Olen lapsena joutunut väkivaltaisen isäpuoleni hyväksikäyttämäksi -haluatko kysyä jotain?

ajattelit asiasta lapsena? Mietitkö, että taas mennään...



Ja voiko tuollaisesta IKINÄ edes selvitä?

jatkoon!



T:2

pääasiassa vain pelotti ja inhotti. Varsinaista aktia ei koskaan tapahtunut, mutta lähes kaikkea muuta kyllä.



Isäpuoleni hakkasi usein äitiäni ja kuulimme seinän läpi kun hän mm. raiskasi äitimme. Minut hän sai hiljaiseksi uhkaamalla että jos kerron jotain jollekin niin hän satuttaa äitiäni/pikkuveljeäni.

Kun tämä alkoi olin 8-vuotias

pitäisi lukea viestit kunnolla...



Olen nyt 37-vuotias ja aina välillä nuo asiat tulevat mieleen. Olen yrittänyt itsemurhaa, olen sairastanut kaksi pahaa masennusta ja selvinnyt niistä. Kai sitä selviää kun on pakko. Eniten tekisi mieli kysyä äidiltä eikö hän todellakaan tajunnut mitään??

On. Olen miettinyt lukemattomia keinoja miten voisin tappaa hänet tai tehdä elämästä todella vaikeaa. Mutta aina olen (onneksi?) päässyt näistä ajatuksista eroon

vai ovatko välinne poikki?tekikö isäsi myös veljellesi jotain?

Etkö ole tästä koskaan äidillesi puhunut eikö äitisi vieläkän tiedä?



Onko äitisi vielä yhdesä tämän miehen kanssa?

Onko mies vielä elossa? Oletko koskaan "selvittänyt" asioita tämän miehen kanssa?

Hyväksikäyttö loppui kun olin noin 12-vuotias, sain silloin lahjaksi oman "huoneen" (kirjahyllyllä jaettu tila olohuoneesta) ja sinne todella korkean parvisängyn.

Isäpuoleni ei enää yltänyt koskettelemaan minua (ja runkkaamaan itseään) kun olin mennyt nukkumaan. Nämä olivat myös aikoja jolloin sain olla enemmän kavereilla yötä. Isäpuoleni teki reissuhommia ja tuli viikonlopuiksi kotiin (ja lähes poikkeuksetta kännissä)



Kun olin 15-vuotias oli isäpuolella katko työssään ja hän ryyppäsi ->me jouduimme/menimme turvakotiin. Asuimme siellä 3 kuukautta. Tänä aikana kerroin sosiaalityöntekijöille kaiken (ovat muuten hyviä utelemaan) ja he tietysti kertoivat äidilleni. Äitini otti avioeron samantien. Luulen ettei hän oikeasti tiennyt. Oli vissiin rankkaa aikaa hänelläkin :-/

Olen siis äitini kanssa yhteydessä mutta asia on niin vaikea puhua etten halua loukata häntä. Äitini kokee kovia syyllisyyden tunteita asiasta.



Veljelleni hän ei tehnyt mitään seksuaalista. Väkivaltaista riepottelua ja henkistä alistamista "vain" -kuten meille muillekin.

kiitos ysi.



Olemme tosiaan vähän yrittäneet sivuta asiaa äitini kanssa mutta hän alkaa heti itkemään ja syyllistämään itseään.



Äitini ei ole enää missään tekemisissä tämän miehen kanssa vaikka heilä on yhteinen poika.



En pysty olemaan ex-isäpuoleni kanssa samassa paikassa, saati sitten puhumaan hänelle mitään.

Tekisi itse mieli litistää peukalon kynnellä tuommoinen kauhea lapsenrääkkääjäpeto! Hän menee kyllä kuoltuaan helvettiin, jossa on varattuna tuollaisille oikein erityisosasto.



Onko mahdollista nostaa vielä syyte?

Yritin aikuisiällä nostaa syytteen mutta rikos oli vanhentunut (!)



(vieläkään en oikein käsitä tätä, mutta näin se on)

Minua ei ole käytetty hyväksi, mutta lapsuuden parasta ystävääni kyllä. Hyväksikäyttäjä oli perhetuttava, joka oli perheineen usein heillä. Olimme noin 10-vuotiaita, kun näin tämän miehen kopelointia. Satuin vanhingossa paikalle, siis kaverin huoneseen ja mies oli siellä ystäväni takana ja käsi haaroissa housujen sisällä. Säikähdin kovasti, mutta en osannut siitä mitään kertoa kenellekään. Toisaalta koin, että minä tein väärin, kun tulin koputtamatta sisälle huoneeseen.

Ystäväni isä oli vielä kuollut vuosia sitten ja hänellä ei ollut isäpuolta. Äiti oli omasta mielestään löytänyt ystävälle hyvän "isänkorvikkeen". Ystäväni kertoi äidilleen asiasta, mutta äiti ei uskonut. Ja hyväksikäyttö jatkui vielä ainakin 3 vuotta.

Ystäväni ei ole voinut luoda kunnon suhteita ja on kärsinyt masennuksesta vuosia. On joutunut viettämään useita kuukausia ihan suljetullakin. Taustalla on toki muutakin laspudesta kuin vain tämä hyväksikäyttö, mutta ystävä on monesti puhunut, kuinka vaikea asia se erityisesti on ollut hänelle.

kiitos ysi. Olemme tosiaan vähän yrittäneet sivuta asiaa äitini kanssa mutta hän alkaa heti itkemään ja syyllistämään itseään. Äitini ei ole enää missään tekemisissä tämän miehen kanssa vaikka heilä on yhteinen poika. En pysty olemaan ex-isäpuoleni kanssa samassa paikassa, saati sitten puhumaan hänelle mitään.