Lue keskustelun säännöt.
3,5v pelkää...
04.01.2010 |
Mielikuvitus pojalla laukkaa ja silleen, mutta uusin vimmastus aiheuttaa harmaita hiuksia...
Poika on alkanut joululoman aikana pelkäämään aivan hysteerisesti lumiauroja! No onpa tosi kiva näillä ilmoilla, kun lunta tulee tupaan joka hemmetin päivä ja arki tulla jolkottaa... Päästäänköhän me koko talvena enää mihinkään täältä muuta ku ehkä autolla.
Pahimmillaan kammotus iskee meidän pihassa. Ainuttakaan lumiauraa ei tarvita mailla eikä halmeilla, kun poika kulkee mun jalassani kiinni kuin liimattuna ihan siltä varalta JOS lumiaura tulee. Jos jostain kaukaa kuuluu auran ääni, menee poika jo ihan hysteeriseksi ja alkaa parkua täyttä kurkkua. Sama jos jää jostain syystä vaikka jälkeen minusta. Juoksee täysiä autoon ja takaisin, pihassa ei suostu suurin surminkaan olemaan yhtään kauempaa kuin on pakko, saati sitten leikkimään tms...
On yritetty selittää, on puhuttu, kuinka ne tekee vaan työtään, on kateltu niitä ikkunasta ja kerrottu, että ihan ihminen niitäkin ajaa. Poika mm. rakastaa traktoreita (eivät pelota pätkääkään) ja on todettu, että traktoreitahan nekin on, niissä vaan on aura sen kauhan sijaan talvella... On siis käyty asiaa läpi ja todettu, että ääni on kyllä kamala, muttei lainkaan vaarallinen ja selitetty mistä johtuu ja herraties mitä. Mutta ei. Poika pelkää ihan tolkuttomasti. Pelkää jo ajatusta JOS se vaikka kohta tulee takaisin, vaikka just olis lähtenyt... *huoh*
Muuten poika ei ole mitenkään ääniherkkä, enkä ole edes varma mikä niissä nyt on niin pelottavaa. Itse ei oikein osaa selittää.. Luultavasti riitti se yksi kerta kun pääsi säikyttämään tuossa meidän pihassa vähän ennen joulua. Heppu tuli melko vauhdilla auraamaan tuon meidän pihatien (piha oli jo aurattu), sen verran kävi, että ajoi toista reunaa pihaan ja toista pois, mutta lumikasalla leikkinyt poika säikähti yhtäkkiä tupsahtanutta konetta. Ihan rauhallisesti otin pojan ja siskonsa vaan vähän syrjään ja annettiin tilaa, jonka jälkeen ei sit poitsun leikkimisestä tullutkaan mitään. :( Halus vaan sisään, eikä puhettakaan mäenlaskusta tai edes luistelusta, vaikka luistelukentälle oltiin just lähössä. Koitin houkutella ja maanitella, mutta ei. Lähti sitten isänsä kanssa kauppaan ja sen koommin ei oo meinaan pihassa leikitty... Jossain keskellä mettää on suostunut sentään pulkkamäkeen lomallakin, mutta eipä paljon muuta.. (tosin me ollaan sairastettukin suuri osa lomasta, joten ulkoilut on pakosti jääneet aika vähiin)
Nyt sitten pukkaa arki päälle, esikoista pitäs hilata eskariin noiden kahden pienemmän kanssa, puistoissakin olis taas ihan kiva käydä... Miten hemmetissä mä saan ton pojan ulos aiheuttamatta sille ikuisia traumoja? Jos paniikki ja hysteerinen huuto alkaa jo alaovella?
Kommentit (4)
Eikös joku lapsi kuollut jäätyään lumiauran alle kun oli tienvierustalla lekkinytlumessa n.kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis sitä ääntä mikä tulee kun viisari liikahtaa. Ennen rakasti leikkimistä läheisen päiväkodin pihalla. Enää ei voida mennä sinne, kun siellä on se kello. Huomaa kellot kaupoissa ja lääkärissä. Pelkää aivan hulluna ja kaikki kauppa- ja lääkärikäynnit on tuskaa.
Meillä esikoinen rupesi jostain syystä pelkäämään kiuasta ja erityisesti sihahdusta kun vettä heitettiin. Ei suostunut edes pesuhuoneeseen suihkuun kunnolla kun pelkäsi sitä kiuasta.
Noo kerran sitten kerrottiin että siellä kiukaassa on nalle joka sihahtaa kiitokset kun saa juotavaa jne. Sen jälkeen ei enää kiuas pelottanut ja homma oli kunnossa.
Samantapainen "satuselitys" on toiminut joskus sukulaislastenkin kanssa. Eli jos asia on liian pelottava että siihen tehoaisi "järki" niin keksitään joku satuselitys jonka lapsi todennäköisesti itsekkin tietää saduksi mutta haluaa uskoa siihen koska totuus pelottaa.
Teidän tilanteessa aura voisi olla puhkunalle joka pitää kovaa ääntä kun puhkuu lunta pois. Tiedä vaikka se olisi sellainen hauska nalle joka joskus tiputtaisi pihateille kolikkojakin vahingossa. Niitä voisi sitten yhdessä etsiä ja löytää ja sitten odottaa seuraavaa aurauskertaa että pääsisi taas etsimään kolikoita ? Tietysti vielä siihen lentävään lumeenkin voisi keksiä selityksen vaikka höyryävästä hengityksestä tai lumisuihkussa käynnistä.
Jos totuus ei toimi niin kokeile satua tilalle.
mutta vertaistukea saat täältä! :D Meillä tyttö kohta kolme vuotta, ja pelkää suunnilleen KAIKKEA! Tosi tylsää, ja käy hermostuttamaan itseänikin, kun muuten reipas lapsi jankuttaa jatkuvasti peloistaan. Koskakohan tämä loppuu?