Ärsyttää kun mihen perheellä ei ole mitään jouluperinteitä ja minä rakastan joulua..

Huomaatte kyllä pian, kumpi on lasten suosikkijoulu :)

Oletteko te miehen perheen luona viettämässä joulua? Miksi ihmeessä? Jos toiset kerran eivät joulusta perusta, niin ei heitä tarvitse jouluna huomioidakaan - tottakai vietätte joulua sinun perheesi luona tai oman perheen kesken.

Ei vaan sovi valittaa, varsinkaan av:lla, kun on muuton kiittämätön ja materialistinen. Minä en kaipaa jouluuni niin lahjoja sun muuta, mutta joulusiivo, leipomiset, koristelut ja joulukuusi on mulle tärkeitä jouluperinteitä.

niin älkää te jättäkö joulua väliin menemällä sinne, vaan viettäkää joulu joko oman perheenne kesken tai menkää sinun vanhemmillesi.



Kyläreissun appivanhemmille arkisine aterioineen voitte suorittaa vaikka joka viikko mutta joulua voi juhlia vain kerran vuodessa.

että ette varmaan meitäkään sitten kaipaa, jos on parempi että joulu on kuin tavallista arkea.

mutta nämä "kerran viidestä" joulusta miehen perheen kanssa ärsyttävät kyllä..

Kaiken lisäksi miehen perheessä ollut kuolemantapaus juuri joulun alla (vuosia vuosia sitten) joka leimaa joulun mielialaa ja aina joku mökottää pöydässä..

MUTTA minusta pitää pystyä elämään eteenpäin ja jo lapsien vuoksi yrittää vähän ryhdistäytyä jouluna ja nähdä vaivaa ja näyttää iloista naamaa!

ap

on tosiaan välillä tekemistä.



Voimia teille, en muuta sano.



Minäkin luulin ensin, ettei mieheni kotona vietetty lainkaan joulua, hän kun ei välitä kuusesta, koristeista, lauluista eikä paljon lahjoistakaan. Erehdyin. Anoppi on kyllä laittanut aina nätisti joulun. Jotenkin miehen haluttomuus on kyllä sitten passivoinut minutkin, että meillä on aina ollut vain pieni muovikuusi.



Lapsuudenkotiini isä haki aina oikean kuusen. Vaikka hän oli aikuinen, hän koki, että pitää olla oikea iso kuusi, muuten joulu ei tule.



Oma mieheni ei halua oikeaa kuusta, koska niitä neulasia löytyy kotoa sitten vielä kesälläkin. Lapsenikaan ei halua oikeaa kuusta, koska se "haisee".



Tylsäähän tämä on, mutta meillä on nyt sitten omanlainen joulu.

kun itsekään en ole selvinnyt kovin hyvin anoppilajouluista, mutta eipä se estä minua vieraita neuvomasta... ;)



Onnistuisiko teillä se mikä meillä on epäonnistunut, eli se että vain päättäväisesti mutta ystävällisesti veisitte joulun anoppilaan? Ette kyselisi kuusen tai ruokien perään vaan sanoisitte että "Hei rakas anoppi, mihin mä laitan tämän kuusen? Tässä on nämä kinkut ja laatikot, mahtuuko jääkaappiin vai laitanko pihalle kylmään?"



Meille anoppilajoulut ovat aivan kamalia, kun siellä ei ole mitään tunnelmaa. Lapsille tosin lahjat pelastavat ison osan joulusta, aikuisille se tunnelma olisi se juttu.



En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, kun anoppi kieltäytyy tulemasta meille, mutta silti pitäisi viettää joka toinen joulu hänen luonaan. Koskaan ei sitten olisi meidän perheen "omaa" joulua, kun myös mun vanhempieni luona (heillä on kyllä joulu ruokineen ja kuusineen) pitäisi käydä joskus.

Jouluruoan pitäisi kelvata lapsille, vaan kun eivät siitä tykkää. Lahjat on tuhlausta (sitä lapset kuitenkin odottaa).



Toisaalta televisio on päällä aamustailtaan, mistä me ei tykätä ja joulutunnelma on sitä että huudetaan tv:n yli. Great!

anoppilaan? Eikö voi olla missä haluaa?

Miehen kotona ei mitään jouluisia traditioita, ei edes yhteistä jouluateriaa, vaan kaikki ottivat kinkkua ja kaupan joululaatikoita jääkaapista. Kuusi oli, mutta siinäpä ne joulukoristeet.

Ihan toista kuin lapsuudenkodin jouluvalmistelut, laatikkotalkoot, leipomiset, kuusen valitsemiset ja haut, joulusiivous ja koko kodin koristelu, yhteinen kuusenkoristelu, jouluverhot ja tekstiilit, joulurauhan julistuksen kuunteleminen, yhteiset jouluateriat, joulusauna, parhaisiin pukeutuminen, joulupukki, koko suku koolla, joulumusiikkia, aamun joulukirkko jne.

