman mitään takaa-ajatuksia? Pakostakin tulee mieleen, että tarkoituksella etsit "ystäväksesi" vanhuksia tarkoituksena hyötyä heistä jollain tapaa.

olen kodinhoitaja.



Moni vanhus on hyvin yksinäinen vaikka sukulaisia on, mutta he eivät vieraile.



Nämä vanhukset kokevat että välitän heistä, ovat itse sanoneet. Ja niin välitänkin, omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet. Nämä vanhukset ovat minulle niitä.



Ihan aidosti heistä välitän. ItKEN monesti heidän takia, he voivat soittaa minulle milloin vain, vaikka olen perheellinen.



Raha ei ole motiivini.

Työsi/asemasi vuoksi saatat joutua vaikeuksiin. Ei tarvita kuin yksi omainen, joka älähtää asiasta ja sinä olet pulassa. Vaikka kuinka vakuuttelisit vilpittömyyttäsi. Oletko työn kautta tavannut ne vanhukset, jotka ovat sinulle testamentanneet? Jos olet vapaa-ajallasi heihin tutustunut, asiassa ei ole ongelmaa, mutta jos töiden merkeissä niin vaikeassa tilanteessa olet!



Itse työskentelin aikoinaan kotisairaanhoidossa ... siellä tapasi vanhuksia, jotka antoivat runsaita kahvituksia, suklaata ym ... joku joskus tajosi käteistäkin. Oli sanomattakin selvää, että kukaan työntekijä ei ota asiakkailta rahaa vastaan. Kahvit juotiin jos aikaa oli, pieniä suklaarasioita vastaanotettiin. Yhteisesti oli työyhteisöstä asiasta sovittu ja antelialle vanhuksille kerrottiin, että emme voi ottaa isoja lahjoja vastaan.

Ne ei todellakaan kuulu sulle, vaikka miten kävisit niitä vanhuksia kattomassa. Onhan sun raha nimenomaan motiivi eli sä saat palkkaa siitä, kun käyt niitä kattomassa eli ootkohan it yhtään sen parempi kuin ne sukulaisetkaan.

Toivon mukaan joudut maksamaan hirveät verot.

en kadehdi sinua.

Ettet vaan pettyis..

perinnön vastaan ihmisiltä, jotka ovat sinun "armoillasi", kun teet työtäsi? Ei pitäisi olla kyllä mahdollista... ihme kunnei asiaan ole puututtu ja tulee tosiaan mieleen, että etsit yksinäisiä vanhuksia, joita mielistelet hurjalla tuntipalkalla muutaman kuukauden ja tyytyväisenä kuittaat siitä rahat.

en omaisena suuttuisi, eihän se olisi mitenkään sinun vikasi. toki varmaan harmittaisi kun menisi puolet perinnöstä sivusuun...

mutta jos kodinhoitaja, henkilö joka käy työkseen sitä vanhusta katsomassa perii tämän, niin nostaisin kyllä metelin. se on kyllä ainakin yleisellä tasolla vanhuksen hyväksikäyttöä ja törkeää sellaista. tottakai sinä niitä tapaat, se on sinun työsi. ja täytyy sinun käytöksessäsi olla jotain outoa jos 3 ihmistä olet saanut perinnön sinulle jättämään! yhdyn edellisiin sen suhteen, että taitaa olla laitonta ottaa rahoja vastaan koska olet vanhusta hoitanut työksesi...

Mulla ihan sama juttu! Jouluna olen muutaman suklaarasian ottanut. Muista olen kieltäytynyt. Olen aina sanonut, että tämä on työtäni mistä maksetaan minulle palkka kunnan taholta. Kyllä tollaisista perintöjutuista voi joutua aikamoiseen liriin....... Itse olen ainakin aina ollut TODELLA REHELLINEN työssäni!

Tällä ihmisellä on ammattietiikka täysin hukassa! Yksikään kodinhoitaja tai muu hoitoalan ammattilainen ei ota asiakkailta/ hoidettavilta vastaan testamentteja tai muitakaan lahjuksia, se on täysin ammattietiikan vastaista!!!

Käytät valtaasi väärin.



Voi että, toivottavasti tämä on provo :(



t. ammattilainen

SPR:n ystäväpalvelun kautta tapailin pari vuotta erästä vanhaa rouvaa. Hän oli lapseton ja ei edes muita lähisukulaisia. Omaisuutta oli ainakin se keskustakaksio, jossa asui ja säästöjä myös. Otti tämän perintöasian kerran puheeksi ja sanoi haluavansa testamentata omaisuutensa mulle. Kieltäydyin heti ja etsittiin yhdessä sellainen asia, johon halusi antaa rahansa yhteiskunnan sijasta. Eräs järjestö sitten sai mittavan lahjoituksen, kun rouva sitten kuoli. Ensimmäinen reaktio oli "ei", mutta pikkuisen jälkikäteen kadutti, kuinka jalo sitä olikaan siinä tilanteessa. Olisihan se kiva olla saanut sieltä asuntorahat ensiasuntoon, mutta niinpä meni ohi. Vieläkin käy joskus mielessä, että niinpä sitä oli yltiörehellinen ja koki vapaaehtoistyöntekijänäkin eettisiä ongelmia, vaikkei ehkä olisi pitänytkään... No, hyvä näin.