Tsemppiä ja iloista joulumieltä kaikille!!

Perustelisin miehelle että joulu on mulle tärkeämpi kuin hänelle ja siksi saan valita missä ollaan. Me ollaan usein anoppilassa joulupäivänä. Siellä on sitten toinen joulu ja sekin on kivaa. On jouluruoat ja kaikki.



Toinen vaihtoehto olisi viettää joulu omassa kodissa. Saa viettää omalla tavallaan. Kotia on koristeltu kohta kuukausi, ihanaa!!! Teen parhaani tartuttaakseni lapsiinkin jouluintoilun. Sitten meillä intoilijoilla on ylivoima, mun miehenikään ei ole erityisen innoissaan joulussa, mutta alkaa pikkuhiljaa oppia, parinkymmenen vuoden koulutuksen jälkeen...



Ihanaa joulua joka tapauksessa kaikille!

Yleensä juhlapyhien viettämiseen saadaan malli äidiltä, tästä oli muistaakseni joskus tehty tutkimuskin. Eli meillä naisilla on hyvä asema, laitetaan vaan täysillä joulua ja muita juhlia, lapsemme saavat siitä hyvän mallin. Itse en enää kysele kamalasti mieheltä että laitetaanko kultaisia vai hopeisia kuusenkoristeita. Annat miehen napinoiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Meidä 5-vuotiaalle pojalle muuten oli joulun valmisteluissa kaikkein tärkeintä että valitaan ISO joulukuusi. Hähää appi, nuori polvi tulee ja jyrää.

Miehen perheessä on nämä sekuntiaikataulut joululle kaikkine valmisteluineen - alkavat siis jo syyskuussa leipomisilla pakastimeen jne. Koko syksynä ei voi tehdä mitään, koska on niin hirveä kiire tehdä kaikki juuri niin kuin aina ennenkin, mitään joustoa ei voida tehdä. Käydään samassa kirkossa samaan kellon aikaan (tapakristittyjä, osa ei edes kuulu kirkkoon), haudalla käynnit pahimpaan ruuhkaan, ruoat pitää tehdä tietyn menun mukaan (erityisruokavalioita ei voi siis huomioida). Joka joulu saattaa tulla jotain pientä uutta ja se pitää sitten ottaa perinteeksi ja kertakaikkiaan suorittamista riittää! Joulukoristeissa on pohjassa pienet tarrat, joissa lukee, missä ko. koristeen paikka on, jotta koristeet ovat joka vuosi samassa paikassa. Joulukuuset haetaan aina samasta paikasta ja koristellaan aina samalla tavalla.



Itse en voi kestää tällaista joulua.



Omassa kodissanikin on jouluperinteitä, mutta ei mitään kaavoihin kangistunutta meininkiä. Uusia ruokia voidaan kokeilla joka joulu kiinnostuksen ja innostuksen mukaan. Lapset voidaan huomioida aikatauluissa ja menussa, erityisruokavaliot (vähälaktoosinen mm.) huomioidaan tietenkin.

Vain naisen perheen joulu on oikea. Miestä raahataan joka joulu viettämään anoppilaan sitä ainoaa oikeaa joulua.



Pahin on kyllä se, että kaikkien poikalasten kotona laatikotkin tarjotaan foliovuuista kun taas tyttölasten perheissä pannaan puku päälle ja juhlamekko ja pojille slipari ja tytöille kiiltonahkakengät ja LAATIKOT LAITETAAN KERAMIIKKAVUOKIIN.

mutta nämä "kerran viidestä" joulusta miehen perheen kanssa ärsyttävät kyllä..

Kaiken lisäksi miehen perheessä ollut kuolemantapaus juuri joulun alla (vuosia vuosia sitten) joka leimaa joulun mielialaa ja aina joku mökottää pöydässä..

MUTTA minusta pitää pystyä elämään eteenpäin ja jo lapsien vuoksi yrittää vähän ryhdistäytyä jouluna ja nähdä vaivaa ja näyttää iloista naamaa!

ap

tykkäävät vissiin vaan murjottaa keskenään.

Minun isäni kuoli jouluyönä kun olin teini-ikäinen. Monta vuotta meni joulut surullisissa merkeissä, mutta kyllä meillä joulua vietettiin kaikesta huolimatta.

Sitten kun sain omia lapsia, aloin itsekin ihan kunnolla valmistella joulua ja järjestää lapsille iloisen joulun odotuksen ja tunnelmallisen joulun :)

Se, että isäni kuoli juuri jouluna ei enää vaikuta omaan jouluuni. Pystyn erottamaan sen kuoleman ja joulun vieton toisistaan. Ne ovat eri asioita.

Joulukoristeissa on pohjassa pienet tarrat, joissa lukee, missä ko. koristeen paikka on, jotta koristeet ovat joka vuosi samassa paikassa.